Tag Archives: arvot

AI-järjestelmien rajaton siunauksellisuus ja kysymys teknologian etiikan tehtävistä

3 kommenttia

Tartumme tuttuihin välineisiin empimättä olettaen, että ne palvelevat mielekkäitä päämääriä ja tarkoituksia.[2] Rakentaja valitsee lekan moukaroimiseen ja kynsivasaran ryhtyessään naulaamaan. Tekstinkäsittelylaitetta käytetään kirjoittamiseen ja esitysten valmisteluun, ja kirurgi turvautuu 8/0-neulaan mikäli ommeltavana on pienimuotoista kudosta.

Laitteiden päämääräasetuksiin ei yleensä sitouduta tietoisesti vaan huomaamatta. Vasta kun laite menee rikki tai osoittautuu vialliseksi, keskitymme sen käyttötarkoituksiin.[3] Niin kauan kun moottorisaha pysyy ehjänä, pilkomme pölkkyjä, mutta kun terä tylsyy, joudumme paneutumaan laitteen mekaniikkaan ja dynamiikkaan, joita määrittää sahaamisen pyrkimys.

Filosofisin termein ilmaistuna: välineiden käyttökelpoisuus nojaa niitä koskeviin perustaviin päämäärä- ja arvoasetuksiin. Suurin osa asetuksista on passiivisia, huomiomme taustalla, mutta jokaisen voi nostaa tietoisuuteen ja ottaa ajattelun pääasiaksi. Välineiden etiikka jää naiiviksi ellemme tutki näitä peittyneitä tarkoituksia.

Erityisesti silloin, kun kehittämme etiikkaa uusien teknologioiden hallitsemiseksi, joudumme kysymään, mitä tarkoituksia tutkimuksen kohteena olevat järjestelmät palvelevat ja voivat palvella. Eettinen käsittely edellyttää aina selvyyttä toiminnan päämääristä sekä päämäärien arvoista. Lääkkeiden tuotantoa koskevat eettiset normit esimerkiksi erottavat moraalisesti hyväksyttävät vaikutukset tuhoisista, parantamisen ja kivunlieventämisen riippuvaisuuksia aiheuttavista kokeiluista. Vastaavasti ydinvoiman kehittämistä koskevat eettiset periaatteet erottavat energian tuottamisen, materiaalien testaamisen ja avaruustutkimuksen päämäärät sotilaallisista käyttötarkoituksista.

Myös AI-etiikka nostaa väistämättä esille kysymykseen AI-järjestelmien päämääristä sekä niistä arvoista, jotka kannattelevat näitä päämääriä? Kyse ei ole pelkästään päämäärien edullisuudesta/haitallisuudesta vaan tätä perustavammin niiden rajoista.

Lue lisää →

Onko Suomen seuraava presidentti anarkisti?

2 kommenttia

Suomen presidentinvaaleissa 2024 ei ole ehdolla anarkisteja. Tiedotusvälineiden mukaan kuitenkin on. Muun muassa Ylen 8.1. julkistamalla arvokartalla kolme kandidaateista näyttäisi täyttävän vaatimukset. Se johtuu siitä, että toistuvista korjausyrityksistä ja median omistakin havainnoista huolimatta kartta piirretään väärin.

Journalistit ovat vakuuttuneet siitä, että poliittinen kenttä jakautuu taloudellisesti vasempaan (sosialismi) ja oikeaan (markkinaliberalismi) sekä arvopohjaisesti konservatiiviseen (kansalliskonservatiivit) ja liberaaliin (liberaalivihreät). Talousideologiat jakautuvat jokseenkin oikein, arvopohjat eivät, eivät ainakaan, jos vanhempaan viisauteen voi luottaa.

Suomessa on jostain syystä unohtunut ajatus siitä, että ihmiset voivat uskoa ensisijaisesti joko yksilöön tai johonkin yksilön ylittävään. Oppinimet näille ovat individualismi ja kollektivismi. Jälkimmäisen olemassaoloa pyritään häivyttämään epämääräisellä yleiskäsitteellä yhteisöllisyys, johon kaikki voivat samaistua.

Lue lisää →

Mitä olisi arvokeskustelu? 

5 kommenttia

Arvokeskustelun käynnistäminen on vaikeaa. Yritin sitä juuri Helsingin Sanomissa, aiheina Nato-hakemus ja läntinen arvoyhteisö, ja epäonnistuin. Yritän nyt uudelleen, samoista aiheista mutta lähtökohtani tarkemmin perustellen.

Mitä arvokeskustelu on?

Arvokeskustelulle ei ole kaikkien hyväksymää määritelmää. Poliittisten valintojen suhteen sille voisi kuitenkin nimetä muutaman minimiehdon. Itsestään selvää on, että puheenvuorojen pitäisi koskea kysymyksiä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Mitä ne ovat? Miten ne tunnistetaan? Miten ne liittyvät tarkasteltaviin valintoihin?

Keskustelu edellyttää, että ajatuksia vaihdetaan useammin kuin kerran. Ketju, joka koostuu väitteistä ”A on oikein, koska X” ja ”A on väärin, koska Y” ei sellaisenaan vielä muodosta arvokeskustelua. Tarvitaan ainakin sellaisia lisähuomioita kuin ”A ei voi olla oikein (tai väärin) sillä perusteella, että X (tai Y), koska X (tai Y) ei ole totta.”

Lue lisää →

Vastakkainasetteluilla ei ratkaista koronakriisin eettisiä ongelmia

11 kommenttia

”Kumpi on tärkeämpää, ihmishenki vai…” on kysymys, joka toistuu koronatoimenpiteistä käydyssä keskustelussa. Pandemian alkuvaiheessa pohdittiin, voiko liikkumisen vapaus ohittaa oikeuden elämään. Kysyttiin, kenen elämä ansaitsee tulla priorisoiduksi, jos kaikkia ei voida hoitaa. Syksyllä vaakakuppiin asetettiin valtion talous ja vanhusten kuolemat. Nyt maaliskuussa 2021 vastakkain on aseteltu ihmishenkiä ja mielihyvää, kuten Sami Pihlströmin tuoreessa kirjoituksessa.

Miksi kumpi on tärkeämpää -kysymykset ovat niin yleisiä? Kognitiontutkimuksen näkökulmasta kyse on ihmisen tiedonkäsittelyjärjestelmän toimintaperiaatteista. Päätöksenteko on helpompaa, jos sen voi tehdä valitsemalla toisen kahdesta, valmiiksi rajatusta vaihtoehdosta. Mitä vähemmän tekijöitä on huomioitavana, sitä pienemmällä vaivalla pääsee. Mitä sujuvammalta ja selkeämmältä päättely vaikuttaa, sitä luotettavammaksi se usein myös tiedostamatta arvioidaan.

Lue lisää →

Koronakriisi ja liberaalin asiantuntijuuden kahdet kasvot

21 kommenttia

Koronakriisi on valtava haaste tieteelle ja asiantuntijuudelle. Toistaiseksi verrattain huonosti tunnettu tauti yhdistettynä tiedejulkaisemisen kilpailullisiin käytäntöihin ja sosiaalisen median huomiotaloudelliseen logiikkaan tempaa epidemiologit ja muut virusoppineet kuivakkaista tieteellisistä seminaareistaan keskelle raivokkaita ja päättymättömiltä tuntuvia poliittisia kiistoja. 

Ilmiötä ei voi lähestyä vain disinformaation tai valeuutisten kaltaisin muotitermein. Sosiaalisessa mediassa eittämättä leviävät koronaan liittyvät salaliittoteoriat ja muu hömppä, mutta myös oikeiden tutkijoiden kirjoittamat, usein toki vielä vertaisarvioimattomat tutkimuspaperit. 

Ja niitähän riittää. Koronavirus on kiihdyttänyt tieteellisen julkaisemisen tahtia suunnattomasti. Koronapandemia ei ole vielä täyttänyt vuottakaan, mutta tutkimusrahoituksesta ja meriiteistä kamppailevat tutkijat ovat kirjoittaneet uudesta viruksesta jo kymmeniä tuhansia tieteellisiä tutkimuspapereita.

Lue lisää →

Kopatia ja tasapuolisuus – ilmenevätkö enkelit vain poikkeusoloissa?

8 kommenttia

Keskiaikaisessa eurooppalaisessa filosofiassa pohdittiin enkelien ominaisuuksia ja päädyttiin siihen, että Jumalan ja ihmisten välissä olevina olentoina niillä ei ole ruumiillista tai aineellista ulottuvuutta, vain henkinen ja aineeton. Tällä ratkeaa sekin, montako enkeliä mahtuu nuppineulan kärjelle – niin monta kuin halutaan.

Mutta mistä löytyy motivaatio – toimintaan ohjaava voima – oliolle, jolta puuttuu ruumis? Ihmisiä ja muita eläimiä ajavat eteenpäin nälkä, jano, vilu, unenpuute, sympatia, antipatia ja monet muut fyysiset ja psyykkiset tuntemukset. Enkeleillä näitä ei ole. Siksi niiden pitääkin motivoitua aivan toisella tavalla. Joissain piireissä hyväksytty kanta oli, että enkeleitä liikuttaa toimintaan intellektuaalinen irritaatio, puhtaasti älyllinen ärsyke, jolla ei ole mitään tekemistä ruumiillisuuden kanssa.

