Turvallisuusvaltio – aikamme tyrannia

2 kommenttia

Globaalin kaupallisen, poliittisen ja kulttuurisen yhdentymisen myötä rakentunut globaali sivilisaatio on ajautunut monikriisiin. Päällekkäiset kriisit ja erityisesti niiden kärjistyminen sotilaallisiksi vastakkainasetteluiksi ovat myös vahvistaneet turvallisuusarvoja vapausarvojen kustannuksella.

Tilanne muistuttaa jo osin 1900-luvun katastrofiaikaa, kun 1800-luvun markkinaliberaali sivilisaatio romahti suursodiksi siirtomaavallan väkivaltaisen valtamallin, luokka- sekä valtapoliittisten vastakkainasetteluiden, markkinatalouden kriisien sekä uusien totalitaaristen ideologioiden myötä.  Fasismin ja kommunismin totalitaariset ideologiat synnyttivät uuden teollisuusyhteiskunnalle tyypillisen tyrannian muodon, kun puoluevaltiot pyrkivät mobilisoimaan kokonaisia yhteiskuntia toteuttamaan omaa ihanneyhteiskuntaansa massaväkivallan keinoin.

Teollisuusyhteiskunta on kuitenkin korvautunut globaalilla verkostoyhteiskunnalla. Verkostoyhteiskunta rakentuu kaupunkien, finanssimaailman ja valtioiden globaalien verkostojen varaan. Verkostoyhteiskunnan talous nojaa yhä enemmän tieto- ja palvelutyöhön, ja tuotanto nojaa yhä enemmän globaaleihin tuotantoketjuihin. Väitän, että turvallisuusvaltio eli sekurokratia on samalla tavoin kriisiytyneelle globaalille verkostoyhteiskunnalle ominainen uusi tyrannian muoto.

Lue lisää →

Onko turvallisuus sittenkin yhteiskunnallinen pahe?

1 kommentti

Turvallisuus- ja uhkakuvaretoriikka ovat kaapanneet suomalaisen julkisen keskustelun Ukrainan sodan alkamisen jälkeen. Vaaditaan sotilaallista varautumista Venäjää vastaan. Ihmisiä pelotellaan valtion velkaantumisella. Maahanmuutto, pakolaisuus, Venäjän mahdollinen hybridivaikuttaminen ja ”väestönvaihto” uhkaavat Suomea niin pahoin, että perustuslaillisuudesta ja kansainvälisestä oikeudesta on pakko luopua. Myös vasemmisto on lähtenyt mukaan uhkakuvaretoriikkaan leimaamalla populistioikeiston ja ennen kaikkea Putinin Venäjän sekä Trumpin hallinnon turvallisuusuhiksi.

Tämä voi näyttää ”terveeltä järjeltä”. Kyllähän nyt tolkun ihminen varautuu hyvän sään aikana ja alistuu yhteiseen riviin kriisiaikana! Yksi turvallisuusretoriikan ominaisimmista piirteistä onkin se, että kaikki vaihtoehdot nähdään epärealistisina ja epäisänmaallisena turvallisuuden mielenmaiseman sisältä käsin. Näin turvallisuusajattelu tuhoaa vapaan yhteiskunnan ja humaanit arvot yhteiskuntien sisältä käsin.

Lue lisää →

Tekoäly ja tiedollinen vastuu tieteessä

2 kommenttia

Koneoppiminen, erityisesti itseohjautuva syväoppiminen ja generatiivinen tekoäly, mullistavat tieteen ja tiedon tuottamisen käytäntöjä vauhdilla. Laajoja aineistoja hyödyntävät itseohjautuvat koneoppimismallit herättävät perustavan filosofisen kysymyksen inhimillisen ymmärryksen paikasta tieteellisen tiedon kokonaisuudessa. Erityistä keskustelua on herättänyt tiedollisesti läpinäkymättömien koneoppimismallien käyttö tieteellisinä malleina: paraneeko ymmärryksemme mallinnettavasta todellisuudesta, jos emme ymmärrä, mitä malli tekee?

Tässä puheenvuorossa esitän, että automatisoidun tieteen suurin filosofinen haaste ei ole tietokoneelle ulkoistettu ymmärtäminen vaan tiedollisen vastuun tarkoituksenmukainen jakautuminen inhimillisten tieteentekijöiden ja algoritmien kesken.

Tieteen tehtävä ei ole vain tuottaa ja ennustaa uusia havaintoja vaan myös tarjota välineitä maailman ymmärtämiselle. Tiede ei vain kerro, millainen maailma on: sen pitäisi myös tarjota ainakin osittaisia vastauksia siihen, miksi maailma on sellainen kuin se on. Automatisoituva tutkimus haastaa tämän tieteen perustehtävän. “Koneet” vastaavat yhä enenevässä määrin faktojen tuottamisesta tavoilla, joita emme koneiden käyttäjinä enää kykene ymmärtämään.

Lue lisää →

Ydinaseet ja meliorismi

Ei kommentteja

Vuoden 2024 Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen japanilaiselle Nihon Hidankyo -järjestölle oli hieno uutinen. Palkittu organisaatio työskentelee ydinaseettoman maailman puolesta vaalien Hiroshimaan ja Nagasakiin elokuussa 1945 pudotettujen atomipommien uhrien muistoa. Kärjistyvien kriisien maailmassa tarvitsemme Nihon Hidankyon kaltaisia ydintuhon totaalisuudesta muistuttavia järjen ääniä. Jos ydinaseita käytettäisiin uudelleen, edes yhden kerran, koko elämänmuotomme olisi vaarassa romahtaa. Niiden käyttäminen ei olisi vain syvästi väärin vaan unthinkable.

On kuitenkin myös (suhteellisesti tarkasteltuna) myönteinen uutinen, että Suomi osallistuu ensimmäistä kertaa Naton jäsenenä ydinaseharjoituksiin, jotka alkavat vain muutama päivä rauhanpalkintopäätöksen jälkeen. Joku voisi nähdä tässä ristiriidan, mutta yritän lyhyesti perustella, miksi pidän niin Nihon Hidankyon palkitsemista kuin ydinaseharjoituksiin osallistumistakin tärkeänä. Lyhytkin pohdinta aiheesta osoittanee sodan ja rauhan etiikan mutkikkuuden. Pidän välttämättömänä tarkastella tällaisia elämän ja kuoleman kysymyksiä.myös filosofisesti, ei vain poliittisesti.

Lue lisää →

Onko turvapaikanhakijoiden ottaminen eettinen velvollisuus?

Ei kommentteja

Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen esitys laiksi väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi mahdollistaa turvapaikanhaun lyhytaikaisen keskeyttämisen ja tulijoiden käännyttämisen Suomen rajalla tilanteessa, jossa Venäjä järjestäisi rajalle lyhyessä ajassa paljon siirtolaisia. Mediassa esitystä on kutsuttu käännytyslaiksi: sen ollessa käytössä turvapaikkaa hakevat tai hakemaan pyrkivät voitaisiin palauttaa Venäjälle.

Suomen perustuslain mukaan Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu (9 §). Vastaava palautuskielto on määritelty muun muassa Geneven pakolaissopimuksessa, kansainvälisessä kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa.

Jo tämän valossa on yllätyksetöntä, että lakiesitys on herättänyt voimakasta kritiikkiä. Oikeusoppineiden näkökulmasta palautuskielto on sekä perustuslaissa määriteltyjen perusoikeuksien kovinta ydintä että Suomea velvoittavista sopimuksista johtuva ehdoton perus- tai ihmisoikeus, johon lainsäätäjän ei tule edes poikkeuslailla puuttua, kuten se nyt on tekemässä.

