Tag Archives: osallistuminen

Miten viestiä tutkimuksesta somessa?

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Pöhinä sosiaalisen median ympärillä on viime vuosina ulottunut myös tutkimuksesta viestimiseen. Vähemmän on keskusteltu viestinnän etiikasta tutkijoiden arjessa.

Elisa Juholin ja Henrik Rydenfelt muistuttavat artikkelissaan Hyvä viestintä, parempi viestintäkulttuuri, ettemme saisi ulkoistaa etiikkaa omaksi toiminnokseen – auditointeihin, raportteihin ja eettisiin koodistoihin. Mikään ei voi korvata viestijän omaa harkintaa.

Etiikka tulee näkyväksi silloin, kun emme ole varmoja siitä, miten pitäisi toimia. Yksittäinen viestintäteko on aina epävarmuuden teko. ”Olisiko oikein vai väärin esittää tämä asia näin? Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Netin nomadit ja julkisuuden tila

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Painostavatko poliitikot mediaa – ja taipuuko media painostuksen alla?

Suomessa käytiin juuri valtava keskustelu poliitikkojen ja median suhteista sekä median riippumattomuudesta. 

Aihe ja keskustelu eivät ole uusia: mediaan kohdistuu aina poliittista ja taloudellista painostusta.

Mutta sosiaalisen median aikakautena painostuksen muodot ovat salakavalasti muuttuneet tavalla, jota viime päivien keskustelusta tuskin erottaa.

Olemme palanneet metsästäjä-keräilijöiden aikakauteen. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Digitaalinen demokratia ja kritiikin kidnappaajat

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Demokraattinen yhteiskunta on ongelmissa. Kansalaiset eivät kykene tuntemaan poliittisen päätöksenteon monimutkaisia aiheita ja tekemään niitä koskevia valistuneita ratkaisuja. Kansan mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet määrittelee journalistinen media, joka palvelee omia taloudellisia intressejään ja jopa levittää suoranaista propagandaa.

Näin esitti yhdysvaltalainen journalisti Walter Lippmann teoksissaan Public Opinion (1922) ja The Phantom Public  (1925) – ja käynnisti nykyaikaisen mediatutkimuksen.

Lippmann ehdotti demokratian ongelmaan myös ratkaisua: median ja päätöksenteon välille on luotava selvä hajurako. Poliittisten päättäjien on syytä kuunnella pelkästään asiantuntijoita, kun taas journalistien tehtävä on selittää asiantuntijoiden näkemykset kansalle yleisen mielipiteen (public opinion) aikaansaamiseksi.

Media siis takaa sen, että kansa voi hyväksyä asiantuntijatiedon varassa tehdyt päätökset.

Lippmannin elitistisen demokratian visio sai nopeasti vaikutusvaltaisen kriitikon. Filosofi, psykologi ja kasvatustieteilijä John Dewey vastasi Lippmannille useilla kirjoituksilla, lopulta poliittisen filosofian klassikolla The Public and Its Problems (1927).

Dewey oli yhtä mieltä Lippmannin kanssa demokraattisen päätöksenteon ongelmista, mutta hänen ehdotuksensa niiden ratkaisemiseksi oli toisenlainen.

Sen ytimessä on viestintä (communication). Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Luokkaretki umpioon

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Sosiaalisen median luoma tietolähteiden pluralismi mahdollistaa yhä monipuolisemman käsityksen maailmasta ja omien ennakkoluulojen murtumisen. Toisaalta se merkitsee usein myös ihmisten pysymistä yhä voimakkaammin omalla mukavuusalueellaan samanmielisten kanssa.

Jürgen Habermasin teorian mukaan yhteiskunta on ihanteellisesti julkisuuden kehä, jossa yksilöt ja ryhmät kokoontuvat keskustelemaan ja argumentoimaan tavoitteenaan yhteinen mielipide, konsensus. Sen areenana ovat modernina aikana toimineet valtavirtamediat.

Habermas katsoo julkisuuden kehän murtuvan, kun neuvottelut siirtyvät suljettujen ovien taakse ja julkisuudessa nähdään vain PR-versiot päätöksistä. Todellista valtaa käytetään ja kamppailua siitä käydään jossain muualla kuin julkisuuden kehällä.

Uudenlainen riski julkisuuden kehälle on kuitenkin tiedonvälityksen siirtymisen yhä voimakkaammin sosiaalisen median varaan pois koko kansakunnan tavoittavasta perinteisestä massamediasta. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Kuka on Charlie?

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Dialogi: Elina Melgin ja Henrik Rydenfelt. Kuva: Annika Varjonen.

Elina:

Henrik, voidaanko jutella sananvapaudesta? Tiedätkö, on tosi noloa, en löydä itsestäni Charlieta. Terrorismi on ehdottomasti tuomittavaa ja sananvapaus tärkeää. Mutta mitä sanot filosofina, jos suhtaudun kriittisesti sananvapauden provokatiiviseen käyttöön?

Henrik:

Elina, minunkaan sisäinen Charlieni ei ole herännyt. Kun miljoonat ihmiset ja kymmenet valtionpäämiehet marssivat yhden sloganin alla, alkaa oikeastaan pelottaa. Onko marssijoilla aidosti aihetta pelätä sananvapauden puolesta? Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Isku sananvapauteen?

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Islamistiset terroristit hyökkäsivät tänään ranskalaisen Charlie Hebdo -lehden toimitukseen tappaen ainakin kaksitoista ihmistä.

Miksi?

Hyökkäyksen motiivina olivat ilmeisesti lehden julkaisempa satiirinen kuvakirja profeetta Muhammedista, jonka kuvaaminen mairittelevassakin valossa on muslimeille kielletty. Charlie Hebdo on myös julkaissut lukusia pilakuvia, joissa esiintyy islamistisen terroristiliike ISIS:n johtajia.

Maailmalla ja Suomessa hirvittävä terroriteko on tulkittu hyökkäykseksi Charlie Hebdon satiiristen julkaisujen edustamaa sanan- ja ilmaisunvapautta kohtaan. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Mikä &%¤# kohu?

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Kohu tuli uutissanastoon juorulehtien otsikoiden kautta.

Kun henkilöstä ei ollut oikein muuta sanottavaa, kuin että hän on julkkis, piti keksiä joku määrite perustelemaan juttuaihetta ja vetämään lukijoita.

Syntyivät kohumissi, kohublondi, kohukaunotar, kohuliikemies. Tylsätkin asiat saatiin kuulostamaan kiinnostavilta: tuntematon ulkomaalaisnimi olikin kohupoliitikko. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Mediaeettisiä tunnustuksia

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Millaista on eettisesti kestävä median käyttö kuluttajan näkökulmasta? Ihmisen käsitys siitä, mikä on eettisesti kestävää toimintaa laahaa mediateollisuuden ja median käytön nopeasti etenevän murroksen perässä.

Tässä ei ole mitään hävettävää. Ensin ihminen toimii, sitten luo tapoja ja lopuksi reflektoi, kun maailma panee vastaan.

Sosiaalisessa mediassa olen osallistunut keskusteluihin tunnekuohun vallassa, kommentoinut kärkkäästi ja ottanut mallia mielestäni nasevia kommentteja kirjoittavista ”keskustelijoista”. Olen osallistunut raivokkaan keskustelukulttuurin luomiseen ja siihen liittyvien käytäntöjen tuottamiseen. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone