Tag Archives: koronakriisi

Panzoomikon eli kuinka totuimme kokouksiin ilman housuja

Brittifilosofi Jeremy Bentham (1748-1832) tunnetaan parhaiten utilitaristisen etiikan klassikkona. Hänen mukaansa niin yksityisen kuin julkisenkin toiminnan pitäisi aina tähdätä mahdollisimman monen mahdollisimman suureen onnellisuuteen. Teoreettisten pohdintojensa ohessa Bentham kuitenkin laati suunnitelmia myös käytännön asioihin kuten siirtokunnan perustamiseen Etelä-Australiassa ja perustuslakien kirjoittamiseen siirtomaavallasta vapautuneille Etelä-Amerikan valtioille.

Benthamin todennäköisesti käytännöllisin suunnitelma oli panoptikon, laitos, jossa työntekijöiden valvonta on järjestetty resurssitehokkaimmalla tavalla. Työnjohto ja työvoima sijoitetaan panoptikonissa fyysisesti niin, että valvoja näkee kaikki muut, mutta kukaan muu ei näe valvojaa (Kuva 1). Tarkkailun ajatus työpaikalla ei tietenkään ollut uusi. Uutuus oli se, ettei kukaan tiennyt, tuleeko katseen kohteeksi. Benthamin ajatus oli, että näin säästetään palkkakustannuksissa.

Kuva 1. Panoptikonissa yksi muille näkymätön näkee kaikki muut.
Lue lisää

Koronakriisi ja liberaalin asiantuntijuuden kahdet kasvot

Koronakriisi on valtava haaste tieteelle ja asiantuntijuudelle. Toistaiseksi verrattain huonosti tunnettu tauti yhdistettynä tiedejulkaisemisen kilpailullisiin käytäntöihin ja sosiaalisen median huomiotaloudelliseen logiikkaan tempaa epidemiologit ja muut virusoppineet kuivakkaista tieteellisistä seminaareistaan keskelle raivokkaita ja päättymättömiltä tuntuvia poliittisia kiistoja. 

Ilmiötä ei voi lähestyä vain disinformaation tai valeuutisten kaltaisin muotitermein. Sosiaalisessa mediassa eittämättä leviävät koronaan liittyvät salaliittoteoriat ja muu hömppä, mutta myös oikeiden tutkijoiden kirjoittamat, usein toki vielä vertaisarvioimattomat tutkimuspaperit. 

Ja niitähän riittää. Koronavirus on kiihdyttänyt tieteellisen julkaisemisen tahtia suunnattomasti. Koronapandemia ei ole vielä täyttänyt vuottakaan, mutta tutkimusrahoituksesta ja meriiteistä kamppailevat tutkijat ovat kirjoittaneet uudesta viruksesta jo kymmeniä tuhansia tieteellisiä tutkimuspapereita.

Lue lisää

Verkostoyhteiskunnan yhteiskuntasopimus – vaihtoehto populismille

Koronakriisi on muuttanut poliittista tilannetta nopeasti. Yllä kuvatut kehityskulut ovat käyneet mahdollisiksi. Tutkija Timo Miettinen arvioi, että koronakriisi kiihdyttää globalisaation kriisiä.

Seurauksena ei kuitenkaan ole globalisaation romahdus ja äärioikeiston voittokulku. Uusliberaali valtavirtaoikeisto on hyväksynyt osan progressiivisten voimien vaatimuksista. Euroopassa Saksan hallitus lopulta hyväksyi vaatimukset yhteisestä velasta, ja Yhdysvalloissa tunnetut konservatiivioikeistolaiset ovat kääntyneet Trumpia vastaan – siitäkin huolimatta, että demokraattiehdokas Joe Biden on siirtynyt vasemmalle.

Kehityskulku kielii äärioikeiston, uusliberaalien ja progressiivien mahdollisten liittoumien muutoksista. Uusliberaalit valtaapitävät ovat etääntyneet äärioikeistosta. Progressiiviset vastaliikkeet ovat vahvistuneet ja pystyvät jo painostamaan valtaapitäviä. 

Koronakriisi luo näin mahdollisuuden tuoda toisen maailmansodan jälkeinen, demokratiaan ja yhteiskuntaan ankkuroitu markkinatalous verkostoyhteiskunnan aikaan. Syntyy keinoja vastata aikamme ongelmiin, kuten ympäristökriisiin, epidemioihin ja demokratian rappioon. Nämä keinot kuitenkin rakentuvat sopimusten ja verkostojen, eivät vastakkainasettelun ja ”yhtenäisen kansan” varaan.

Lue lisää

Onko oikein, että voitollinen UPM sulkee Kaipolan tehtaan?

Onko moraalisesti oikein, että UPM lakkauttaa Kaipolan tehtaan säästääkseen arviolta 75 miljoonaa euroa tilanteessa, jossa yritys tekee miljardiluokan voittoa ja jakoi juuri osakkeenomistajilleen 700 miljoonaa euroa osinkoina?

Siinä kysymys, joka on nyt kiihdyttänyt keskustelijoita pääministeristä elinkeinoelämän johtohahmoihin.

Markkinatalous ja yritystoiminta on hyvä renki. Se synnyttää laadukkaampia ja halvempia tuotteita ja palveluita, se luo työpaikkoja ja verotuloja. Avainkysymys kuitenkin on, kenelle tämä hyvä kohdentuu. Kaipolan tehtaan lopettamispäätöksessä näkyy klassinen vastakkainasettelu omistajien ja työntekijöiden välillä.

Pitkän päälle yritys ei voi tuottaa tappiota, koska silloin se menee konkurssiin. Kun selkä on seinää vasten, ikäviä päätöksiä on pakko tehdä. UPM-konsernilla menee kuitenkin tällä hetkellä hyvin. Liikevoitto on ollut reilu 10 % liikevaihdosta viimeiset viisi vuotta. Jopa tämän vuoden toisella kvartaalilla, jolloin koronakriisi oli jo päällä, liikevoitto oli edelleen 9,8 % liikevaihdosta. Toimiva johto on tehnyt selkeästi hyvää työtä – etenkin kun vertaa monien keskeisten kilpailijoiden talouskehitykseen. Seurauksena yritys oli viime vuonna Suomen suurin yhteisöveron maksaja yli 200 miljoonan euron veropotilla. Vielä enemmän hyvästä tuloksesta ovat hyötyneet yrityksen omistajat, joille on maksettu osinkoa viime vuosina yli 600 miljoonaa per vuosi.

Lue lisää

Koronasolidaarisuuden kahdet kasvot

Solidaarisuus on ihmisten välistä yhteenkuuluvuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sosiaalitieteiden näkökulmasta se voi ilmetä eri tavoin, yksinkertaisissa pienyhteisöissä vaikkapa sukulaisten välisenä yhteishenkenä ja monimutkaisemmissa yhteiskunnissa luottamuksena siihen, että jokainen hoitaa työnjaon mukaiset tehtävänsä. Kriittisen taloustieteen kannalta se voi olla verkostoitumista, keskinäistä tukea ja työn tulosten jakamista tarpeiden eikä ansioiden mukaan.

COVID-19-pandemian alusta lähtien tiedotusvälineet ovat aika ajoin raportoineet ilmiöstä, jonka ne ovat nimenneet koronasolidaarisuudeksi. Venäjä lähetti apua Italiaan, Kiina lupasi neuvoa Pohjois-Koreaa ja Kuuba on lähettänyt lääkäriryhmiä moniin taudin runtelemiin maihin. Väkijoukot ovat julkisilla paikoilla osoittaneet kiitollisuuttaan ja tukeaan terveydenhuollon ammattilaisille, ja kun Britannian terveydenhuoltolaitos NHS pyysi apua kansalaisilta, puoli miljoonaa ihmistä ilmoittautui palvelukseen.

Tiedotusvälineiden mukaan olemme siis ikävässä tilanteessa, mutta yhteenkuuluvuutemme ja sen osoittaminen julkisesti tarjoaa lohtua ja uskoa siihen, että yhdessä tästäkin selvitään.

Lue lisää

COVID-19 -pandemian etiikka ja politiikka

Etiikka.fi -sivustolla käyty vilkas keskustelu COVID-19 -pandemian eettisistä ja poliittisista ulottuvuuksista jatkuu artikkeliosastolla. Kaksi viikkoa sitten julkaistussa raportissaan Matti Häyry käsitteli maalis-huhtikuun pandemiatapahtumat akateemisen filosofin silmin: Kuukausi bioetiikkaa Suomessa. Tänään hän jatkaa hallituksen tiedotuspolitiikan ja sen taustojen selvittämistä artikkelilla Kriisijohtajuus voisi olla etiikkaviestintää.

Molempia artikkeleja voi kommentoida tähän kirjoitukseen.

Tutkijoiden puheenvuorot eri tieteenalojen näkökulmasta ovat tervetulleita sivustolle. Toimituksen yhteystiedot ovat tällä sivulla.

Miksi en ole utilitaristi

On yleinen ja luonteva ajatus, että etiikkaan kuuluu olennaisesti hyvän tekeminen muillekin kuin itselleen ja läheisilleen. Kehummehan hyvästä syystä esimerkiksi ihmisiä, jotka avustavat vapaa-aikanaan muukalaisia soppajonoissa.

Toinen, yhtä luonteva ajatus on, että tarkoitus ei pyhitä keinoja – on tekoja, joita ei pidä tehdä, vaikka ne tekisivät maailmasta kaiken kaikkiaan paremman paikan. Vaikka joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa voisimme tuottaa kaiken kaikkiaan mahdollisimman paljon hyvää vahingoittamalla tai alistamalla tai syrjimällä joitakin toisia heidän tahtonsa vastaisesti, tämä ei ainakaan yksinään riittäisi oikeuttamaan tekoja. 

Tälle on tarjottu monenlaisia teoreettisia selityksiä. Tässä riittää todeta, että yksilöillä on moraalin näkökulmasta väliä muutenkin kuin hyvinvoinnin subjekteina tai tuottajina. Kuten Tom Regan sanoo, emme ole vain astioita, joihin voi kaataa enemmän tai vähemmän hyvää; kuten vaikkapa Warren Quinn esittää, emme ole materiaalia, jota toiset voivat hyödyntää tarkoituksiinsa, olivatpa ne hyviä tai huonoja; ja kuten David Ross sanoo, monet muutkin välisemme suhteet, kuten lupauksen antajan ja saajan suhde, ovat moraalisten perusteiden lähteitä. Olennaista on myös se, millaisiin suhteisiin tekomme asettavat meidät toistemme kanssa. On väliä, kuinka hyviin tai huonoihin lopputuloksiin päädytään.

Lue lisää

Uusi normaali: vakiintuuko moukarivalta?

Presidentti Mauno Koivisto totesi aikoinaan, ettei hänellä ole niin pientä vasaraa, etteikö sen isku tuntuisi moukarin iskulta. Poliittisella viestinnällä on performatiivinen ulottuvuus: päättäjien sanat ovat tekoja.

Teoiksi sanat muuttuvat varsinkin poikkeusoloissa, kuten nykyisessä koronakriisissä. Viimeisten kuukausien aikana hallituksen viestinnässä raja suositusten ja lainvoimaisten kieltojen ja määräysten välillä on päässyt hämärtymään. 

Yli 70-vuotiaat hakevat hallituksen tiedotustilaisuuksista tietoa siitä, saavatko he ”luvan” poistua karanteenista, vaikka sellaiseen heitä ei ole määrätty. Kansalaiset odottavat hallitukselta selkeitä sääntöjä, onko palveluiden käyttäminen, matkustaminen tai sukulaisten tapaaminen nyt sallittua, vaikka mitään näistä ei ole kielletty.

Median hetki hetkeltä -raportointi tiedostustilaisuuksista entisestään vahvistaa tulkintakehystä, jossa hallitus nousee välillä neuvotteluhuoneistaan kansan eteen kertomaan uusista määräyksistä ja pakoista.

Lue lisää