Nationalismin nousu liitetään nykytutkimuksessa usein industrialismiin ja teollistumiseen. Siksi nationalismi kiinnittyy myös kasvaviin ympäristöongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen. Löytääksemme vaihtoehtoja teollistumisen jälkeensä jättämille ajattelu- ja toimintatavoille, kuten kertakäyttökulutukselle, kasvulle ja jokaisen valtion yksintoimijuudelle, meidän tulee myös etsiä vaihtoehtoja nationalismille. Kenties yllättäen mahdollinen ensimmäinen askel löytyy mielen- ja uskonnonfilosofina tunnetun Edith Steinin valtioteoriasta 1920-luvulta. Teoksessaan Eine Untersuchung über den Staat (1925) Stein tutkii valtion asukkaiden yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden tekijöitä ilman nationalismia.

Nationalismin ja teollistumisen yhteyden osoittava keskeinen argumentti löytyy Ernest Gellnerin kirjasta Nations and Nationalism (1983). Gellner argumentoi, että teollistuvien valtioiden tarpeisiin oli tuotettava työvoimaa, joka olisi lukutaitoista, homogeenistä ja anonyymia. Gellner pitää näitä myös nationalismin keskeisinä piirteinä: nationalistiseen kuvaan kansasta kuuluu tiettyjen olennaisten piirteiden liittäminen kaikkiin kansakunnan jäseniin riippumatta siitä, milloin he ovat eläneet ja missä päin kansan elinalueita. Toisilleen tuntemattomia ihmisiä yhdistää heidän kuulumisensa kansaan, joka jakaa saman kielen, kulttuurin ja historian (ks. myös Smith 1991; 1992). Kun kansa ja valtio samaisestaan, nationalistisista kansalaisista tulee lojaaleja valtiolle, ja he ovat valmiita ajamaan valtion etuja jopa omien etujensa kustannuksella ja menettämään henkensä valtion suojelemisen puolesta.

Väitöskirjatutkija Riikka Purran kirjoitukset nimimerkillä ”riikka” Jussi Halla-Ahon Scripta-blogin vieraskirjassa vuonna 2008 ja yksi ministeri Purran tuoreemmista tviiteistä on viime viikkoina nostettu esille tiedotusvälineissä ja sosiaalisessa mediassa, ja niistä on esitetty monenlaisia näkemyksiä. Yhden kannan mukaan kyse on vaatetukseen kohdistuvasta harmittomasta kritiikistä, toisen mukaan kirjoittaja sanoutuu irti ihmisoikeuksista ja ihmisarvon kunnioittamisesta ja on siksi sopimaton ministeriksi. Tviitin kohdalla on kuitenkin epäselvää, mitä Purra itse asiassa on sanonut ja mitä johtopäätöksiä hänen julkaisustaan voi ja tulee tehdä.

Jäsennetään ensin kriittisesti Purran aikaisempien kirjoitusten harmittomuustulkintaa. Sen mukaan kirjoittaja arvostelee vain pukeutumista, ja hänen sanomisiinsa kohdistuva huomio on siksi kohtuutonta. Miksi pukeutumisen kritiikki olisi ongelmallista?