Tag Archives: politiikka

Kansalaistottelemattomuutta vai anarkiaa?

14 kommenttia

Elokapina-liikkeen kansalaistottelemattomuus sekä poliisin voimankäyttö sen pysäyttämiseksi ovat virittäneet vilkasta keskustelua kansalaistottelemattomuuden oikeutuksesta. Mistä oikeastaan on kysymys?

Kansalaistottelemattomuus on poliittista toimintaa, jossa kansalainen tietoisesti rikkoo lakia tavoitteenaan lain muuttaminen. Näiden kolmen ehdon – aseman kansalaisena, lain rikkomisen ja lain muuttamisen tavoitteen – ohella kansalaistottelemattomuudelta edellytetään tyypillisesti väkivallattomuutta. Nämä tekijät erottavat kansalaistottelemattomuuden omaa tai toisen etua tavoittelevasta rikollisuudesta sekä väkivaltaisesta terrorismista.

Kansalaistottelemattomuuden asema demokratiassa perustuu yhtäältä liberaaliin näkemykseen yhteiskuntasopimuksesta: jos valtaapitävät loukkaavat perustavia yhteiskuntasopimuksia, on kansalaisilla oikeus vastarintaan. Tätä laajemmin kansalaistottelemattomuutta on pidetty osana demokraattisen yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia vastata epäoikeudenmukaiseksi katsottuun lainsäädäntöön.

Lue lisää →

Verkostoyhteiskunnan yhteiskuntasopimus – vaihtoehto populismille

6 kommenttia

Koronakriisi on muuttanut poliittista tilannetta nopeasti. Yllä kuvatut kehityskulut ovat käyneet mahdollisiksi. Tutkija Timo Miettinen arvioi, että koronakriisi kiihdyttää globalisaation kriisiä.

Seurauksena ei kuitenkaan ole globalisaation romahdus ja äärioikeiston voittokulku. Uusliberaali valtavirtaoikeisto on hyväksynyt osan progressiivisten voimien vaatimuksista. Euroopassa Saksan hallitus lopulta hyväksyi vaatimukset yhteisestä velasta, ja Yhdysvalloissa tunnetut konservatiivioikeistolaiset ovat kääntyneet Trumpia vastaan – siitäkin huolimatta, että demokraattiehdokas Joe Biden on siirtynyt vasemmalle.

Kehityskulku kielii äärioikeiston, uusliberaalien ja progressiivien mahdollisten liittoumien muutoksista. Uusliberaalit valtaapitävät ovat etääntyneet äärioikeistosta. Progressiiviset vastaliikkeet ovat vahvistuneet ja pystyvät jo painostamaan valtaapitäviä. 

Koronakriisi luo näin mahdollisuuden tuoda toisen maailmansodan jälkeinen, demokratiaan ja yhteiskuntaan ankkuroitu markkinatalous verkostoyhteiskunnan aikaan. Syntyy keinoja vastata aikamme ongelmiin, kuten ympäristökriisiin, epidemioihin ja demokratian rappioon. Nämä keinot kuitenkin rakentuvat sopimusten ja verkostojen, eivät vastakkainasettelun ja ”yhtenäisen kansan” varaan.

Lue lisää →

Tolkku, auktoriteettiusko ja USA:n kansannousu

17 kommenttia

Donald Trumpin hallinnon toimet ja mustiin kohdistunut poliisiväkivalta ovat johtaneet täysimittaiseen väkivallattomaan kansannousuun USA:ssa. Kansannousu on ollut menestyksekäs: se on onnistunut kääntämään enemmistön rasismia vastaan ja entisestään heikentänyt Trumpin mahdollisuuksia vaaleissa. Suomalaisessa keskustelussa protestien leviämisessä Suomeen on nähty anarkian uhkaa. Väitän, että tämä johtuu autoritaarisista arvoista, joiden mukainen käsitys yhteiskunnan ja valtion suhteesta on Suomessa yhä valloillaan.

