Viestinnän etiikan perusteita

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Henrik Rydenfelt

2017

 

Viestintä tarjoaa kiinnostavan etiikan tutkimuskohteen: viestiminen sanoin, kuvin, eleiden ja äänen avulla on ihmisten keskeisin vuorovaikutuksen tapa. Viestimällä muovaamme sekä maailmaa että tapaamme hahmottaa todellisuus.

Viestinnän etiikan keskeisimmät tutkimusalueet voi viestinnän tyypin perusteella jakaa kolmeen. Perinteikkäin ja yhä kansainvälisesti keskeisin tutkimusalue on mediaetiikka, joka keskittyy ammattilaismedian ja journalismin eettisiin kysymyksiin. Toinen tutkimusalue on yhteisöviestinnän etiikka, jonka tarkastelun kohteena on ammattimaisten viestijöiden toiminta.

Kolmas ja uusin tutkimusalue on sosiaalisen median etiikka, jossa tarkastellaan jokaisen mediakäyttäjän toimintaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Sosiaalisen median ansiosta kaikkien harjoittaman viestinnän vaikutukset ulottuvat omaa lähipiiriä pidemmälle, ja uudet toimintatavat määrittävät merkittävästi viestintäkulttuurin kehitystä.

Viestinnän etiikalla voi ajatella olevan kaksi keskeistä kysymystä. Ensimmäinen kysymys koskee yksittäistä viestiä tai viestintätekoa joko etukäteisenä harkintana tai jälkikäteen arvioiden. Milloin viesti on eettisessä mielessä onnistunut?

Toinen kysymys koskee eettisesti onnistunutta, hyvää viestintäkulttuuria. Millä tavoin meidän tulisi viestiä yleisesti ottaen? Millä tavalla meidän tulisi kehittää viestintäympäristöä ja viestimisen tapoja? Millaista on hyvä vuoropuhelu?

Tiedollinen ja toiminnallinen näkökulma

Tässä kirjoituksessa keskityn ensimmäiseen, yksittäistä viestiä tai viestintäkokonaisuutta koskevaan eettiseen arviointiin.

Viestin eettistä onnistumista voi arvioida kahdesta näkökulmasta, jotka on syytä pitää selkeästi erillään. Ensimmäinen on tiedollinen näkökulma. Kun viestinnässä on kyse tiedon välittämisestä, viestinnän onnistumista voidaan tarkastella kysymällä, onko viestijä tai viestinnän tuote onnistunut tuossa tehtävässään.

Toista näkökulmaa taas voisi kutsua etiikan toiminnalliseksi näkökulmaksi. Tällöin kysytään, onko jokin viesti oikein vai väärin välittää silloinkin, kun se on tiedollisesta näkökulmasta ongelmaton. Tällöin tarkastelun kohteena on viestiminen tekona ja toimintana.

Seuraavaksi tarkastelen kumpaakin kysymystä ja niistä johtuvia viestinnän eettisen arvioinnin perusteita.

Viestinnän tiedolliset arvot

Viestinnässä on usein kyse tiedon välittämisestä. Perusoletus kaikilla osapuolilla on, että tosiasioita koskevat väitteet erotetaan selkeästi näkemyksistä, mielipiteistä, arvauksista sekä fiktiosta ja että esitetyt tosiasiaväitteet ovat tietoa.

Milloin esitetty väite on tietoa? Jo Platonin esittämän tiedon klassisen määritelmän mukaan tieto on oikeutettu tosi uskomusKäytännön elämän kannalta klassinen tiedon määritelmä asettaa kuitenkin turhan korkean riman. Viestinnän etiikasta keskusteltaessa on usein esitetty, että viestijällä on velvollisuus totuudenmukaisuuteen. Jos tämä velvollisuus otetaan kovin kirjaimellisesti, viestijän olisi mahdotonta esittää mitään väitteitä: parhaimmin perustellutkin käsityksemme voivat osoittautua virheellisiksi.

Mahdottoman varmojen totuuksien vaatimuksen sijasta viestijältä voi edellyttää pyrkimystä totuuteen. Olennainen kysymys on, pyrkiikö viestijä esittämään asian niin kuin se todellisuudessa on.

Siinä missä totuudella tarkoitetaan esitetyn väitteen ja tosiasioiden välistä yhdenmukaisuutta, oikeutus liittyy tapaan, jolla väitteeseen on päädytty tai jolla väite on perusteltavissa. Oikeutus on väitteen suhde muihin, sitä tukeviin tai sitä vastaan puhuviin väitteisiin ja tosiasioihinTieto ei ole totta sattumalta vaan siksi, että väite on riittävästi perusteltavissa.

