Tag Archives: some

Kaikkien kriisiviestintää

Lähes päivälleen kaksi vuotta on käyty vilkasta keskustelua viranomaisviestinnän merkityksestä kriiseissä. Sosiaalisen median vuoksi olemme kuitenkin kaikki kriisiviestijöitä. Vastuuta tiedon välittämisestä ja disinformaation välttämisestä on vähän jokaisella. Muutama ajatus:

Nopeasti kehittyvien sotatapahtumien ja turvallisuuspolitiikan käänteiden vuoksi meillä on voimakastakin halua olla ensimmäisten joukossa tuomassa esiin tärkeä uutinen. Samalla riski olla väärässä kasvaa huomattavasti. On mietittävä, meneekö nopeus luotettavuuden edelle.

Toinen houkutus on jakaa sisältöä, joka tarjoaa toivoa, vaikuttaa mullistavalta tai vastaa omia näkemyksiä. Esimerkiksi viime viikonvaihteessa kaikkialle levisi oheinen Twitter-sisältö käyttäjältä, jolla on vain joitakin satoja seuraajia – vaikka väitteille ei ollut tarjolla mitään lähdettä.

Lue lisää

Tulevaisuuden historian käännekohta

Suuria uutisia tulee nyt sitä tahtia, että melkein jää huomaamatta, kuinka kulunut viikko on perustavin muutos maailmassa sitten Neuvostoliiton kaatumisen. Mitä ajastamme luetaan historiankirjoista? Arvelisin, että ainakin seuraavaa:

1) Hetken bensan hintaa pohdittuaan länsi käsitti, että sen on mahdollista olla historian oikealla puolella. Ukrainalaiset taistelevat myös Euroopan ja demokratian puolesta: niitä nakerretaan pala palalta. Ja toisin kuin kyynisimmillä hetkillämme kuvittelimme, uskomme niihin yhä.

2) Kansalaisyhteiskunnan voimakas ääni – juuri paljon parjatussa sosiaalisessa mediassa – sai lännen poliittiset päättäjät ja yritysjohtajat vetämään johtopäätöksen, ettei harmaita alueita enää ole. Oli tehtävä valinta.

3) Tämä ei koske myös Suomea vaan ennen kaikkea Suomea. Emme enää voi liikkua välissä, harmaalla alueella, esiintyä sovittelijana ja puhua epämääräisiä. Uusi tilanne vaatii selkeän hahmotuksen roolistamme. Sitä edellyttää myös sisäinen yhtenäisyys. Me emme tätä vastakkainasettelua valinneet. Mutta halusimme tai emme, sen aika on nyt.

Lue lisää

Vastakkainasetteluilla ei ratkaista koronakriisin eettisiä ongelmia

”Kumpi on tärkeämpää, ihmishenki vai…” on kysymys, joka toistuu koronatoimenpiteistä käydyssä keskustelussa. Pandemian alkuvaiheessa pohdittiin, voiko liikkumisen vapaus ohittaa oikeuden elämään. Kysyttiin, kenen elämä ansaitsee tulla priorisoiduksi, jos kaikkia ei voida hoitaa. Syksyllä vaakakuppiin asetettiin valtion talous ja vanhusten kuolemat. Nyt maaliskuussa 2021 vastakkain on aseteltu ihmishenkiä ja mielihyvää, kuten Sami Pihlströmin tuoreessa kirjoituksessa.

Miksi kumpi on tärkeämpää -kysymykset ovat niin yleisiä? Kognitiontutkimuksen näkökulmasta kyse on ihmisen tiedonkäsittelyjärjestelmän toimintaperiaatteista. Päätöksenteko on helpompaa, jos sen voi tehdä valitsemalla toisen kahdesta, valmiiksi rajatusta vaihtoehdosta. Mitä vähemmän tekijöitä on huomioitavana, sitä pienemmällä vaivalla pääsee. Mitä sujuvammalta ja selkeämmältä päättely vaikuttaa, sitä luotettavammaksi se usein myös tiedostamatta arvioidaan.

Lue lisää

Hallitus menee poikkeusoloihin media edellä

Valmistellessaan valmiuslain käyttöönottoa hallitus nosti pöydälle lain pykälän 106. Se antaa mahdollisuuden keskittää koronaviestintä pääministerin johtaman valtioneuvoston kanslian alaisuuteen. Pykälän käyttöönoton syyksi voi arvioida viime aikojen horjahtelevaa koronaviestintää ennen kaikkea hallituksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) välillä.

Taustalle hahmottuu kuitenkin paljon isompi kuvio. Pitkälle medioituneessa yhteiskunnassa kyse ei ole pelkästään viestinnän johdonmukaisuudesta. Media on tunkeutunut jopa maan hallituksen toimintaan tavalla, joka vaikuttaa ratkaisevasti sen toimintakykyyn.

Poliittiset kiistat, skandaalit, epäonnistumiset ja ylimalkaan julkisuuden paine pakottavat hallituksen reagoimaan. Ministerit joutuvat koko ajan ottamaan huomioon median reaktiot. Tämä vie aikaa ja resursseja, mikä osaltaan selittää viestinnän voimavarojen vahvistamista valtioneuvoston kansliassa. Se auttaa ministereitä keskittymään paremmin maan asioiden hoitamiseen, mutta ei suinkaan vapauta heitä median paineesta. 

Lue lisää

Verkostoyhteiskunnan elitismi ja populismi

Yhteiskunta muuttui valtiokeskeisestä teollisuusyhteiskunnasta globaaliksi verkostoyhteiskunnaksi 1900-luvun lopussa. Teollisuus oli tärkein taloudenala 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Nyt palvelu- ja tietotyö ovat tärkeimpiä elinkeinoja. Taloudellinen toiminta on järjestäytynyt verkostoiksi. Suuryritykset ovat hajautuneet tytäryhtiöiksi ja toimipisteiksi eri puolille maailmaa. Asiantuntijat tekevät projektikohtaista yhteistyötä uuden tiedon tuottamiseksi ja palvelutyöntekijät tekevät työtä ihmisten ja organisaatioiden välisissä suhteissa.

