Tag Archives: populismi

Trumpin twiplomatia ruokkii ennakkoluuloja

Vuoden 2001 New Yorkin terrori-iskujen jälkeen amerikkalaiset alkoivat puhua pehmeästä vallasta (soft power), jota tarvitaan ulkopolitiikassa kovan ja sotaisan voiman tilalle. Tuolloin usein lausuttu kysymys ”miksi he vihaavat meitä” on siirtynyt kiinalaisten huulille. 

Presidentti Trump on syyttänyt Kiinaa COVID-19 viruksesta tavalla, joka kylvää ennakkoluulojen siemeniä hallitsemattomiin rihmastoihin eri puolilla maailmaa. Presidentin harkitsematon syyttely on eskaloitunut tavallisten amerikkalaisiin asenteisiin. Nicholas Cull, tunnettu julkisuusdiplomatian professori, on nähnyt kampuksellaan rasismin nostavan päätään Trumpin viestinnän takia. 

Pandemian selättäminen vaatisi kansainvälistä tutkimusyhteistyötä, yhteistä agendaa, mutta ”China virus” -syytökset ovat tehneet COVID-19:sta myös propaganda-aseen Trumpille. 

Maailman vaikutusvaltaisimpiin kuuluva diplomaatti möläyttelee ulkopoliittisesti vaarallisia viestejä Twitter-tilillään tavoitteenaan kääntää katse oman maansa ongelmista toisaalle. Trump miettii täysin itsekkäästi tulevia vaaleja. Kiinalaiset viranomaiset ovat pitäneet naamansa peruslukemilla. Kiinan mielestä ei ole aika mustamaalata vaan keskittää voimat rokotuksen mahdollisimman nopealle kehitystyölle, jotta virus saadaan taltutettua ja globaali talous elpymään. Tämä on kiinalaisjohdon pääviesti, mutta puheiden sävy Kiinassakin on muuttunut puolustuksesta hyökkäävään suuntaan. Koventunut linja vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Ulkomaalaisia kohti on syljeksitty kaduilla Kiinan kaupungeissa.

Lue lisää

Verkostoyhteiskunnan elitismi ja populismi

Yhteiskunta muuttui valtiokeskeisestä teollisuusyhteiskunnasta globaaliksi verkostoyhteiskunnaksi 1900-luvun lopussa. Teollisuus oli tärkein taloudenala 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Nyt palvelu- ja tietotyö ovat tärkeimpiä elinkeinoja. Taloudellinen toiminta on järjestäytynyt verkostoiksi. Suuryritykset ovat hajautuneet tytäryhtiöiksi ja toimipisteiksi eri puolille maailmaa. Asiantuntijat tekevät projektikohtaista yhteistyötä uuden tiedon tuottamiseksi ja palvelutyöntekijät tekevät työtä ihmisten ja organisaatioiden välisissä suhteissa.

Maailmankauppa kulkee satamien, tehtaiden ja markkinoiden välillä. Myös teollisuus on järjestynyt uudelleen alihankintasuhteiden verkoksi. Yhteiskunta on kaupungistunut vahvasti, koska kaupungit ovat palveluiden ja uuden tiedon tuottamisen solmukohtia. Tuotannon verkostot ovat nykyisin maanosan laajuisia. Lisäksi pankkien ja finanssimarkkinoiden asema on vahvistunut. Finansialisaatio merkitsee sitä, että eri taloudellisen toiminnan muodot on muutettu arvopapereiksi, jolloin taloudelliset päätökset keskittyvät pääomamarkkinoille.

Lue lisää

Koronavirus, globaali yhteiskunta ja politiikan jakolinjat

Koronavirusepidemia on haastanut nykyisen globalisaatiomallin. Globaalit instituutiot ovat osoittautuneet liian heikoiksi pysäyttämään pandemiaa. Kansallisvaltiot ovat reagoineet ryhtymällä paniikinomaisesti rajoittamaan globaalien verkostojen toimintaa.

Yhteiskunta nykytilassaan rakentuu rajat ylittävien verkostojen varaan. Tämä on muuttanut yhteiskunnan ja julkisen vallan suhdetta. Kansallisvaltiot ovat riippuvia sekä valtioiden, kansainvälisen talouden, kulttuurin ja politiikan verkostoista että näiden verkostojen solmukohtina toimivista suurkaupungeista ja niiden asukkaista.

Lue lisää

Miksi vasemmistopopulismi epäonnistui?

Monet populistiliikkeet ovat haastaneet valtaapitävät vasemmalta, mutta ne eivät ole pystyneet saamaan aikaan pysyviä muutoksia. Oikeistopopulismin suosio näyttää voimakkaammalta. Mistä tämä johtuu?

Aikaisemmin vasemmistopuolueet tukeutuivat työväenliikkeeseen siinä missä oikeisto kirkkoon ja liike-elämän järjestöihin. Vanhan teollisuusyhteiskunnan hajottua puolueet ja valtaapitävät ovat irtautuneet kansalaisyhteiskunnasta. Ne tukeutuvat pikemminkin valtiobyrokratian, median ja liike-elämän verkostoihin.

Puolueissa on pieni poliittisista broilereista ja mediakonsulteista koostuva ydinryhmä, joka tavoittelee vaalimenestystä mediamainonnalla liike-elämän tarjoaman vaalirahan turvin. Ei ehkä ole ihme, että 1990-luvulla kaikki puolueet asettuivatkin uusliberaalin politiikan taakse.

Vasemmistopopulismi on eri asia kuin nykyiset vasemmistopuolueet. Teoksessaan For A Left Populism (2018) Chantal Mouffe määrittelee vasemmistopopulismin toiminnaksi, jossa eri yhteiskunnallisia kamppailuja yhdistetään retoriikan keinoin yhteisiä vihollisia osoittaen. Vasemmistopopulismi on yritys haastaa eliittikartelleihin nojaava konsensuspolitiikka.