Kuten totuudelle, oikeutukselle ei ole yleispätevää mittaria. Käytännössä riittävä perustelu riippuu kontekstista ja asian luonteesta. Viestinnän kannalta olennainen kysymys on, ovatko esitetyt väitteet luotettavia ja perusteltuja muun asiasta tiedetyn valossa.

tiedarv

Kuva 1. Tiedolliset arvot viestin suhteena todellisuuteen, aineistoon ja yleisöön.

Kolmas viestinnän tiedollinen näkökulma on viestin ja viestijään rehellisys. Pelkästään tosia ja perusteltuja väitteitä esittämällä voi antaa asioista väärän kuvan esimerkiksi tuomalla esiin asioista vain yhden puolen, provosoimalla tai kärjistämällä.

Rehellisyydessä on kyse viestin suhteesta yleisöön. Olennainen kysymys on se, antaako viesti yleisölleen asioista oikean kuvan.

Tiedollisesta näkökulmasta onnistunutta viestintää leimaa näin kolme tekijää. Siinä on pyritty esittämään asiat totuudenmukaisesti (totuus), väite on kontekstissaan ja asiasisältönsä huomioon ottaen riittävästi perusteltu (oikeutus) ja se antaa yleisölleen asioista totuudenmukaisen kuvan (rehellisyys).

Tiedollinen arvo Viestin suhde… Ydinkysymys Ongelma Viestijän ”hyveet”
Totuus Tosiasioihin Pyrkiikö viesti olemaan totuudenmukainen? Viestin laatiminen muiden intressien mukaan Totuudenmukaisuus
Oikeutus / perustelu Väitettä koskevaan aineistoon, evidenssiin Onko väite kontekstissaan riittävästi perusteltu? Huolimattomuus, arvailu, riittämätön taustatieto Perusteellisuus
Rehellisyys Yleisöön Antaako viesti yleisölle oikean kuvan? Yksipuolisuus, provosointi, kärjistys Rehellisyys

Taulukko 1. Viestinnän tiedolliset arvot.

Normatiivisen etiikan teoriat

Viestinnän toiminnallinen arviointi vaatii perustakseen normatiivisen etiikan näkökulman. Normatiivinen etiikka pyrkii esittämään systemaattisia teorioita siitä, millaiset teot ovat oikein tai väärin. Historiallisesti sen kaksi keskeisin tä teoreettista suuntausta ovat velvollisuusetiikka ja seurausetiikka.

  • Velvollisuusetiikan teorioiden mukaan oikein toimiminen on velvollisuuden mukaista toimintaa.
  • Seurausetiikan teorioiden mukaan oikein toimiminen tuottaa (mahdollisimman paljon) hyviä seurauksia.

Velvollisuus- ja seurausetiikan näkökulmat ovat yhdistettävissä kattavammaksi eettisen arvioinnin malliksi, joka ottaa huomioon sekä toimijan velvollisuudet että teosta johtuvat seuraukset.

  • Toimijalla on velvollisuus toimia sen mukaisesti, mitä toiminnan vaikutuspiirissä oleva osapuoli voi toimijalta perustellusti odottaa.
  • Toiminnan eettisesti merkitykselliset seuraukset ovat hyvänä tai pahana pidettyjä lopputuloksia, joita toiminnasta aiheutuu sen vaikutuksen alaisille osapuolille.

Sekä velvollisuudet että seuraukset käsitetään perusteina, jotka puhuvat teon puolesta tai sitä vastaan.

Viestinnän arviointi toimintana

Viestintätilanteet poikkeavat toisistaan niin monin tavoin, ettei viestimisen eettiselle arvioinnille ole esitettävissä yksinkertaista kaavaa. Viestinnässä on kuitenkin erotettavissa joukko keskeisimpiä velvollisuuksia sekä eettisesti merkityksellisiä seurauksia.

Viestinnässä osapuolina ovat useimmiten:

  • Viestijä itse
  • Yleisö, joka vastaanottaa tai jonka voi olettaa vastaanottavan viestin
  • Kohde, eli aihe – ihminen, tapahtuma tai asia – jostaviesti kertoo.

Viestijän velvollisuudet johtuvat osapuolten perustelluista odotuksista (oikeuksista), jotka kohdistuvat viestijän toimintaan. Eettisesti merkityksellisiä seurauksia viestinnästä voi koitua kaikille osapuolille.