Lue lisää →

Kasvomaskien käyttöä julkisissa tiloissa tulisi suositella

19 kommenttia

Suomi on yleisesti ottaen onnistunut koronaviruksen hallinnassa toistaiseksi varsin mallikkaasti. Nyt viimeistään olisi aika suositella kasvomaskien käyttöä julkisissa kulkuneuvoissa, kaupoissa ja virastoissa ainakin silloin, kun turvaetäisyyden pitäminen on vaikeaa tai mahdotonta. Tällä tavoin hyvä linja todennäköisemmin jatkuisi myös yhteiskunnan hitaasti uudelleenavautuessa. Hallitus pitkittää kuitenkin päätöksentekoaan, ja ohjeet Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ovat olleet ristiriitaisia.

Kirurginen suu-nenäsuoja ei juurikaan suojaa kantajaansa virukselta. Kankainen suojus on vielä vähemmän tehokas. Tämä ei olekaan maskien ensisijainen tarkoitus. Niillä suojellaan muita. Eettiseltä kannalta se on ensiarvoisen tärkeää. Muille aiheutuvan vahingon välttäminen on yksi etiikan kulmakiviä.

Olin Yhdysvalloissa, kun pandemian todellisuuteen siellä vihdoin herättiin, ja totuin, silloin kun ihmisten ilmoille oli pakko mennä, kasvomaskien olemassaoloon. En ole vieläkään oikein sinut sen kanssa, että Suomessa maskeja ei juurikaan näy. Minun on vaikea nähdä sitä muuna kuin välinpitämättömyytenä muiden terveydestä – välinpitämättömyytenä, johon hallitus epäsuorasti kannustaa.

Lue lisää →

Trumpin twiplomatia ruokkii ennakkoluuloja

20 kommenttia

Vuoden 2001 New Yorkin terrori-iskujen jälkeen amerikkalaiset alkoivat puhua pehmeästä vallasta (soft power), jota tarvitaan ulkopolitiikassa kovan ja sotaisan voiman tilalle. Tuolloin usein lausuttu kysymys ”miksi he vihaavat meitä” on siirtynyt kiinalaisten huulille. 

Presidentti Trump on syyttänyt Kiinaa COVID-19 viruksesta tavalla, joka kylvää ennakkoluulojen siemeniä hallitsemattomiin rihmastoihin eri puolilla maailmaa. Presidentin harkitsematon syyttely on eskaloitunut tavallisten amerikkalaisiin asenteisiin. Nicholas Cull, tunnettu julkisuusdiplomatian professori, on nähnyt kampuksellaan rasismin nostavan päätään Trumpin viestinnän takia. 

Pandemian selättäminen vaatisi kansainvälistä tutkimusyhteistyötä, yhteistä agendaa, mutta ”China virus” -syytökset ovat tehneet COVID-19:sta myös propaganda-aseen Trumpille. 

Maailman vaikutusvaltaisimpiin kuuluva diplomaatti möläyttelee ulkopoliittisesti vaarallisia viestejä Twitter-tilillään tavoitteenaan kääntää katse oman maansa ongelmista toisaalle. Trump miettii täysin itsekkäästi tulevia vaaleja. Kiinalaiset viranomaiset ovat pitäneet naamansa peruslukemilla. Kiinan mielestä ei ole aika mustamaalata vaan keskittää voimat rokotuksen mahdollisimman nopealle kehitystyölle, jotta virus saadaan taltutettua ja globaali talous elpymään. Tämä on kiinalaisjohdon pääviesti, mutta puheiden sävy Kiinassakin on muuttunut puolustuksesta hyökkäävään suuntaan. Koventunut linja vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Ulkomaalaisia kohti on syljeksitty kaduilla Kiinan kaupungeissa.

Lue lisää →

COVID-19 -pandemian etiikka ja politiikka

5 kommenttia

Etiikka.fi -sivustolla käyty vilkas keskustelu COVID-19 -pandemian eettisistä ja poliittisista ulottuvuuksista jatkuu artikkeliosastolla. Kaksi viikkoa sitten julkaistussa raportissaan Matti Häyry käsitteli maalis-huhtikuun pandemiatapahtumat akateemisen filosofin silmin: Kuukausi bioetiikkaa Suomessa. Tänään hän jatkaa hallituksen tiedotuspolitiikan ja sen taustojen selvittämistä artikkelilla Kriisijohtajuus voisi olla etiikkaviestintää.

