Tag Archives: oikeudet

Vastakkainasetteluilla ei ratkaista koronakriisin eettisiä ongelmia

”Kumpi on tärkeämpää, ihmishenki vai…” on kysymys, joka toistuu koronatoimenpiteistä käydyssä keskustelussa. Pandemian alkuvaiheessa pohdittiin, voiko liikkumisen vapaus ohittaa oikeuden elämään. Kysyttiin, kenen elämä ansaitsee tulla priorisoiduksi, jos kaikkia ei voida hoitaa. Syksyllä vaakakuppiin asetettiin valtion talous ja vanhusten kuolemat. Nyt maaliskuussa 2021 vastakkain on aseteltu ihmishenkiä ja mielihyvää, kuten Sami Pihlströmin tuoreessa kirjoituksessa.

Miksi kumpi on tärkeämpää -kysymykset ovat niin yleisiä? Kognitiontutkimuksen näkökulmasta kyse on ihmisen tiedonkäsittelyjärjestelmän toimintaperiaatteista. Päätöksenteko on helpompaa, jos sen voi tehdä valitsemalla toisen kahdesta, valmiiksi rajatusta vaihtoehdosta. Mitä vähemmän tekijöitä on huomioitavana, sitä pienemmällä vaivalla pääsee. Mitä sujuvammalta ja selkeämmältä päättely vaikuttaa, sitä luotettavammaksi se usein myös tiedostamatta arvioidaan.

Lue lisää

Vuoteni murmelina

Perjantaina 13. maaliskuuta 2020 tein koronavalinnan. Koska kyseessä oli eettinen valinta, tein sen eettisin perustein. Oman päätökseni jälkeen aloin seurata muidenkin, erityisesti Suomen hallituksen ja virkakunnan, ratkaisuja. Olin pitkään sitä mieltä, että oikeaa kriisijohtamista heiltä olisi ollut etiikkaviestintä – päätösten taustalla olleiden arvojen ja ihanteiden tuominen selvästi julki.

Etiikan sijasta sekä poliitikot että virkakunta ovat kuitenkin turvautuneet viestinnässään faktoihin, tilastoihin ja mallinnuksiin. Toisin sanoen he ovat yrittäneet naamioida tekemänsä arvovalinnat neutraaleiksi terveys- tai talouslaskelmiksi. Tämä yhdistettynä jatkuvasti muuttuvaan tilanteeseen ja muuttuviin tilannearvioihin on saanut aikaan sen, että johtaminen on ajoittain näyttänyt päämäärättömältä ja tempoilevalta.

Maanantaina 8.3. 2021 julistettu ”sulkutila” avasi silmäni sille, että päätöksillä on sittenkin raudanluja, joskin tahaton logiikka. Se ei ole lineaarinen eikä heilurimainen vaan syklinen. Emme etene kriisin alusta kohti sen loppua emmekä edes tanssahtele tasaisesti rajoitusten ja helpotusten välillä. Elämme vuosirytmissä, jossa näin maaliskuussa on vuorossa jonkin sulkeminen tai eristäminen. Ja perustelut seuraavat vuodenaikoja.

Lue lisää

Ihmiskeskeisyydestä ja karjatiloista: vastaus Häyrylle

Vastauksessaan kirjoitukseeni Karjatilat eivät ole keskitysleirejä Matti Häyry hyväksyy tunnistamani käsitteellisen ongelman karjatilojen ja keskitysleirien rinnastamisessa. Häyry kuitenkin epäilee johtopäätöksieni seuraavan ”ihmiskeskeisyydestä” – siitä, että haluan varata ihmisiin kohdistuvalle pahuudelle erityisen kovan tuomion. Koska Häyry ei näe tämäntyyppisen ihmiskeskeisyyden olevan oikeutettua, ei hän myöskään pidä rinnastusta ongelmallisena: rinnastusta ”voi, saa ja pitääkin” käyttää.

Häyry näyttää ajattelevan, että keskitysleirien erityistä olemusta korostaessani syyllistyn priorisoimaan lajimme kriteerein, joita ei voi oikeuttaa. Kyse olisi siis spesismistä, joka on sukua seksismille ja rasismille. Tämä ei ole kantani. Keskitysleirien erityinen hirveys ei ole tarjolla vaihtoehdoksi eläinten kärsimyksille. Sanoisin, että erilaiset kärsimykset ja pahuudet seisovat omilla jaloillaan.

Lue lisää

Teollista lihantuotantoa voi ja saa verrata keskitysleireihin

Jaakko Nevasto kommentoi keskustelua Kari Kuulan kolumnista ”Eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja – Jeesuksen seuraaja ei voi osallistua nykyiseen kaltoinkohteluun”. Kuula vertasi eläintiloja keskitysleireihin, Nevasto puolestaan piti vertausta epäonnistuneena ja vaarallisena. Holokaustin aikaisten keskitysleirien päämäärä, Nevaston sanoin ”kansallis-rodullinen harmonia”, oli jo itsessään epämoraalinen, kun taas ihmisten ruokkiminen on välttämätöntä, luonnollista ja oikein. Vertaus voi johtaa keskitysleirien eettisen sietämättömyyden vähättelyyn.

Nähdäkseni Nevasto tunnistaa aidon käsitteellisen ongelman, joka teollisen eläintuotannon vertaamisessa holokaustin keskitysleireihin on. Keskitysleirit olivat tuomittavia sekä päämääriensä että keinojensa suhteen. Eläintuotanto puolestaan voi olla vahingollista ja epäeettistä, mutta sen päämäärä on hyvä. Tilanne on kuitenkin mielestäni hienosyisempi kuin Nevasto kirjoituksessaan antaa ymmärtää.

