Tag Archives: politiikka

Teollista lihantuotantoa voi ja saa verrata keskitysleireihin

27 kommenttia

Jaakko Nevasto kommentoi keskustelua Kari Kuulan kolumnista ”Eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja – Jeesuksen seuraaja ei voi osallistua nykyiseen kaltoinkohteluun”. Kuula vertasi eläintiloja keskitysleireihin, Nevasto puolestaan piti vertausta epäonnistuneena ja vaarallisena. Holokaustin aikaisten keskitysleirien päämäärä, Nevaston sanoin ”kansallis-rodullinen harmonia”, oli jo itsessään epämoraalinen, kun taas ihmisten ruokkiminen on välttämätöntä, luonnollista ja oikein. Vertaus voi johtaa keskitysleirien eettisen sietämättömyyden vähättelyyn.

Nähdäkseni Nevasto tunnistaa aidon käsitteellisen ongelman, joka teollisen eläintuotannon vertaamisessa holokaustin keskitysleireihin on. Keskitysleirit olivat tuomittavia sekä päämääriensä että keinojensa suhteen. Eläintuotanto puolestaan voi olla vahingollista ja epäeettistä, mutta sen päämäärä on hyvä. Tilanne on kuitenkin mielestäni hienosyisempi kuin Nevasto kirjoituksessaan antaa ymmärtää.

Lue lisää →

Karjatilat eivät ole keskitysleirejä

3 kommenttia

Pastori, dosentti ja kirjailija Kari Kuulan kirjoitus ”Eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja – Jeesuksen seuraaja ei voi osallistua nykyiseen kaltoinkohteluun” Kirkko ja kaupunki -lehdessä (18.1.2021) on herättänyt pahennusta sekä lihantuottajien että kirkon itsensä keskuudessa. Kuten otsikko kertoo, Kuulan keskeinen provokaatio oli karjatilojen ja keskitysleirien vertaaminen toisiinsa: ”Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat”. Kuulan retoriikan mukaan olemme lajitason fasisteja.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK vastasi tuohtuneesti ja pyrki tekemään eroa suomalaisen ja muun maailman maatalouden välillä. Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heininmäki pyysi anteeksi kolumnin julkaisemista ja teki päätöksen sen poistamisesta verkosta. Myös Heininmäen mukaan Kuulan kirjoituksen ongelma oli ”yleistäminen”. ”Kaikki karjatilat eivät ole keskitysleirejä”, Heinimäki kirjoittaa sovittelevaan sävyyn.

En tässä ota kantaa kirjoituksen vetämiseen liittyviin journalismin eettisiin kysymyksiin. Sen sijaan väitän, että sekä lihantuottajat että päätoimittaja väärintunnistavat Kuulan kirjoituksen ytimen. Kuulan rinnastus karjatilojen ja keskitysleirien välillä on ongelmallinen. Virhe on kuitenkin ajatella ongelma olevan yleistyksessä, suomalaisen tuotttajan rinnastamisessa ongelmalliseen ja ”keskitysleirimäiseen” suurtuotantoon. 

Lue lisää →

Seuraeläinten pito luvanvaraiseksi (ja haja-asutusalueille työpaikkoja?)

8 kommenttia

Korona-aikana on kotitalouksiin hankittu tavallista enemmän seuraeläimiä. Nämä hankinnat ovat perustuneet, niin kuin aina muulloinkin, ihmisten haluihin ja tarpeisiin. ”Minä tahdon” on valinnalle riittävä argumentti, kun se kuullaan luomakunnan kruunun suusta.

Elisa Aaltola vertasi Helsingin Sanomien haastattelussa seuraeläinten asemaa ihmisten koronakaranteeniin. Ahtaassa kaupunkiasunnossa eläin voi lähinnä syödä ja nukkua. Eläinten lajinmukaisia tarpeita ei oteta huomioon. 

Aaltola ei kuitenkaan halua kieltää ihmisiltä seuraeläinten pitämistä. Hän toivoo vain, että eläimiä hankkivat perehtyisivät jo etukäteen tulevien kumppaneidensa ominaisuuksiin ja vaateisiin ja ottaisivat myöhemminkin huomioon niiden älylliset tarpeet fyysisten lisäksi.