Molempia artikkeleja voi kommentoida tähän kirjoitukseen.

Tutkijoiden puheenvuorot eri tieteenalojen näkökulmasta ovat tervetulleita sivustolle. Toimituksen yhteystiedot ovat tällä sivulla.

Miksi koronatoimia ei pidä arvioida laatupainotteisten elinvuosien avulla

22 kommenttia

Yhä useampi on esittänyt, että Suomen koronatoimien hyötyjä ja haittoja tulisi arvioida käyttämällä mittapuuna terveydenhuollon kontekstissa käytettyjä laatupainotteisia elinvuosia (QALY, quality-adjusted life year) (esim. HS 10.5.). Tämän ajatuksen houkuttelevuuden ymmärtää. Onhan monesti niin, että käytössä olevista voimavaroista kannattaa (ja on oikein) ottaa mahdollisimman paljon irti, ja nykyisessä kriisissä on toki osittain kyse terveydestä.

Tämä lähestymistapa on kuitenkin monella tavalla ongelmallinen: laatupainotteisten elinvuosien maksimointi ei huomioi kaikkia moraalisesti relevantteja hyötyjä ja haittoja, ja  niiden laskennallisen hinnan käyttö ohjaa myös ottamaan huomioon hyötyjä ja haittoja, jotka eivät ole moraalisesti relevantteja. Valmiutemme maksaa sairaiden hoidosta ei myöskään sovellu mittapuuksi sille, kuinka paljon meidän pitää uhrata välttääksemme vahingoittamasta toisia. Teoreettisin termein ilmaistuna toisten negatiiviset oikeudet ovat vahvempia kuin heidän positiiviset oikeutensa.

Esitin jo joitain näistä huomioista lyhyessä kirjoituksessani Suomen Kuvalehdessä (23.4.), mutta koska yhä useampi on ilmoittautunut laatupainotteisten elinvuosien laskennan kannattajaksi, selitän nyt hieman perusteellisemmin, miksi se on huono idea.

Lue lisää →

Miksi en ole utilitaristi

6 kommenttia

On yleinen ja luonteva ajatus, että etiikkaan kuuluu olennaisesti hyvän tekeminen muillekin kuin itselleen ja läheisilleen. Kehummehan hyvästä syystä esimerkiksi ihmisiä, jotka avustavat vapaa-aikanaan muukalaisia soppajonoissa.

Toinen, yhtä luonteva ajatus on, että tarkoitus ei pyhitä keinoja – on tekoja, joita ei pidä tehdä, vaikka ne tekisivät maailmasta kaiken kaikkiaan paremman paikan. Vaikka joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa voisimme tuottaa kaiken kaikkiaan mahdollisimman paljon hyvää vahingoittamalla tai alistamalla tai syrjimällä joitakin toisia heidän tahtonsa vastaisesti, tämä ei ainakaan yksinään riittäisi oikeuttamaan tekoja. 

Tälle on tarjottu monenlaisia teoreettisia selityksiä. Tässä riittää todeta, että yksilöillä on moraalin näkökulmasta väliä muutenkin kuin hyvinvoinnin subjekteina tai tuottajina. Kuten Tom Regan sanoo, emme ole vain astioita, joihin voi kaataa enemmän tai vähemmän hyvää; kuten vaikkapa Warren Quinn esittää, emme ole materiaalia, jota toiset voivat hyödyntää tarkoituksiinsa, olivatpa ne hyviä tai huonoja; ja kuten David Ross sanoo, monet muutkin välisemme suhteet, kuten lupauksen antajan ja saajan suhde, ovat moraalisten perusteiden lähteitä. Olennaista on myös se, millaisiin suhteisiin tekomme asettavat meidät toistemme kanssa. On väliä, kuinka hyviin tai huonoihin lopputuloksiin päädytään.

Lue lisää →