Muotiblogit ja eettiset ohjeet

– Muotibloggaajien ajatuksia Reilun somen säännöistä

Salla Kääriäinen

2014

 

Haastattelin kuutta Suomen viidenkymmenen luetuimman muotibloggaajan joukkoon kuuluvaa kirjoittajaa Pro gradu -tutkielmaani liittyen. Osana haastattelua kysyin bloggaajien ajatuksia sosiaalisen median eettisistä ohjeista, joiden pohjalta Reilun somen säännöt on kehitetty.

Yleisiä vaikutelmia

Kaikki haastatellut pitivät heille näytettyjä sosiaalisen median etiikan kahtatoista kohtaa yleisesti hyvinä. Bloggaajat olivat valmiita allekirjoittamaan ohjeet jopa sellaisenaan, vaikka ohjeissa oli muotiblogien kirjoittamiseen suoraan liittymättömiäkin kohtia.

Moni bloggaaja koki jo nyt toimivansa ohjeiden mukaan:

”Siis tässä on tosi monta semmosta, mitä koen tekeväni jo nyt ja paljon semmosia, mihin pyrin. En aina onnistu, mutta pyrin. Mun mielestä nää on tosi hyvin kirjotettu ja mun mielestä nää on sellaset, että jokaisen bloggaajan ehkä kannattais lukeekin tälläset.”

Toisaalta kaikki haastateltavani ovat pitäneet blogiaan jo pitkään, vähintään viisi vuotta. Näiden vuosien tuoma kokemus on opettanut bloggaajia toimimaan oikein. Kuitenkin tarvetta ohjeille olisi:

”Mä nyt oon blogannu niin kauan, että mä oon nähny kaikkia maailman blogikirjotuksia, mistä jokainen näistä kohdista kyllä sopii ja mitä pitäis pitää mielessä. Mun mielestä se on parempi olla pari ohjetta enemmän kun liian vähän.”

Jonkinlainen sosiaalisen median etiikka nähdään tarpeellisena erityisesti blogiuraansa vasta aloitteleville bloggaajille, joilla ei vielä vuosien tuomaa kokemusta ole:

”Nää on just sillei itsestäänselvyyksiä mulle, mutta sit jos aattelee, että jos joku nyt ite haluais perustaa blogin, niin vois se olla aika ulapalla, että mitähän tässä nyt…”

Epäluuloa ja huolia

Kaikenlaiset bloggaajien toimintaa sitovat ohjeet ja säännöt herättävät kuitenkin epäluuloa haastateltavissani. Yhtenäiset ohjeet koetaan rajoittavina vieden blogeista pois niiden alkuperäisen idean: bloggaajat pelkäävät, etteivät he saisi enää kirjoittaa vapaasti siitä, mistä haluavat. Huolena on myös, että blogeista tulisi liian samanlaisia.

Lisäksi bloggaajat kokevat, ettei heiltä voi vaatia muuta kuin lakien noudattamista:

”Ja totta kai, koska tääkin, koska mitään muuta ei voida vaatia noudattamaan, kun lakia. Ei me voida vaatia ketään noudattamaan näitä. Mutta aina voi antaa hyviä suosituksia ja fiksu ihminen osaa lukee nää ja tulla siihen tulokseen, että itse asiassa olis hyvä noudattaa näitä. Mutta ei mitään vaatimuksia ja pakotteita voida esittää mihinkään muuhun, kuin viranomaissäädöksiin.”

Bloggaajat kaipasivatkin some-etiikkaa ja medialukutaitoa ennemminkin koulun oppiaineeksi, jolloin vastuu siirtyisi kokeneemmilta bloggaajilta lukijoille ja aloitteleville bloggaajille. Lisäksi ohjeiden toteuttaminen ja niiden valvominen käytännössä tuntui hankalalta hahmottaa:

”Eihän meitä tuolla kukaan hirveesti valvo ja kato, et mitä me tehdään. Se vaatis aika paljon, jos joku lukis kaikki meidän postaukset läpi ja kattois, että täyttyykö kaikki kakstoista eettistä kohtaa. Ja sit vielä kaikki nää kuluttajaoikeuden linjaukset. Kyllä mä vähän semmoseen itsesääntelyynkin uskon, että pitää vähän myös itsellä olla se vastuu sit siitä omasta tekemisestä.”

Ratkaisuksi tarjottiinkin sitä, että ohjeet koskisivat vain ammattimaisesti bloggaavia:

”Että tämmösen mä ehkä niille ammattibloggaajille haluaisin, mutta se, että kun se on niin paljon semmosta harrastelua ja harrastamistakin, niin ei sitä sit taas ehkä voi sitoa millään, tietyllä tavalla säännöstöllä.”

”Kyllä mun mielestä varsinkin kaikkein suosituimpien bloggaajien, kyllä siinä pitäis olla vähän semmonen, että näin me tehdään ja näin me suojellaan sitä koko blogiskeneä. Että kyllähän sekin rapistuu, jos se lähtee ihan semmosille huonoille teille tietyllä tavalla. Jos sitä ei mikään taho valvo, että se voi olla ihan mitä tahansa.”

