Tag Archives: koronapandemia

Kasvomaskien käyttöä julkisissa tiloissa tulisi suositella

Suomi on yleisesti ottaen onnistunut koronaviruksen hallinnassa toistaiseksi varsin mallikkaasti. Nyt viimeistään olisi aika suositella kasvomaskien käyttöä julkisissa kulkuneuvoissa, kaupoissa ja virastoissa ainakin silloin, kun turvaetäisyyden pitäminen on vaikeaa tai mahdotonta. Tällä tavoin hyvä linja todennäköisemmin jatkuisi myös yhteiskunnan hitaasti uudelleenavautuessa. Hallitus pitkittää kuitenkin päätöksentekoaan, ja ohjeet Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta ovat olleet ristiriitaisia.

Kirurginen suu-nenäsuoja ei juurikaan suojaa kantajaansa virukselta. Kankainen suojus on vielä vähemmän tehokas. Tämä ei olekaan maskien ensisijainen tarkoitus. Niillä suojellaan muita. Eettiseltä kannalta se on ensiarvoisen tärkeää. Muille aiheutuvan vahingon välttäminen on yksi etiikan kulmakiviä.

Olin Yhdysvalloissa, kun pandemian todellisuuteen siellä vihdoin herättiin, ja totuin, silloin kun ihmisten ilmoille oli pakko mennä, kasvomaskien olemassaoloon. En ole vieläkään oikein sinut sen kanssa, että Suomessa maskeja ei juurikaan näy. Minun on vaikea nähdä sitä muuna kuin välinpitämättömyytenä muiden terveydestä – välinpitämättömyytenä, johon hallitus epäsuorasti kannustaa.

Lue lisää

Trumpin twiplomatia ruokkii ennakkoluuloja

Vuoden 2001 New Yorkin terrori-iskujen jälkeen amerikkalaiset alkoivat puhua pehmeästä vallasta (soft power), jota tarvitaan ulkopolitiikassa kovan ja sotaisan voiman tilalle. Tuolloin usein lausuttu kysymys ”miksi he vihaavat meitä” on siirtynyt kiinalaisten huulille. 

Presidentti Trump on syyttänyt Kiinaa COVID-19 viruksesta tavalla, joka kylvää ennakkoluulojen siemeniä hallitsemattomiin rihmastoihin eri puolilla maailmaa. Presidentin harkitsematon syyttely on eskaloitunut tavallisten amerikkalaisiin asenteisiin. Nicholas Cull, tunnettu julkisuusdiplomatian professori, on nähnyt kampuksellaan rasismin nostavan päätään Trumpin viestinnän takia. 

Pandemian selättäminen vaatisi kansainvälistä tutkimusyhteistyötä, yhteistä agendaa, mutta ”China virus” -syytökset ovat tehneet COVID-19:sta myös propaganda-aseen Trumpille. 

Maailman vaikutusvaltaisimpiin kuuluva diplomaatti möläyttelee ulkopoliittisesti vaarallisia viestejä Twitter-tilillään tavoitteenaan kääntää katse oman maansa ongelmista toisaalle. Trump miettii täysin itsekkäästi tulevia vaaleja. Kiinalaiset viranomaiset ovat pitäneet naamansa peruslukemilla. Kiinan mielestä ei ole aika mustamaalata vaan keskittää voimat rokotuksen mahdollisimman nopealle kehitystyölle, jotta virus saadaan taltutettua ja globaali talous elpymään. Tämä on kiinalaisjohdon pääviesti, mutta puheiden sävy Kiinassakin on muuttunut puolustuksesta hyökkäävään suuntaan. Koventunut linja vaikuttaa ihmisten asenteisiin. Ulkomaalaisia kohti on syljeksitty kaduilla Kiinan kaupungeissa.

Lue lisää

Miksi en ole utilitaristi

On yleinen ja luonteva ajatus, että etiikkaan kuuluu olennaisesti hyvän tekeminen muillekin kuin itselleen ja läheisilleen. Kehummehan hyvästä syystä esimerkiksi ihmisiä, jotka avustavat vapaa-aikanaan muukalaisia soppajonoissa.

Toinen, yhtä luonteva ajatus on, että tarkoitus ei pyhitä keinoja – on tekoja, joita ei pidä tehdä, vaikka ne tekisivät maailmasta kaiken kaikkiaan paremman paikan. Vaikka joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa voisimme tuottaa kaiken kaikkiaan mahdollisimman paljon hyvää vahingoittamalla tai alistamalla tai syrjimällä joitakin toisia heidän tahtonsa vastaisesti, tämä ei ainakaan yksinään riittäisi oikeuttamaan tekoja. 