Maailmankauppa kulkee satamien, tehtaiden ja markkinoiden välillä. Myös teollisuus on järjestynyt uudelleen alihankintasuhteiden verkoksi. Yhteiskunta on kaupungistunut vahvasti, koska kaupungit ovat palveluiden ja uuden tiedon tuottamisen solmukohtia. Tuotannon verkostot ovat nykyisin maanosan laajuisia. Lisäksi pankkien ja finanssimarkkinoiden asema on vahvistunut. Finansialisaatio merkitsee sitä, että eri taloudellisen toiminnan muodot on muutettu arvopapereiksi, jolloin taloudelliset päätökset keskittyvät pääomamarkkinoille.

Lue lisää

Miksi vasemmistopopulismi epäonnistui?

Monet populistiliikkeet ovat haastaneet valtaapitävät vasemmalta, mutta ne eivät ole pystyneet saamaan aikaan pysyviä muutoksia. Oikeistopopulismin suosio näyttää voimakkaammalta. Mistä tämä johtuu?

Aikaisemmin vasemmistopuolueet tukeutuivat työväenliikkeeseen siinä missä oikeisto kirkkoon ja liike-elämän järjestöihin. Vanhan teollisuusyhteiskunnan hajottua puolueet ja valtaapitävät ovat irtautuneet kansalaisyhteiskunnasta. Ne tukeutuvat pikemminkin valtiobyrokratian, median ja liike-elämän verkostoihin.

Puolueissa on pieni poliittisista broilereista ja mediakonsulteista koostuva ydinryhmä, joka tavoittelee vaalimenestystä mediamainonnalla liike-elämän tarjoaman vaalirahan turvin. Ei ehkä ole ihme, että 1990-luvulla kaikki puolueet asettuivatkin uusliberaalin politiikan taakse.

Vasemmistopopulismi on eri asia kuin nykyiset vasemmistopuolueet. Teoksessaan For A Left Populism (2018) Chantal Mouffe määrittelee vasemmistopopulismin toiminnaksi, jossa eri yhteiskunnallisia kamppailuja yhdistetään retoriikan keinoin yhteisiä vihollisia osoittaen. Vasemmistopopulismi on yritys haastaa eliittikartelleihin nojaava konsensuspolitiikka.

Pystyykö vasemmistopopulismi tuomaan politiikan ja kansalaiset takaisin politiikkaan? Ei: populismin logiikka ajaa ne toistamaan puolueiden mediakeskeisen toimintatavan sekä keskuksesta ja ”säteistä” koostuvan organisaatiomallin.

Lue lisää

Liberalismin kriisi nakertaa objektiivisen journalismin perusteita

Vilkas keskustelu liberaalin maailmanjärjestyksen kriisistä on läikkynyt huoleksi journalismin tilasta ja julkisen keskustelun rapautumisesta. Donald Trumpin puheet liberaaleista toimittajista elitistisinä ”kansan vihollisina” kyseenalaistavat journalistien puolueettomuuden ja kiskovat toimittajat osaksi poliittisia kiistoja.

Samaan aikaan esimerkiksi Euroopan komissio kantaa huolta siitä, että tarkoituksellisen sepitteellisillä, verkossa levitettävillä ja taiten kohdennetuilla valeuutisilla sormeillaan demokratiaa.  

Nämä ongelmat limittyvät puheeseen ”totuudenjälkeisestä ajasta”, jossa asiantuntijatiedolla ei ole merkitystä eikä järkiperäinen keskustelu yhteisistä asioista ole mahdollista. Emme keskustele ammattijournalistien meille välittämän, paikkansapitävän tiedon nojalla, vaan tukeutuen tunteilla ja ennakkoluuloilla ratsastaviin vaihtoehtoisiin faktoihin. Journalismi on joutunut puolustuskannalle, ja julkinen keskustelu tuntuu sekavalta ja vaikealta.

Tilannetta ei helpota kansalaisten surkea luottamus perinteiseen mediaan eikä alan perinteisten liiketoimintamallien murros digitaalisessa viestintäympäristössä. Lue lisää

Kuin dataa panisi pankkiin

Thisisyourdigitallife oli Facebookissa kiertävä, persoonallisuuskyselyn tarjoava sovellus. Se keräsi tietoja paitsi käyttäjistään, myös näiden Facebook-kavereista – näiltä kysymättä. Yhden ainoan sovelluksen välityksellä ainakin 87 miljoonan Facebookin käyttäjien tietoja päätyi verkon vaalikampanjoinnissa konsultoineelle Cambridge Analyticalle.

Kyse ei ollut tietovuodosta vaan ominaisuudesta. Sosiaalisen median palvelut antoivat sovelluskehittäjille suuret vapaudet kerätä dataa; vastineeksi palvelut saivat kaipaamaansa sisältöä.

Digitaalisten työkalujen avulla meistä ja toiminnastamme kerätään ennätykselliset määrät informaatiota. Toisten työkalujen avulla dataa hyödynnetään ja kaupataan eteenpäin.

Cambridge Analytican tapaus johti Yhdysvaltain senaatin ja edustajainhuoneen tutkintoihin sosiaalisen median jättien toiminnasta. Euroopan unionin uusi tietosuoja-asetus (GDPR) muistutti henkilötietojen suojaamisesta verkossa.

Mutta muuttuiko käytännössä mikään? Lue lisää