Lue lisää →

ChatGPT yliopisto-opetuksessa: eettisiä huolenaiheita

Ei kommentteja

Muutama kuukausi GPT 3.5:n julkaisun jälkeen generatiivisen tekoälyn käytöstä on tullut hyvin suosittu aihe tutkimuksessa ja korkeakoulutuksessa. Ilmiö on saanut yliopisto-opettajat arvioimaan uudelleen myös opetuskäytäntöjään, erityisesti kurssien tehtäviä. Vaikka ChatGPT:n on kehittynyt nopeasti, sen integroimisesta korkeakoulujen opetuskäytäntöihin on toistaiseksi hyvin vähän tutkimusta. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme joitain näkökulmia ChatGPT:n käytöstä yliopisto-opetuksessa ensimmäisen kirjoittajan maisterintutkielman pohjalta.

Tutkimuksen pohjaksi laadittiin taustakysely yliopisto-opiskelijoille. Vastausten perusteella monet opiskelijat ovat huolissaan tekoälyn eettisestä käytöstä. Opiskelijat pitävät oppimisen prosessia tärkeänä eivätkä useinkaan halua käyttää ChatGPT:ä tehtävien suorittamisessa, koska pelkäävät menettävänsä taidon käsitellä tietoa. 

Lue lisää →

Generatiivinen tekoäly ja tutkimusaineistojen analyysin etiikka

Ei kommentteja

Generatiivinen tekoäly on tutkijalle houkutteleva työkalu. Sen käyttö aineiston analyysissa sisältää kuitenkin tutkimuseettisiä sudenkuoppia: pystyykö tutkija selittämään, miten analyysi on tehty? Kykeneekö arvioija arvioimaan prosessin luotettavuutta? Tiedämmekö, mitä aineistolle tapahtuu, kun sen syöttää tekoälysovellukseen?

Määritelmästä riippuen tekoälypohjaisia menetelmiä on käytetty tutkimusaineistojen analysoinnissa jo pitkään. Erilaisia koneoppimismenetelmiä on hyödynnetty numeerisen aineiston ja tekstimassan analysoinnissa. Tietyssä mielessä myös perinteisemmät tilastomenetelmät kuten regressioanalyysi tai dimensionaalisuuden analysointimenetelmät ovat vähintäänkin koneoppimisen serkkuja.

Aiemmin käytetyt työvälineet ovat kuitenkin olleet tyypillisesti niin sanotun kapean tekoälyn työvälineitä. Ne ovat siis työkaluja, jotka toteuttavat tietyn, niille määrätyn tehtävän. Uudemmat tekoälyn sovellukset ovat niihin verrattuna lähempänä niin sanottua yleistä tai laajaa tekoälyä, joka pystyy toimimaan erilaisissa konteksteissa ja ratkaisemaan erilaisia ongelmia.

Lue lisää →

Onko Suomen seuraava presidentti anarkisti?

2 kommenttia

Suomen presidentinvaaleissa 2024 ei ole ehdolla anarkisteja. Tiedotusvälineiden mukaan kuitenkin on. Muun muassa Ylen 8.1. julkistamalla arvokartalla kolme kandidaateista näyttäisi täyttävän vaatimukset. Se johtuu siitä, että toistuvista korjausyrityksistä ja median omistakin havainnoista huolimatta kartta piirretään väärin.

Journalistit ovat vakuuttuneet siitä, että poliittinen kenttä jakautuu taloudellisesti vasempaan (sosialismi) ja oikeaan (markkinaliberalismi) sekä arvopohjaisesti konservatiiviseen (kansalliskonservatiivit) ja liberaaliin (liberaalivihreät). Talousideologiat jakautuvat jokseenkin oikein, arvopohjat eivät, eivät ainakaan, jos vanhempaan viisauteen voi luottaa.

Suomessa on jostain syystä unohtunut ajatus siitä, että ihmiset voivat uskoa ensisijaisesti joko yksilöön tai johonkin yksilön ylittävään. Oppinimet näille ovat individualismi ja kollektivismi. Jälkimmäisen olemassaoloa pyritään häivyttämään epämääräisellä yleiskäsitteellä yhteisöllisyys, johon kaikki voivat samaistua.

Lue lisää →