Tälle on tarjottu monenlaisia teoreettisia selityksiä. Tässä riittää todeta, että yksilöillä on moraalin näkökulmasta väliä muutenkin kuin hyvinvoinnin subjekteina tai tuottajina. Kuten Tom Regan sanoo, emme ole vain astioita, joihin voi kaataa enemmän tai vähemmän hyvää; kuten vaikkapa Warren Quinn esittää, emme ole materiaalia, jota toiset voivat hyödyntää tarkoituksiinsa, olivatpa ne hyviä tai huonoja; ja kuten David Ross sanoo, monet muutkin välisemme suhteet, kuten lupauksen antajan ja saajan suhde, ovat moraalisten perusteiden lähteitä. Olennaista on myös se, millaisiin suhteisiin tekomme asettavat meidät toistemme kanssa. On väliä, kuinka hyviin tai huonoihin lopputuloksiin päädytään.

Lue lisää

Uusi normaali: vakiintuuko moukarivalta?

Presidentti Mauno Koivisto totesi aikoinaan, ettei hänellä ole niin pientä vasaraa, etteikö sen isku tuntuisi moukarin iskulta. Poliittisella viestinnällä on performatiivinen ulottuvuus: päättäjien sanat ovat tekoja.

Teoiksi sanat muuttuvat varsinkin poikkeusoloissa, kuten nykyisessä koronakriisissä. Viimeisten kuukausien aikana hallituksen viestinnässä raja suositusten ja lainvoimaisten kieltojen ja määräysten välillä on päässyt hämärtymään. 

Yli 70-vuotiaat hakevat hallituksen tiedotustilaisuuksista tietoa siitä, saavatko he ”luvan” poistua karanteenista, vaikka sellaiseen heitä ei ole määrätty. Kansalaiset odottavat hallitukselta selkeitä sääntöjä, onko palveluiden käyttäminen, matkustaminen tai sukulaisten tapaaminen nyt sallittua, vaikka mitään näistä ei ole kielletty.

Median hetki hetkeltä -raportointi tiedostustilaisuuksista entisestään vahvistaa tulkintakehystä, jossa hallitus nousee välillä neuvotteluhuoneistaan kansan eteen kertomaan uusista määräyksistä ja pakoista.

Lue lisää

Koronakriisi ja kriittisen julkisen keskustelun vahvuudet

Koronakriisin on ennustettu tuovan takaisin valtiokeskeisen yhteiskuntamallin. Sen myös pelätään vahvistavan diktatorisia, oikeistopopulistisia tai muita autoritaarisia yhteiskuntamalleja. Argumentit perustuvat sekaannukseen: niissä vahva valtio ja toimintakykyinen valtio samastetaan. Valtion kyky vastata virukseen joustavasti ja strategisesti on eri asia kuin sen autoritaarisuus tai monoliittisuus. 

Demokraattisilla valtioilla on kriisissä kahtalaisia etuja. Ensinnäkin suuri osa koronatoimista, kuten kansalaisten vapaaehtoinen eristäytyminen, edellyttää kansalaisten tukea. Tässä demokratioilla on etulyöntiasema. Toiseksi valtion on verkostoyhteiskunnassa voitava nojata epidemian keskipisteenä olevien kaupunkien sekä ylikansallisten tuotanto- ja valtioverkostojen sekä kansainvälisen tiedeyhteisön tukeen. Tämä tekee monoliittisen kansallisvaltion tehottomaksi nykyajan kriisien torjunnassa. Esimerkiksi Saksan vastaus epidemiaan on ollut vahva maan hajautetun liittovaltiorakenteen ansiosta.

Autoritaaristen ”vahvojen” valtioiden toimet näyttävät sitä vastoin kömpelöltä uhoamiselta. Kiina lähetti poliisin uhkailemaan viruksesta varoittanutta lääkäriä ja on muun muassa sensuroinut virusta koskevaa tiedonkulkua internetissä. Se myös näyttää pitäneen epäluotettavia tilastoja. Venäjällä taas hallinto halvaantui, kun johtaja vetäytyi julkisuudesta.

Lue lisää

Tasapuolisten neuvonantajien tulevaisuus – onko vielä toivoa?

Luvassa on nykyisen pandemian jälkeenkin viheliäisiä ongelmia – ilmasto, politiikan uusi polarisoituminen, kuilun kasvaminen rikkaiden ja köyhien välillä ja monta muuta. Mitä jos hallitukset lakkaisivat toimimasta itsekkäiden, lyhytnäköisten etujen valvojina ja ryhtyisivät kuuntelemaan tasapuolisia neuvonantajia?