Ajatukset ovat minusta oikeansuuntaisia, mutta voisivat mennä paljon pidemmälle. Karanteenissa olevat ihmiset voivat valita, milloin käyvät kävelyllä, mitä ohjelmia katsovat televisiosta, mitä syövät ja kuinka järjestävät elämänsä kodin piirissä. Seuraeläimillä ei ole näitä mahdollisuuksia, ei koronapandemian aikana eikä muulloinkaan. Ne elävät ihmisten armoilla.

Lue lisää →

Miksi koronan toinen aalto vaatii syntipukkinsa?

5 kommenttia

Suomalainen koronakeskustelu on pitkään esittänyt Suomen koronantorjunnan menestystapauksena. Viruksen nopea leviäminen Suomessa marraskuun 2020 aikana on kuitenkin herättänyt paljon huolta ja muuttanut keskustelun sävyn.

Viimeaikainen keskustelu koronasta on kuitenkin ollut korostetusti syntipukkien etsimistä. Esimakua tästä saatiin jo alkusyksystä, kun oppositio ja kokoomuspuolue yrittivät tehdä kevään epäonnistuneista maskisuosituksista poliittisen ongelman hallitukselle. 

Viimeisten päivien ja viikkojen aikana syntipukkia on hakenut lähinnä hallitus, joka  on keskittynyt haukkumaan pääkaupunkiseudun kaupunkeja. Hallitus on myös laskenut julkisuuteen tietoja ja tulkintoja, jonka mukaan poikkeuslakia ja rajoituksia tarvitaan ”kriisitietoisuuden” lietsontaan. Monet yhteiskunnalliset valtakeskukset ja perustuslaillinen hallinto nähdään ongelmana. Kansalaisista yritetään tehdä koronahallintoalamaisia.

Lue lisää →

Yhdysvaltain demokratian murenevat tuet

2 kommenttia

Eikö jo riittäisi Yhdysvaltain politiikasta kirjoittaminen? Viimeiset viikot, kuukaudet, jopa vuodet ovat syöttäneet meille Suomessakin päättymätöntä virtaa politiikkaa rapakon takaa ja sen yhtä lailla ehtymätöntä tulkintaa.

Jatkuvan uutistulvan keskellä on tyynnyttävää tarttua klassikkoon, Alexis de Tocquevillen kaksiosaiseen teokseen Demokratia Amerikassa (De la démocratie en Amerique) vuosilta 1835 ja 1840. Lähes kaksisataavuotias matkakertomus Yhdysvalloista on yhä ajankohtainen. Demokratia Amerikassa on pullollaan havaintoja ja pohdintoja Yhdysvaltain poliittisesta järjestelmästä ja yhteiskunnasta. Niitä kehystää Tocquevillen idea demokraattisesta yhteiskuntamuodosta. Se ei ole vain hallitusmuodon ja lakien tuote, vaan lukuisten demokratiaa tukevien maantieteellisten, taloudellisten, historiallisten, kulttuuristen ja moraalisten tekijöiden yhteisvaikutusta.

Tocqueville käyttää paljon tilaa selvittääkseen lukijalleen Yhdysvaltain federalistisen poliittisen järjestelmän hienouksia. Onnistunut vallanjako liittovaltion, osavaltioiden ja paikallishallinnon kesken on yksi yhdysvaltalaisen demokratian menestystekijöistä.

Lue lisää →

Koronakriisi ja liberaalin asiantuntijuuden kahdet kasvot

21 kommenttia

Koronakriisi on valtava haaste tieteelle ja asiantuntijuudelle. Toistaiseksi verrattain huonosti tunnettu tauti yhdistettynä tiedejulkaisemisen kilpailullisiin käytäntöihin ja sosiaalisen median huomiotaloudelliseen logiikkaan tempaa epidemiologit ja muut virusoppineet kuivakkaista tieteellisistä seminaareistaan keskelle raivokkaita ja päättymättömiltä tuntuvia poliittisia kiistoja. 

Ilmiötä ei voi lähestyä vain disinformaation tai valeuutisten kaltaisin muotitermein. Sosiaalisessa mediassa eittämättä leviävät koronaan liittyvät salaliittoteoriat ja muu hömppä, mutta myös oikeiden tutkijoiden kirjoittamat, usein toki vielä vertaisarvioimattomat tutkimuspaperit. 

Ja niitähän riittää. Koronavirus on kiihdyttänyt tieteellisen julkaisemisen tahtia suunnattomasti. Koronapandemia ei ole vielä täyttänyt vuottakaan, mutta tutkimusrahoituksesta ja meriiteistä kamppailevat tutkijat ovat kirjoittaneet uudesta viruksesta jo kymmeniä tuhansia tieteellisiä tutkimuspapereita.

Lue lisää →

Kansalaistottelemattomuutta vai anarkiaa?

13 kommenttia

Elokapina-liikkeen kansalaistottelemattomuus sekä poliisin voimankäyttö sen pysäyttämiseksi ovat virittäneet vilkasta keskustelua kansalaistottelemattomuuden oikeutuksesta. Mistä oikeastaan on kysymys?

Kansalaistottelemattomuus on poliittista toimintaa, jossa kansalainen tietoisesti rikkoo lakia tavoitteenaan lain muuttaminen. Näiden kolmen ehdon – aseman kansalaisena, lain rikkomisen ja lain muuttamisen tavoitteen – ohella kansalaistottelemattomuudelta edellytetään tyypillisesti väkivallattomuutta. Nämä tekijät erottavat kansalaistottelemattomuuden omaa tai toisen etua tavoittelevasta rikollisuudesta sekä väkivaltaisesta terrorismista.

Kansalaistottelemattomuuden asema demokratiassa perustuu yhtäältä liberaaliin näkemykseen yhteiskuntasopimuksesta: jos valtaapitävät loukkaavat perustavia yhteiskuntasopimuksia, on kansalaisilla oikeus vastarintaan. Tätä laajemmin kansalaistottelemattomuutta on pidetty osana demokraattisen yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia vastata epäoikeudenmukaiseksi katsottuun lainsäädäntöön.

Lue lisää →

Verkostoyhteiskunnan yhteiskuntasopimus – vaihtoehto populismille

6 kommenttia

Koronakriisi on muuttanut poliittista tilannetta nopeasti. Yllä kuvatut kehityskulut ovat käyneet mahdollisiksi. Tutkija Timo Miettinen arvioi, että koronakriisi kiihdyttää globalisaation kriisiä.

Seurauksena ei kuitenkaan ole globalisaation romahdus ja äärioikeiston voittokulku. Uusliberaali valtavirtaoikeisto on hyväksynyt osan progressiivisten voimien vaatimuksista. Euroopassa Saksan hallitus lopulta hyväksyi vaatimukset yhteisestä velasta, ja Yhdysvalloissa tunnetut konservatiivioikeistolaiset ovat kääntyneet Trumpia vastaan – siitäkin huolimatta, että demokraattiehdokas Joe Biden on siirtynyt vasemmalle.

Kehityskulku kielii äärioikeiston, uusliberaalien ja progressiivien mahdollisten liittoumien muutoksista. Uusliberaalit valtaapitävät ovat etääntyneet äärioikeistosta. Progressiiviset vastaliikkeet ovat vahvistuneet ja pystyvät jo painostamaan valtaapitäviä. 

Koronakriisi luo näin mahdollisuuden tuoda toisen maailmansodan jälkeinen, demokratiaan ja yhteiskuntaan ankkuroitu markkinatalous verkostoyhteiskunnan aikaan. Syntyy keinoja vastata aikamme ongelmiin, kuten ympäristökriisiin, epidemioihin ja demokratian rappioon. Nämä keinot kuitenkin rakentuvat sopimusten ja verkostojen, eivät vastakkainasettelun ja ”yhtenäisen kansan” varaan.

Lue lisää →