Pystyykö vasemmistopopulismi tuomaan politiikan ja kansalaiset takaisin politiikkaan? Ei: populismin logiikka ajaa ne toistamaan puolueiden mediakeskeisen toimintatavan sekä keskuksesta ja ”säteistä” koostuvan organisaatiomallin.

Lue lisää

Oikeistopopulismi- demokratian sudenkuoppa

Perussuomalaisten eduskuntavaalien alla esittelemä kampanjavideo ”V niin kuin ketutus” esittää pääväitteensä heti alussa: ”Maan demokraattisesti valitut johtajat päättivät pettää kansalle antamansa lupaukset. He olivat huomanneet, että asemaansa väärinkäyttämällä heistä (…) voisi tulla tavattoman rikkaita.” Korruptoituneen eliitin vastustaja on kansa: ”kansalaisten mitta” oli täynnä ja raivo herättää vihahirviön. Lopulta ”kansan ärtymystä ei voi päästä pakoon”, kun hirviö käy pieksemässä valtaapitävät ja ajaa heidät maasta.

Jan-Werner Müller (2017) määrittelee populismin perustuvan moralistiseen politiikkakäsitykseen: puhdas ja yhtenäinen kansa on korruptoitunutta eliittiä vastaan. Herravihan mukaan ”kansan” ja ”eliitin” edut ovat keskenään vastakkaisia. Lisäksi populismiin kuuluu antipluralismi eli moniarvoisuuden vastaisuus: on vain yksi yhtenäinen kansa.

Videossa ”todellisen kansan” etujen loukkaukset koostuvat yhteiskunnallisesta avoimuudesta ja ennen kaikkea ihmisoikeuksiin nojaavasta turvapaikkapolitiikasta. Valtaapitävät julistavat ”Refugees welcome!” sädekehä päässään. Kansan aseman huononeminen ilmaistaan rasistisella kuvastolla: mustat miehet puukottavat ihmisiä metrossa ja ajavat takaa valkoisia naisia raiskattavaksi. Eliitti unohtaa ”kulttuurin, perinteet ja arvot”; symbolina videolla näkyy Euroopan lippu. 

Lue lisää

Kun populisti vie ja media vikisee

Laura Huhtasaarella (ps) on poikkeuksellinen mahdollisuus nousta presidentti Sauli Niinistön haastajaksi presidentinvaalien toiselle kierrokselle.

Näin tapahtuu, jos Suomessa käy kuten muualla. Sekä Yhdysvaltain että Ranskan presidentinvaaleissa populistiset liikkeet nousivat politiikan keskiöön pelaamalla lehdistöä ja sosiaalista mediaa. Miten tässä onnistuttiin? Lue lisää

Sivistys on eliitin projekti

Populismin ja totuudenjälkeisen ajan painajaisessa on toistuvasti kannettu huolta siitä, että ”eliitti” on etääntynyt ”kansasta”, joka ei enää luota ”asiantuntijoihin” eikä jaa näiden tarjoamia käsityksiä hyvästä elämästä ja yhteiskunnasta.

Puhutaan asiantuntijuuden kriisistä. On yleinen kokemus, että maailman syvällistä tutkimista ja tuntemista arvostetaan vähemmän kuin ennen. Ei ole syytä haikailla menneeseen – asiat ovat monin tavoin verrattomasti paremmin kuin koskaan aikaisemmin – mutta yleisessä asennoitumisessa sivistyksen merkitykseen lienee tapahtunut jonkinlainen kulttuurinen muutos.

Asiantuntijuuden ja asiantuntemuksen vähättelyyn vastaaminen on vaativa mutta sitäkin tärkeämpi yhteiskunnallinen tehtävä. Poliitikot, jotka pilkkaavat tieteenharjoittamiselle omistautunutta sivistyneistöä, kuten nykyhallituksen johtavatkin ministerit ovat tehneet, aiheuttavat vahinkoa tehdessään ikään kuin etukäteen tyhjäksi yritykset puolustaa kriittistä ajattelua ja sivistystä. Tämä vahinko ei rajoitu sivistyneistöön tai eliittiin vaan koskee koko kansakuntaa. Lue lisää

Brexit ja ylimääräytyminen

Ylimääräytymisen käsitettä käytti ensimmäisenä Sigmund Freud teoksessaan Unien tulkinta (1900). Käsitteellä hän viittasi unissa esiintyvien tapahtumien moninaisiin syihin, mahdottomuuteen palauttaa ne tiettyihin kokemuksiin tai yksittäisiin impulsseihin. Esimerkiksi kuolleen läheisen kohtaaminen unessa on ylimääräytynyt, jos se on samanaikaisesti useiden prosessien kuten halujen, toiveiden, pelkojen ja traumojen tulosta.

Yhteiskuntafilosofisessa kirjallisuudessa ylimääräytymistä käytetään silloin tällöin kuvaamaan populismille ominaista piirrettä saada käyttövoimansa useista kilpailevista, usein ristiriitaisista lähteistä.

Populistinen liike voi esimerkiksi vastata yhtä aikaa ”vahvan johtajan” kaipuuseen sekä vaatia vallan palauttamista takaisin kansalle. Se voi esiintyä unohdetun köyhän puolestapuhujana ja samanaikaisesti kurittaa tätä ”yhteisten talkoiden” varjolla.

Tässä on populismin voima: se ei pyri ratkaisemaan yhteiskunnallisten voimien tai intressien ristiriitoja vaan käyttää niitä häpeilemättä hyväkseen. Lue lisää