Olen määrittänyt uuden tunnetilan, kopatian. Se on olo siitä, että olemme yhtä kaikkien muiden tuntevien olentojen kanssa ja että meidän ei pitäisi toimillamme ja valinnoillamme tehdä niiden oloa tai tilannetta vaikeammaksi. Tällainen tunnetila voisi mielestäni motivoida tasapuolisia neuvonantajia, jotka ovat puolueettomia, varovaisia ja vastuullisia. He harkitsevat ja laskevat päätösten seuraukset ennen niiden tekemistä. He välttävät tunnekuohuja ja liiallista samaistumista vain joihinkin ryhmiin, joita päätökset koskevat. Motivaatioltaan tasapuoliset neuvonantajat tuntuvat lähestyvän enkeleitä.

Lue lisää →

Vain parhaat täytteet: tasapuolisten neuvonantajien calzone

8 kommenttia

Mitä menettäisimme, jos hallitukset lakkaisivat toimimasta itsekkäiden, lyhytnäköisten etujen valvojina ja ryhtyisivät kuuntelemaan tasapuolisia neuvonantajia? 

Filosofian historiassa on esitelty monenlaisia tasapuolisen neuvonantajan kaltaisia olioita: Adam Smithin puolueeton tarkkailija, David Humen ideaalinen havainnoitsija, Immanuel Kantin vapaatahtoinen yksilö, John Rawlsin päätöksentekijä tietämättömyyden verhon takana, R. M. Haren arkkienkeli, Ronald Dworkinin tuomari Herkules. Näille on yhteistä muodollinen järkevyys, puolueettomuus ja tunnekuohujen puute.

Tasapuolisten neuvonantajien määrittelemiseksi käytämme hieman käännettyä oikeudenmukaisuuden karttaa.

Oikeudenmukaisuuden kartta säädettynä tasapuolisille ja muille neuvonantajille

Oikeudenmukaisuuden teorioista ylhäällä ovat yksilön vastuun ja toiminnan korostajat, alhaalla sosiaalisen vastuun tärkeyden korostajat. Kartan oikealla puolella ovat toiminnan ja päätösten seurauksiin keskittyvät näkemykset oikeudenmukaisuudesta. Vasemmalla puolella taas ovat näkemykset, joissa korostuu yksilön tai ryhmän asema: yksilön kukoistus omalla vastuullaan ja omine voimineen, yhteisön perinne, tavat ja kulttuuri sekä sorrettujen tai huomaamatta jääneiden ryhmien voimaannuttaminen.

Lue lisää →

Tasapuolisten neuvonantajien tulevaisuus – onko vielä toivoa?

13 kommenttia

Luvassa on nykyisen pandemian jälkeenkin viheliäisiä ongelmia – ilmasto, politiikan uusi polarisoituminen, kuilun kasvaminen rikkaiden ja köyhien välillä ja monta muuta. Mitä jos hallitukset lakkaisivat toimimasta itsekkäiden, lyhytnäköisten etujen valvojina ja ryhtyisivät kuuntelemaan tasapuolisia neuvonantajia?

Tasapuoliset neuvonantajat ovat kuvitteellisia olioita, joiden olemassaolosta on kuitenkin anekdoottisia todisteita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ehkä jossain määrin on sellainen, ja muita samanlaisia instituutioita voitaisiin perustaa. Esittämäni oikeudenmukaisuuden kartta auttaa hahmottamaan, mihin tällaiset neuvonantajat kuuluisivat ideologioiden tai poliittisten moraalien kentässä:

Oikeudenmukaisuuden kartta sekä sen erilaiset uskomus- ja arvoulottuvuudet

Kaikki uskovat tasa-arvoon ja yhtäläisyyteen, jotka olen sijoittanut kartan keskelle. Mutta siitä, kuinka ne parhaiten toteutuvat, on eriäviä näkemyksiä. Yksi kiinnostava rajalinja kulkee kuvion vasemmasta alareunasta sen oikeaan yläreunaan. Punaisella karttaan piirretyn rajan yläpuolella ollaan pääsääntöisesti kiinnostuneita omasta edusta, alapuolella myös muiden eduista. Tasapuoliset neuvonantajat kuuluvat oikeaan alakulmaan. Tätä on varmaan hyvä vähän selittää. 

Lue lisää →