Osapuolten perusteltujen odotusten mukaisesti viestinnän tyypillisissä tilanteissa on erotettavissa kaksi keskeistä velvollisuutta:

  • Oikeus saada tietoja: Yleisö voi usein perustellusti odottaa saavansa tietoa. Ammattimaisella viestijällä tai journalistilla on usein myös velvollisuus tuoda aktiivisesti tuoda tietoa saataville. Tätä velvollisuutta on joskus nimitetty läpinäkyvyydeksi.
  • Luottamuksellisuus: Yksityishenkilöillä on perusteltu odotus, että jotkut häntä koskevat tiedot ovat yksityisiä eivätkä kuulu julkisuuteen. Myös yhteisö voi joissakin tilanteissa perustellusti jättää jotakin kertomatta. Viestijällä on velvollisuus jättää viestimättä tietoja, jotka ovat yksityishenkilön tai yhteisön salaamisen oikeuden piirissä.

Velvollisuuksien ja niitä vastaavien oikeuksien lisäksi eettisessä arvioinnissa on otettava huomioon viestintätoiminnan seuraukset. Viestimisen puolesta painavat usein kahdentyyppiset seuraukset:

  • Relevanssi: Relevantteja ovat tiedot, joilla on merkittävää vaikutusta yleisön käyttäytymiseen: tieto edistää mahdollisuuksia toteuttaa oikeuksiaan, tehdä terveyttä ja turvallisuutta edistäviä valintoja tai kehittää kykyjä, taitoja ja valmiuksia.
  • Näkyvyys: Positiivinen seuraus kohteelle on se, että tiedon välittämisen avulla kohde saa oman äänensä kuuluviin sille merkityksellisissä asioissa.

Viestimistä vastaan painavat seuraukset taas ovat tyypillisesti joko yleisölle tai kohteelle aiheutuvia negatiivisia seurauksia, joista voi käyttää yhteisnimitystä haitta:

  • Haitta yleisölle: Esimerkiksi viesti aiheuttaa yleisölle vaaraa tai on sisältönsä tai muotonsa puolesta loukkaava.
  • Haitta kohteelle: Esimerkiksi viesti aiheuttaa kohtelle vaaraa, loukkaa tai häiritsee kohdetta.

Tässä lyhyesti hahmoteltu eettinen malli auttaa ammattimaista viestijää erittelemään perusteita viestimisen puolesta ja vastaan: tulisiko tämä tieto viestiä, ja millä tavalla?

Tiedon antamisen sekä luottamuksellisuuden velvollisuudet vaikuttavat lähes jokaisessa viestintäratkaisussa. Sekä yleisölle että kohteelle koituvat positiiviset ja negatiiviset seuraukset ovat perusteita, jotka kokonaisharkinnassa on otettava huomioon. Vaikka jokainen tilanne ja viesti ovat erilaisia, viestinnän eettinen arviointi perustuu tyypillisesti juuri näiden perusteiden punnitsemiseen.

Peruste viestin välittämisen… Velvollisuus tai seuraus Luonne
Puolesta Velvollisuus antaa tietoja (läpinäkyvyys) Vastaa yleisön oikeutta saada tietoja
Tiedon relevanssi yleisölle Positiivinen seuraus yleisölle
Kohteelle koituva näkyvyys Positiivinen seuraus kohteelle
Vastaan Luottamuksellisuus (velvollisuus) Vastaa henkilön oikeutta yksityisyyteen / yhteisön oikeutta salaamiseen
Haitta yleisölle Negatiivinen seuraus yleisölle
Haitta kohteelle Negatiivinen seuraus kohteelle

Taulukko 2. Yleisimpiä perusteita viestimisen puolesta ja vastaan.

Lopuksi

Tässä esitetty tarkastelu auttaa tunnistamaan viestin eettisen arvioinnin kannalta merkitykselliset tekijät. Kaavaa arvioinnille se ei voi antaa. Yksittäisen viestintäteon eri osapuolten perustellut odotukset sekä toisaalta niille aiheutuvat eettisesti merkitykselliset seuraukset painavat viestimisen oikeutuksen puolesta tai sitä vastaan. Kyse on monissa tilanteessa tasapainottelusta, jossa eri velvollisuudet ja seuraukset painavat arvioinnin vaakakupissa eri suuntiin.

Kontekstilla on suuri merkitys myös viestin arviointiin tiedollisesta näkökulmasta. Taustatietomme ja -käsityksemme – se, mitä yleisön ja meidän itsemme voi odottaa uskovan ja tietävän – vaihtelee tilanteesta toiseen. Sen mukana muuttuu myös näkemyksemme siitä, millaisia perusteluja meiltä voi odottaa ja millaisen käsityksen asioista viesti yleisölle antaa.

 

Kirjoitus perustuu seuraaviin artikkeleihin:
Rydenfelt, H. (2014) Eettinen ennakointi. Procomma Academic.
Rydenfelt, H. (2016) Blogimediat ja bloggaamisen etiikka. Media & viestintä 3/2016.
Rydenfelt, H. & Juholin, E. (2016) Hyvä viestintä, parempi viestintäkulttuuri. Procomma Academic.
Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone