Tag Archives: politiikka

Turvallisuusvaltio korruptoi yhteiskuntajärjestyksen

Ei kommentteja

Suomen kansalliselle itseymmärrykselle on ollut ominaista rehellisyys ja luottamus toisiin ihmisiin. Erityisesti Suomessa on ihailtu maan toistuvaa huippusijoitusta Transparency Internationalin korruption vähäisyyttä koskevissa tutkimuksissa. ”Suomessa ei ole korruptiota” on myös muodostunut hokemaksi.

Garden Helsinki-urheiluhallin investointijärjestelyt ovat herättäneet runsaasti huomiota. On tullut ilmi, että kokoomuslainen pääministeri Petteri Orpo on päättänyt myöntää valtiontukea kokoomusta vaalirahoittaneen suurliikemies Ilpo Kokkilan johtamalle hallihankkeelle siitä huolimatta, että asiaa valmistelleet virkamiehet pitivät tukihakemusta perusteettomana. 

Päätös vaikuttaa huolestuttavalta: oikeistokonservatiivinen hallitus päättää tukea taustavaikuttajaansa tavalla, joka muistuttaa kansainvälisen populistioikeiston ja erityisesti Unkarin kaltaisten maiden käytäntöjä. Terävimmin asiaa kommentoikin BlueSkyssä historioitsija Olli Bäckström:

This summer Finns are finally realizing how corruption has permeated every aspect of the country’s politics and society. Finland is truly a rat-infested landfill.

Poliittisen oligarkian luonnetta on eniten tarkasteltu entisen Neuvostoliiton konteksissa, vaikka siitä on tullut globaali ongelma. Väitän, että Suomesta on tulossa rehellisen lintukodon asemasta korruptoitunut rotanpesä, koska se on kehittymässä turvallisuusvaltioksi osana yleistä verkostoyhteiskuntien oligarkisoitumista ja käännettä autoritarismiin.

Lue lisää →

Olosuhteiden pakosta? – Tuomioistuimet yhteiskuntapolitiikan kentällä

Ei kommentteja

Pohdiskelen kysymystä siitä, miksi oikeuden normatiivista valtaa haastetaan aiempaa näkyvämmin. Oikeuden auktoriteetin rapautumisesta kielivät esimerkiksi puheet sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen hajoamisesta sekä kotimainen keskustelu parlamentaarisen perustuslakivalvonnan ongelmista.

Onko oikeuden valta saavuttamassa lakipisteen, jossa oikeusnormien sitovuus alkaa näyttäytyä pikemminkin ongelmana kuin ratkaisuna? Kenen lakeja ja oikeuksia edes puolustamme puhuessamme oikeusvaltion puolesta?

Erään näkökulman näihin kysymyksiin tarjoaa oikeudellistumisen käsite. Oikeudellistumisella tarkoitan yhteiskunnallista muutosta, jossa poliittisia tai eettisiä kysymyksiä jäsennetään ja ratkaistaan yhä useammin oikeudellisina kysymyksinä tuomioistuimissa, jossa valtaa käyttää sosiaalisesti suppea juristiprofessio.

Usein tämä muutos on nähty etumerkiltään lähes pelkästään positiivisena ilmiönä. Lupaavathan perus- ja ihmisoikeudet ja niiden toteutumista viime kädessä varmistava tuomioistuinten kontrollivalta oikeusturvaa, ennakoitavuutta ja moderniin liberaaliin oikeusvaltioon tyypillisesti liitettyä suojaa yksilön autonomialle.

Tällainen perusoikeudellistuminen ei kuitenkaan ole välttämättä kitkattomassa suhteessa demokratiaan. Valtiosäännöt lupaavat kansalaisille mahdollisuuden vaikuttaa äänestämällä. Samaan aikaan kuitenkin politiikan tutkimuksessa on jo pidemmän aikaa tunnistettu politiikan alan kaventuminen. Tutkimukset kertovat luottamuksen poliittisen vaikuttamisen mahdollisuuksiin olevan heikkoa useissa Euroopan maissa.

Lue lisää →

Onko turvallisuus sittenkin yhteiskunnallinen pahe?

1 kommentti

Turvallisuus- ja uhkakuvaretoriikka ovat kaapanneet suomalaisen julkisen keskustelun Ukrainan sodan alkamisen jälkeen. Vaaditaan sotilaallista varautumista Venäjää vastaan. Ihmisiä pelotellaan valtion velkaantumisella. Maahanmuutto, pakolaisuus, Venäjän mahdollinen hybridivaikuttaminen ja ”väestönvaihto” uhkaavat Suomea niin pahoin, että perustuslaillisuudesta ja kansainvälisestä oikeudesta on pakko luopua. Myös vasemmisto on lähtenyt mukaan uhkakuvaretoriikkaan leimaamalla populistioikeiston ja ennen kaikkea Putinin Venäjän sekä Trumpin hallinnon turvallisuusuhiksi.

Tämä voi näyttää ”terveeltä järjeltä”. Kyllähän nyt tolkun ihminen varautuu hyvän sään aikana ja alistuu yhteiseen riviin kriisiaikana! Yksi turvallisuusretoriikan ominaisimmista piirteistä onkin se, että kaikki vaihtoehdot nähdään epärealistisina ja epäisänmaallisena turvallisuuden mielenmaiseman sisältä käsin. Näin turvallisuusajattelu tuhoaa vapaan yhteiskunnan ja humaanit arvot yhteiskuntien sisältä käsin.

Lue lisää →

Ydinaseet ja meliorismi

1 kommentti

Vuoden 2024 Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen japanilaiselle Nihon Hidankyo -järjestölle oli hieno uutinen. Palkittu organisaatio työskentelee ydinaseettoman maailman puolesta vaalien Hiroshimaan ja Nagasakiin elokuussa 1945 pudotettujen atomipommien uhrien muistoa. Kärjistyvien kriisien maailmassa tarvitsemme Nihon Hidankyon kaltaisia ydintuhon totaalisuudesta muistuttavia järjen ääniä. Jos ydinaseita käytettäisiin uudelleen, edes yhden kerran, koko elämänmuotomme olisi vaarassa romahtaa. Niiden käyttäminen ei olisi vain syvästi väärin vaan unthinkable.

On kuitenkin myös (suhteellisesti tarkasteltuna) myönteinen uutinen, että Suomi osallistuu ensimmäistä kertaa Naton jäsenenä ydinaseharjoituksiin, jotka alkavat vain muutama päivä rauhanpalkintopäätöksen jälkeen. Joku voisi nähdä tässä ristiriidan, mutta yritän lyhyesti perustella, miksi pidän niin Nihon Hidankyon palkitsemista kuin ydinaseharjoituksiin osallistumistakin tärkeänä. Lyhytkin pohdinta aiheesta osoittanee sodan ja rauhan etiikan mutkikkuuden. Pidän välttämättömänä tarkastella tällaisia elämän ja kuoleman kysymyksiä.myös filosofisesti, ei vain poliittisesti.

Lue lisää →

Onko turvapaikanhakijoiden ottaminen eettinen velvollisuus?

Ei kommentteja

Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi mahdollistaa turvapaikanhaun lyhytaikaisen keskeyttämisen ja tulijoiden käännyttämisen Suomen rajalla tilanteessa, jossa Venäjä järjestäisi rajalle lyhyessä ajassa paljon siirtolaisia. Mediassa esitystä on kutsuttu käännytyslaiksi: sen ollessa käytössä turvapaikkaa hakevat tai hakemaan pyrkivät voitaisiin palauttaa Venäjälle.

Suomen perustuslain mukaan Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu (9 §). Vastaava palautuskielto on määritelty muun muassa Geneven pakolaissopimuksessa, kansainvälisessä kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

Jo tämän valossa on yllätyksetöntä, että lakiesitys on herättänyt voimakasta kritiikkiä. Oikeusoppineiden näkökulmasta palautuskielto on sekä perustuslaissa määriteltyjen perusoikeuksien kovinta ydintä että Suomea velvoittavista sopimuksista johtuva ehdoton perus- tai ihmisoikeus, johon lainsäätäjän ei tule edes poikkeuslailla puuttua, kuten se nyt on tekemässä.

Lue lisää →

Onko Suomen seuraava presidentti anarkisti?

2 kommenttia

Suomen presidentinvaaleissa 2024 ei ole ehdolla anarkisteja. Tiedotusvälineiden mukaan kuitenkin on. Muun muassa Ylen 8.1. julkistamalla arvokartalla kolme kandidaateista näyttäisi täyttävän vaatimukset. Se johtuu siitä, että toistuvista korjausyrityksistä ja median omistakin havainnoista huolimatta kartta piirretään väärin.

Journalistit ovat vakuuttuneet siitä, että poliittinen kenttä jakautuu taloudellisesti vasempaan (sosialismi) ja oikeaan (markkinaliberalismi) sekä arvopohjaisesti konservatiiviseen (kansalliskonservatiivit) ja liberaaliin (liberaalivihreät). Talousideologiat jakautuvat jokseenkin oikein, arvopohjat eivät, eivät ainakaan, jos vanhempaan viisauteen voi luottaa.

Suomessa on jostain syystä unohtunut ajatus siitä, että ihmiset voivat uskoa ensisijaisesti joko yksilöön tai johonkin yksilön ylittävään. Oppinimet näille ovat individualismi ja kollektivismi. Jälkimmäisen olemassaoloa pyritään häivyttämään epämääräisellä yleiskäsitteellä yhteisöllisyys, johon kaikki voivat samaistua.

Lue lisää →

Rasismi ja poliittisen keskustelun mahdollisuuden ehdot

8 kommenttia

Ennen kuin arvioin filosofisesti Suomen hallituksen toimintakykyä, totean taustaksi, etten ole laatinut puheenvuoroani haikaillakseni vasemmistolaisen talouspolitiikan perään vaan pidän (toki vailla alan syvällistä asiantuntemusta) hyvin perusteltuna julkisen talouden korjausliikettä, joka kääntää liian jyrkän velkaantumiskehityksen vastuullisempaan suuntaan. Kevään 2023 vaalien jälkeen olisin monien muiden tavoin toivonut sinipunahallitusta, joka sopeuttaisi taloutta nykyhallituksen rajuja leikkaussuunnitelmia maltillisemmin.

Tämä on kuitenkin käsillä olevassa poliittisessa tilanteessa sivuseikka. Kesäkuussa nimitetyn hallituksen toimintakykyä halvaannuttaa rasismi, joka on aivan eri tason asia kuin talouspoliittiset erimielisyydet.

Erilaisia näkemyksiä edustavat poliittiset toimijat voivat järkevästi keskustella – ja tiukastikin kiistellä – esimerkiksi siitä, mitä yhteiskunnallisia arvoja pitäisi priorisoida ja millaisin toimin hyvinvointivaltion rahoituspohjaa tulisi vahvistaa. Tällaisen keskustelun mahdollisuuden välttämätön ennakkoehto on kuitenkin inhimillisen yhteiselämämme yleinen kunnioittaminen, kaikkien toisten ihmisten näkeminen potentiaalisina keskustelukumppaneina jakamassa yhteistä maailmaa. Kesän hallituskriisissä on kyse tämäntapaisten ehtojen vaarantumisesta.

Lue lisää →

Demokraattisesti valittujen hallitusten on kyettävä vaikuttamaan keskuspankkeihin

Ei kommentteja

Suomen Pankin johtokunta on lähettänyt pääministeri Petteri Orpolle kirjeen, jossa huomautetaan hallitusohjelman kirjausten mahdollisesta lainvastaisuudesta. Kyseessä on hallitusohjelman osio 9.1. Sen kirjauksilla tuore hallitus pyrkii vaikuttamaan EU:n toimiin, jotka sen mukaan “heikentävät jäsenvaltioiden kannustimia julkistalouksiensa tervehdyttämiseen ja kasvattavat rahoitus- ja makrovakausriskejä Euroopassa”.

Suomen Pankissa huolta herätti hallitusohjelman luonnehdinta, jonka mukaan tätä tavoitetta pyritään edistämään rajoittamalla valtiolle Suomen Pankin ja Euroopan keskuspankin (EKP) kautta syntyvää rahoitusriskiä. Tämä nähtiin Suomen Pankissa kyseenalaistavan Euroopan keskuspankikjärjestelmän itsenäisyyttä, joka on suojattu EU:n perussopimuksissa erinäisiltä vaikutusyrityksiltä:

Lue lisää →