Tasapuoliset neuvonantajat ovat kuvitteellisia olioita, joiden olemassaolosta on kuitenkin anekdoottisia todisteita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ehkä jossain määrin on sellainen, ja muita samanlaisia instituutioita voitaisiin perustaa. Esittämäni oikeudenmukaisuuden kartta auttaa hahmottamaan, mihin tällaiset neuvonantajat kuuluisivat ideologioiden tai poliittisten moraalien kentässä:

Oikeudenmukaisuuden kartta sekä sen erilaiset uskomus- ja arvoulottuvuudet

Kaikki uskovat tasa-arvoon ja yhtäläisyyteen, jotka olen sijoittanut kartan keskelle. Mutta siitä, kuinka ne parhaiten toteutuvat, on eriäviä näkemyksiä. Yksi kiinnostava rajalinja kulkee kuvion vasemmasta alareunasta sen oikeaan yläreunaan. Punaisella karttaan piirretyn rajan yläpuolella ollaan pääsääntöisesti kiinnostuneita omasta edusta, alapuolella myös muiden eduista. Tasapuoliset neuvonantajat kuuluvat oikeaan alakulmaan. Tätä on varmaan hyvä vähän selittää. 

Lue lisää

Päätöksenteon perustelu liberaalissa demokratiassa – selittelyä, mutta sille olisi paikkansa

Oletetaan, että haluamme elää liberaalissa demokratiassa. Oletetaan myös, että liberaalia demokratiaa luonnehtivat lainmukaisuus, perusoikeuksien kunnioitus sekä poliittisen päätöksenteon läpinäkyvyys ja osallistavuus. Ja oletetaan vielä, että filosofisella etiikalla on jokin liberaalia demokratiaa tukeva rooli. Tämän kirjoituksen kysymykseni liittyy filosofiseen etiikkaan. Mikä sen rooli olisi?

Opettajan päätös ja etiikan teoriat

Perjantaina 13. maaliskuuta jouduin tekemään päätöksen. Pandemiauhka leijui ilmassa. Viikon mittaan kontaktiopetuksesta neuvottiin luopumaan. Minulla oli maanantaina luento bisnesetiikan kurssillani. Pitääkö luento vai siirtyäkö saman tien etäopetukseen? Seuraava kuvaus oman päätöksentekoni prosessista valottaa ratkaisujen syitä ja perusteluita. Ne ovat kaksi eri asiaa, ja palaan tähän, ajankohtaisen poliittisen päätöksenteon yhteydessä, kunhan olen ensin raportoinut omat aivoitukseni.

Päivän mittaan tein päätökseni syistä, joita en kaikkia kokonaan tunne tai tiedosta. Nälkä, jano, uni, netistä selaillut uutiset, yliopiston päivitykset, mukavuudenhalu, joku ammattiylpeys ehkä. Jälkeenpäin ymmärrän, että vasta iltapäivällä, kun päätös oli jo muotoutunut, aloin etsiä perusteluita. Itse tilanteessa luulin, että valinnanteko oli vielä kesken ja että olin vain siirtynyt siinä jonkinlaiseen rationaaliseen vaiheeseen. Koska hahmottelen kurssilla opiskelijoille kuusi etiikan teoriaa, joiden valossa erilaisia tapauksia tulkitaan ja arvotetaan, käytin niitä itsekin päätökseni tueksi. Piirsin kuvan ja tein seuraavan analyysin.

Lue lisää

Poikkeustilan paradoksit ja järjestys

Tuomas Nevanlinna kirjoitti Yleisradion kulttuuritoimituksen sivuille pitkän puheenvuoron poikkeustilan paradoksaalisesta luonteesta. Poikkeustila  julistetaan katastrofin välttämiseksi, mutta se itsessään luo katastrofin. Laki paradoksaalisesti sallii itsensä rikkomisen. Arto Laitinen kiinnitti tällä sivustolla huomiota toiseen tulkintatraditioon, jonka mukaan poikkeustila on perimmiltään lain noudattamista, koska sen edellytykset on kirjattu lakiin. Poikkeustila ei aina ole Poikkeustila isolla P:llä. Nevanlinna ja Laitinen jatkavat syntynyttä keskustelua.

Tuomas: Puhut poliittisen filosofian eri traditioista suhteessa poikkeustilaan. Onko mielessäsi todelliset historialliset traditiot, joista voisi mainita nimiä ja johtavia edustajia? Vai ovatko traditiot enemmänkin loogisia rakennelmia?

Arto: Traditio vai looginen ideaalityyppi? Jälkimmäinen. Se on selvärajaisempi konstruktio kuin traditiot ja niputtaa yhteen eri traditioiden edustajia. Hegel, Dewey ja oikeusfilosofeista vaikka (lain ja valtion auktoriteettia pohtinut) Joseph Raz voidaan poimia ideaalityypin edustajiksi. Tämä lähestymistapa sijoittaa oikeuden ja politiikan laajemman eetoksen kontekstiin, ja tämä laajempi eetos on aina jo sosiaalista ja kollektiivista – laki ei luo järjestystä tai mittaa, eikä voi voluntaarisesti tehdä mitä vaan: auktoriteetin ja legitimiteetin rajat tulevat vastaan. Ison P:n traditioon liittäisin Carl Schmittin vaikutushistorioineen.

Lue lisää