Lue lisää

Seuraeläinten pito luvanvaraiseksi (ja haja-asutusalueille työpaikkoja?)

Korona-aikana on kotitalouksiin hankittu tavallista enemmän seuraeläimiä. Nämä hankinnat ovat perustuneet, niin kuin aina muulloinkin, ihmisten haluihin ja tarpeisiin. ”Minä tahdon” on valinnalle riittävä argumentti, kun se kuullaan luomakunnan kruunun suusta.

Elisa Aaltola vertasi Helsingin Sanomien haastattelussa seuraeläinten asemaa ihmisten koronakaranteeniin. Ahtaassa kaupunkiasunnossa eläin voi lähinnä syödä ja nukkua. Eläinten lajinmukaisia tarpeita ei oteta huomioon. 

Aaltola ei kuitenkaan halua kieltää ihmisiltä seuraeläinten pitämistä. Hän toivoo vain, että eläimiä hankkivat perehtyisivät jo etukäteen tulevien kumppaneidensa ominaisuuksiin ja vaateisiin ja ottaisivat myöhemminkin huomioon niiden älylliset tarpeet fyysisten lisäksi.

Ajatukset ovat minusta oikeansuuntaisia, mutta voisivat mennä paljon pidemmälle. Karanteenissa olevat ihmiset voivat valita, milloin käyvät kävelyllä, mitä ohjelmia katsovat televisiosta, mitä syövät ja kuinka järjestävät elämänsä kodin piirissä. Seuraeläimillä ei ole näitä mahdollisuuksia, ei koronapandemian aikana eikä muulloinkaan. Ne elävät ihmisten armoilla.

Lue lisää

Panzoomikon eli kuinka totuimme kokouksiin ilman housuja

Brittifilosofi Jeremy Bentham (1748-1832) tunnetaan parhaiten utilitaristisen etiikan klassikkona. Hänen mukaansa niin yksityisen kuin julkisenkin toiminnan pitäisi aina tähdätä mahdollisimman monen mahdollisimman suureen onnellisuuteen. Teoreettisten pohdintojensa ohessa Bentham kuitenkin laati suunnitelmia myös käytännön asioihin kuten siirtokunnan perustamiseen Etelä-Australiassa ja perustuslakien kirjoittamiseen siirtomaavallasta vapautuneille Etelä-Amerikan valtioille.

Benthamin todennäköisesti käytännöllisin suunnitelma oli panoptikon, laitos, jossa työntekijöiden valvonta on järjestetty resurssitehokkaimmalla tavalla. Työnjohto ja työvoima sijoitetaan panoptikonissa fyysisesti niin, että valvoja näkee kaikki muut, mutta kukaan muu ei näe valvojaa (Kuva 1). Tarkkailun ajatus työpaikalla ei tietenkään ollut uusi. Uutuus oli se, ettei kukaan tiennyt, tuleeko katseen kohteeksi. Benthamin ajatus oli, että näin säästetään palkkakustannuksissa.

Kuva 1. Panoptikonissa yksi muille näkymätön näkee kaikki muut.
Lue lisää

Vastaamo ja yleisön vastuu

Vastaamo Oy:n tietokantoihin kohdistuneen tietomurron seurauksena kiristäjän käsiin on päätynyt yli 40 000 psykoterapian asiakkaan henkilötietoja sekä tietoja näiden kanssa käydyistä keskusteluista. Tietomurron uhrien määrä on tätäkin suurempi: lähes jokainen kertoo psykoterapiassa tunnistettavasti myös muista, kuten läheisistään, perheenjäsenistään tai kollegoistaan.

Tapaus on synnyttyt Twitterissä #Enjaa ja #Enlue -liikkeen, jossa ihmiset lupaavat jättää paljastuneet tai paljastuvat tiedot kokonaan lukematta. Yleisön vastuuseen keskittyvä liike tarjoaa uudenlaisen näkemyksen informaation yksityisyydestä tietomurtojen ja -vuotojen ajassa. Tarkemmin sanottuna siinä yhdistyy sekä uutta että vanhaa.

Lue lisää

Verkostoyhteiskunnan yhteiskuntasopimus – vaihtoehto populismille

Koronakriisi on muuttanut poliittista tilannetta nopeasti. Yllä kuvatut kehityskulut ovat käyneet mahdollisiksi. Tutkija Timo Miettinen arvioi, että koronakriisi kiihdyttää globalisaation kriisiä.

Seurauksena ei kuitenkaan ole globalisaation romahdus ja äärioikeiston voittokulku. Uusliberaali valtavirtaoikeisto on hyväksynyt osan progressiivisten voimien vaatimuksista. Euroopassa Saksan hallitus lopulta hyväksyi vaatimukset yhteisestä velasta, ja Yhdysvalloissa tunnetut konservatiivioikeistolaiset ovat kääntyneet Trumpia vastaan – siitäkin huolimatta, että demokraattiehdokas Joe Biden on siirtynyt vasemmalle.

Kehityskulku kielii äärioikeiston, uusliberaalien ja progressiivien mahdollisten liittoumien muutoksista. Uusliberaalit valtaapitävät ovat etääntyneet äärioikeistosta. Progressiiviset vastaliikkeet ovat vahvistuneet ja pystyvät jo painostamaan valtaapitäviä. 

Koronakriisi luo näin mahdollisuuden tuoda toisen maailmansodan jälkeinen, demokratiaan ja yhteiskuntaan ankkuroitu markkinatalous verkostoyhteiskunnan aikaan. Syntyy keinoja vastata aikamme ongelmiin, kuten ympäristökriisiin, epidemioihin ja demokratian rappioon. Nämä keinot kuitenkin rakentuvat sopimusten ja verkostojen, eivät vastakkainasettelun ja ”yhtenäisen kansan” varaan.

Lue lisää