Yksittäisiä huomioita

Seuraavassa muotibloggaajien kommentteja yksittäisistä sosiaalisen median etiikan kohdista.

Osa bloggaajista piti sosiaalisen median etiikan kohtaa toden tiedon esittämisestä sekä oman pohdinnan ja arvelun erottamisesta tiedosta aivan ehdottomana, mutta myös lukijan vastuuta peräänkuulutettiin:

”Kyllä siellä jonkin verran on sellasta, että julistetaan totuutena vähän niinkun jotain omaa mielipidettä tai että näin kaikki asiat on, mutta sit taas .. emmä tiedä, kyllä mä toivon, että fiksu lukija myös näkee sen läpi. Että kyllä lukijallakin pitää sit jonkinlainen vastuu siitä olla.”

Ohjeiden kohta pyrkimyksestä siihen, että vastakkaisia näkemyksiä  kannattavat voisivat olla samaa mieltä esitetyistä tiedoista tuntui bloggaajista sen sijaan ongelmalliselta. Muotiblogit ovat kuitenkin yhteen teemaan rajoittuvasta nimityksestään huolimatta kokonaisvaltainen kertomus bloggaajien omasta elämästä. Omien ajatusten jakaminen ja mielipiteistä kertominen sen kummemmin eri näkökulmia perustelematta tai ketään käännyttämättä koettiin tärkeäksi:

” – – en mäkään sit mee julistaan, vaikka no jotain kasvissyönnistä, että tämä on fakta. Se on se semmonen oma, henkilökohtainen ajatus siitä. […] Et kun se on kuitenkin niin semmosta itsestä lähtöisin olevaa ja se blogi kuitenkin pyörii sen bloggaajan ympärillä enemmän kun sitten minkään tietyn aihepiirin, niin kyllähän se persoona on aina siellä mukana – -.”

”Jos mä teen jonkun mielipide jutun, se on yleensä se, että mä toivon, että se auttaa mua, että nyt mä oon kirjottanu tän tällei näin. Pistää ihmisiä ajatteleman sitä asiaa tai miettimään omia tekojaan tai tämmöstä, mutta emmä niinkun sillei yritä saada jengiä mun puolelle. Mielipiteet on kuitenkin jokaisella omat.”

Some-etiikan kohta provokaatiosta oli monen haastateltavani mielestä hankala, sillä sellaisiakin blogeja löytyy, joissa provosoidaan ja provosoidutaan tarkoituksella. Provosointi toimiikin tyylikeinona ja se on usein tarkoituksellista.

Omien intressien esiin tuomista ja toisaalta myös aiempi harhaanjohtamista käsittelevä kohta tuntuivat olevan bloggaajille puolestaan itsestään selviä – todennäköisesti juuri julkaistun Kilpailu-ja kuluttajaviraston linjauksen vuoksi.

Myös toisten ihmisten yksityisyyden kunnioittaminen oli suorastaan itsestään selvää:

”- – tavallaan niin kauan, kun se ei oo sen blogin tietyllä tavalla hahmo, henkilö, niin mun mielestä niiden yksityisyyttä pitää kyllä sit kunnioittaa. Että siellä ei lähetä revittelemään sitten mistään, muiden ihmisten asioista. Eikä edes muiden bloggaajien asioista, mitä tietää niistä tavallaan sen blogin ulkopuolelta.”

”Ylipäätään toisten ihmisten yksityisasiat ei kuulu blogiin. Mut yleensäkin kaikista kuvista ja muista on ihan reilu kysyä.”

Blogitekstin yleisö ja sen mahdollinen kohde olivat muutamalla bloggaajalla mielessä ennen tekstin julkaisua. Blogitekstin julkaisemista mietittiin kuitenkin useimmiten vain silloin, jos oli kirjoittanut jotain erityisen henkilökohtaista itsestään. Bloggaajat eivät siis juurikaan mieti, miten blogitekstit vaikuttavat, vaikka eräs bloggaaja peräänkuuluttikin lukijoiden miettimistä:

”- – siis ihan tosi moni nuori – tyttö, lapsi, teini – lukee blogeja ja kyllähän ne saa niistä vaikutteita. Että mun mielestä se on vähän semmosta naivia kuvitella, että mä nyt bloggaan tässä – jotkut parhaimmillaan jopa sadalle tuhanelle ihmiselle – että ei tää vaikuta nyt mihinkään. Kyllä se ois mun mielestä varsinkin kaikista suosituimpien bloggaajien vastuu tietyllä tavalla, ainakin ottaa se huomioon.”

VTM Salla Kääriäinen työskentelee viestintä- ja markkinointitoimisto Myyssä. Sallan syksyllä 2014 valmistunut Pro gradu -tutkielma käsittelee Suomen luetuimipen muotibloggaajien etiikkaa. Tutustu Sallan blogiin: https://bloggaajanetiikka.wordpress.com tai ota yhteyttä: sallakk[at]hotmail.com