Tekstejä kirjoittajalta Henrik Rydenfelt

Pahan hoivan alkeet

1. Raha

Esperi Caren tapaus on kiinnittänyt huomiota kuntien huikealla vauhdilla ulkoistamien hoivapalveluiden valtaviin ongelmiin. Hoivakotien ja asumispalveluiden epäkohdat ovat toistuvia, mutta edes viranomaisten puuttuminen ei ole saanut hoiva-alaa korjaamaan toimintaansa ratkaisevasti.

Ongelmien syyksi on arvioitu yksityisten palveluntarjoajien pyrkimystä tuottaa voittoa omistajilleen. Mutta ei ole aivan helppo uskoa, että julkiset palveluntarjoajat tuottaisivat samalla rahalla parempaa.

Kunnat maksavat hoivakotipalvelujen tarjoajille noin 120 euroa vuorokaudessa asiakkaalta. Millaista palvelua voi odottaa viidellä eurolla tunnissa? Montako hoitajaa sillä palkataan, kun tulojen pitäisi kattaa myös tilat, ruoka ja tarvikkeet?

Ongelman ydin lienee pikemminkin kilpailu.

Avoimilla markkinoilla rahoille löytyy lopulta ottaja. Sopimuksia tehdään, vaikka raha ei riitä laadukkaan palvelun tuottamiseen. Tuotetaan sitä, mitä pystytään – ei sitä, mitä luvataan. Kalliimpi julkinen palvelu lakkautetaan: edullisempaa on tarjolla. Lue lisää

Onko tekoäly kupla?

Ensin big data, sitten algoritmit, lopulta tekoäly. Digitalisaation muotisanat ovat vaihtuneet nopeaa tahtia vain parin vuoden välein.

Innostus on tarttunut joka puolelle. Yritykset brändäävät itsensä uudelleen, ja aiemmin ohjelmistoina myydyt tuotteet ovat tekoälyä. Yritykset ja valtiot laativat tekoälystrategioita, kansainväliset toimijat pohtivat tekoälyn säätelyä.

Onko tekoäly kupla, joka vielä puhkeaa? Onko sen pari vuotta tulossa täyteen?

Historian valossa kriittisyyteen ja epäilyyn on aihetta. Viimeksi tekoälystä innostuttiin toden teolla 1960-luvulla, jolloin tekoälyn viimeksi piti mullistaa kaikki työelämästä sodankäyntiin.

1980-luvun aikana odotukset tekoälyn kehityksestä osoittautuivat perusteettomiksi. Kehitystyö oli hitaampaa ja kalliimpaa kuin optimistit olivat kuvitelleet. Tutkimusohjelmia lakkautettiin, yritysten panostukset romahtivat, ja seurasi pitkä, 2000-luvun toiselle vuosikymmenelle jatkunut tekoälytalvi.

Kriitikkojen mielestä tekoäly on nytkin vain uusi sana automaattiselle tietojenkäsittelylle – siis ATK:lle. Mitään varsinaista mullistusta ei ole koettu. Lue lisää

Natsimarssin hyvät puolet

Vastenmielistä. Iljettävää. Paluu 1930-luvulle. Näin kuvattiin natsien marssia Suomen itsenäisyyspäivänä – ja aiheesta.

Uusnatsismi on ideologia, joka ei kunnioita demokratiaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Uusnatsit edustavat vieläpä ajatusta, jonka mukaan Suomen tulisi luopua itsenäisyydestään etnisesti ”puhtaan” pohjoismaisen valtion hyväksi.

Vastaavien marssien jatko on kuitenkin taattu jo sen saaman mediahuomion vuoksi. Parin sadan, useista maasta kootun uusnatsin marssi näyttää saavan mediassa enemmän huomiota kuin tuhansien ihmisten ilmastomarssin tai marssit tieteen puolesta.

Natsismissa ei ole mitään hyvää. Mutta onko natsien saama näkyvyys pelkästään huono asia? Lue lisää

Konepomo vailla etiikkaa?

Huhtikuussa verrattain vähälle huomiolle jäi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaisu, jonka mukaan luottolaitos oli tehnyt luoton myöntämistä koskevan päätöksen yhdenvertaisuuslain vastaisesti.

Lautakunnan mukaan luottopäätöksen perusteena oli ollut henkilöön liittyviä kiellettyjä syrjintäperusteita kuten sukupuoli, äidinkieli, ikä ja asuinalue. Lautakunta kielsi luottolaitosta jatkamaan yhdenvertaisuuslain vastaista menettelyään ja asetti sille 100 000 euron uhkasakon

Luottopäätöksen oli tehnyt automatisoitu tekoäly. Kyseessä on yksi ensimmäisistä tekoälyn toimintaa koskevista viranomaisratkaisuista Suomessa.

Lainanhakua koskeva ratkaisu on hyvä esimerkki siitä, millä tavoin tekoälyä käytetään ja siihen luotetaan automatisoidussa päätöksenteossa. Lainapäätös on jo nyt usein koneen, ei ihmisen tekemä.

Tekoälyn ongelmista tapaus taas on huono esimerkki. Lainanhakijat oli pisteytetty ilmeisen kestämättömin perustein – ja vieläpä niin, että kestämättömät perusteet olivat myös hakijalle nähtävillä. Tekoälyn tekemien ratkaisujen kohdalla ongelmat eivät yleensä ole näin ilmeisiä. Lue lisää

Kouluun vai aivopesuun?

Yhdeksäsluokkalaiset oppilaat olivat tehneet julisteen, joka asetti perussuomalaisten ja kahden muun poliitikon pakolaiskannat kärkevästi vastakkain. Perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari syytti opettajia ja koulua vihan lietsomisesta, oppilaiden ”politisoimisesta” ja aivopesusta.

Syytös aivopesusta on heikkoa tekoa jo siksi, että mitään tietoa ei ole siitä, missä määrin jos mitenkään opettajat ja koulu ovat vaikuttaneet oppilaiden työn aihepiiriin.

Aivopesun, ideologisuuden ja indoktrinaation syytökset nousevat koulun kontekstissa pinnalle lähinnä silloin, kun itse opetuksen sisällöstä ollaan eri mieltä. Mutta tämä voi koskea mitä tahansa kysymystä – jopa tieteellisiä tosiasioita. Opettajana toiminut Huhtasaari itse on ilmoittanut, ettei ”usko” evoluutioon (Yle 15.9.2015). Olisiko evoluution opettaminen myös aivopesua?

Syytösten taustalla piilee kuitenkin myös perusteellisemman kritiikin arvoinen – ja ehkä yllättävän yleinen – ajatus, että koulun tulisi olla poliittisten ja moraalisten kysymysten suhteen neutraali. Lue lisää

Kuin dataa panisi pankkiin

Thisisyourdigitallife oli Facebookissa kiertävä, persoonallisuuskyselyn tarjoava sovellus. Se keräsi tietoja paitsi käyttäjistään, myös näiden Facebook-kavereista – näiltä kysymättä. Yhden ainoan sovelluksen välityksellä ainakin 87 miljoonan Facebookin käyttäjien tietoja päätyi verkon vaalikampanjoinnissa konsultoineelle Cambridge Analyticalle.

Kyse ei ollut tietovuodosta vaan ominaisuudesta. Sosiaalisen median palvelut antoivat sovelluskehittäjille suuret vapaudet kerätä dataa; vastineeksi palvelut saivat kaipaamaansa sisältöä.

Digitaalisten työkalujen avulla meistä ja toiminnastamme kerätään ennätykselliset määrät informaatiota. Toisten työkalujen avulla dataa hyödynnetään ja kaupataan eteenpäin.

Cambridge Analytican tapaus johti Yhdysvaltain senaatin ja edustajainhuoneen tutkintoihin sosiaalisen median jättien toiminnasta. Euroopan unionin uusi tietosuoja-asetus (GDPR) muistutti henkilötietojen suojaamisesta verkossa.

Mutta muuttuiko käytännössä mikään? Lue lisää

Kuka on tulevaisuuden tutkija?

Mikä jää tutkijan rooliksi, jos koneet jonain päivänä suorittavat suuren osan nyt tutkijalle kuuluvasta työstä?

Tutkija tunnistaa tieteelle – usein myös ihmisille ja yhteiskunnalle – tärkeän aiheen. Aiempaan tutkimukseen perehdyttyään hän keksii yllättävän hypoteesin, jota lähtee kokeilemaan keräämällä massiivisen määrän dataa erilaisista lähteistä.

Työn tulokset ilmestyvät maksumuurien takana vasta noin kahden vuoden päästä. Siksi tutkija lähettää artikkelin luonnoksen heti kollegoille, joille tuloksella on merkitystä.

Keräämiensä tietojen ja vankan kokemuksen perusteella hän toimittaa selkeän tiedotteen tuloksista aihepiiristä kiinnostuneille toimittajille, tiedebloggaajille ja sosiaalisen median yhteisöille.

Jos aihe on päätöksenteon kannalta relevantti, ministeriöön lähtee lisäksi powerpoint-esitys. Siinä tulokset on yleisöä ajatellen kuvattu häkkyrämäisin diagrammein.

Hienoa! Mutta kuka tähän kaikkeen edes kykenee?

Ehkä jonakin päivänä vastaus on: kone.

Lue lisää

Ovatko mielipiteet henkilökohtaisia?

Argentiinan parlamentin ylähuone ei hyväksynyt abortin sallivaa lakiehdotusta. Suomen ulkoministeri Timo Soini ilahtui julkisesti, ja sai aikaan vastalauseiden myrskyn.

Soinin abortinvastaisen kannan ei pitäisi enää tulla yllätyksenä kenellekään. Aihe keskustelutti viimeksi toukokuussa, kun Soini osallistui työmatkansa vapaa-ajalla abortinvastaiseen mielenilmaukseen (HS 30.5.2018).

Soini onnistuu kuitenkin kerta toisensa jälkeen nostamaan itsensä ja näkemyksensä keskusteluun. Erimielisyys koskee paitsi itse asiaa, myös asemaa. Onko ulkoministerinä toimivan henkilön mahdollista esittää kantoja, jotka näyttävät olevan ristiriidassa naisten ja tyttöjen oikeuksia – myös oikeutta aborttiin – ajavan Suomen yleisen linjan kanssa? Lue lisää