Nationalismin nousu liitetään nykytutkimuksessa usein industrialismiin ja teollistumiseen. Siksi nationalismi kiinnittyy myös kasvaviin ympäristöongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen. Löytääksemme vaihtoehtoja teollistumisen jälkeensä jättämille ajattelu- ja toimintatavoille, kuten kertakäyttökulutukselle, kasvulle ja jokaisen valtion yksintoimijuudelle, meidän tulee myös etsiä vaihtoehtoja nationalismille. Kenties yllättäen mahdollinen ensimmäinen askel löytyy mielen- ja uskonnonfilosofina tunnetun Edith Steinin valtioteoriasta 1920-luvulta. Teoksessaan Eine Untersuchung über den Staat (1925) Stein tutkii valtion asukkaiden yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden tekijöitä ilman nationalismia.
Nationalismin ja teollistumisen yhteyden osoittava keskeinen argumentti löytyy Ernest Gellnerin kirjasta Nations and Nationalism (1983). Gellner argumentoi, että teollistuvien valtioiden tarpeisiin oli tuotettava työvoimaa, joka olisi lukutaitoista, homogeenistä ja anonyymia. Gellner pitää näitä myös nationalismin keskeisinä piirteinä: nationalistiseen kuvaan kansasta kuuluu tiettyjen olennaisten piirteiden liittäminen kaikkiin kansakunnan jäseniin riippumatta siitä, milloin he ovat eläneet ja missä päin kansan elinalueita. Toisilleen tuntemattomia ihmisiä yhdistää heidän kuulumisensa kansaan, joka jakaa saman kielen, kulttuurin ja historian (ks. myös Smith 1991; 1992). Kun kansa ja valtio samaisestaan, nationalistisista kansalaisista tulee lojaaleja valtiolle, ja he ovat valmiita ajamaan valtion etuja jopa omien etujensa kustannuksella ja menettämään henkensä valtion suojelemisen puolesta.
Nuoremman sukupolven nationalismiteoreetikko Thomas Hylland Eriksen on tarttunut Gellnerin argumenttiin ja liittänyt sen nykyisten ympäristöongelmien sosiaalisten syiden analyysiin. Meillä on enemmän kuin tarpeeksi tutkimustuloksia ilmastonmuutoksen syistä, seurauksista ja mahdollisista hidastamistavoista, mutta poliittinen toiminta keskittyy edelleen pitkälti oman valtion intressien ajamiseen aidon yhteistyön sijaan (ks. Eriksen 2020). Ilmastonmuutos ja lajikato ovat eksistentiaalisia uhkia kaikille kansoille, mutta kunkin ensisijainen poliittinen yhteisö on edelleen oma kansallisvaltio, varsinkin jälkiteollisissa maissa. Muut valtiot edustavat ”toisia”, joiden kanssa ”me” kilpailemme.
Valtio vailla nationalismia
Kun katsotaan filosofian ja valtioteorian historiassa taaksepäin, kansallisvaltio ja nationalismi eivät todellakaan olleet itsestäänselvyys vielä maailmansotienkaan välisenä aikana. Vaikka Stein tunnetaan lähinnä mielenfilosofisesta ja uskonnonfilosofisesta työstään, hänen tutkimuksensa valtiosta tarjoaa vaihtoehtoisen tavan tutkia valtion mahdollisuuksia nykyisenlaisten valtioiden aikana.
Steinin teoria on omaan aikaansa suhteutettuna konservatiivista siinä mielessä, että se ei puolla kansallisvaltiota vaan pitää mielekkäämpänä valtiomuotona esimerkiksi monikansallista keisarikuntaa. Tämä myös muistuttaa, kuinka vähän aikaa kansallisvaltioaate on todellisuudessa ollut vallitseva valtioaate Euroopassa. Stein identifioitui itse preussilaiseksi, mutta kannatti sosiaalidemokratiaa. Yhtenä pääsyistä hänen varautuneisuudelleen kansallisvaltion suhteen on myös hänen itsensä kuuluminen etniseen ja uskonnolliseen vähemmistöön. Juutalaisena hän tunnisti kansallisvaltioaatteen riskit jo vuosia ennen kansallissosialismin nousua Saksassa.
Toisin kuin esimerkiksi nationalismin ja kansallisvaltion nykyteorian klassikko Anthony D. Smith (1991; 1992), Stein huomioi, että valtioiden rajat voivat muuttua riippumatta siitä, keitä valtion alueella asuu. Baltian maat ovat tästä hyvä esimerkki. 1900-luvun aikana virolaiset, latvialaiset ja liettualaiset ovat asuneet laskentatavasta riippuen kolmen tai neljän eri valtion alueella: Tsaarin Venäjällä, itsenäisissä Viron, Latvian ja Liettuan tasavalloissa, Neuvostoliitossa ja lopulta uudestaan itsenäisissä Viron, Latvian ja Liettuan valtioissa. Vaikka rajat ja valtiot ovat muuttuneet, samat kulttuurit ja suvut ovat asuneet samoilla alueilla.
Stein huomioi, että valtion olemassaolon ehtona on kansa (Volk), valtion alueella elävät ihmisyhteisöt. Toimiakseen valtion kansalaisina ja elääkseen rauhassa keskenään heillä tulee olla jokin yhdistävä tekijä, ikään kuin sosiaalista liimaa. Stein ehdottaa tätä varten solidaarisuutta toisia valtion kansalaisia kohtaan juuri kyseisen valtion kansalaisina. Solidaarisuus tai sosiaalinen liima ei siis perustu etnisyyteen ja varsinkaan sen samuuteen, vaan sitoutuminen yhteiseen projektiin, valtioon.
Ympäristö ja valtiokeskeisyyden ongelmat
Steinin teorian ongelmana ympäristöongelmien hoitamisen näkökulmasta on kuitenkin edelleen valtioiden itsenäisyys toisistaan ja muusta maailmasta. Stein kannattaa valtioidenvälisiä sopimuksia, mutta ajalleen ominaisesti hän tarkastelee valtiota sulkeutuneena kokonaisuutena. Steinilaisessa ympäristöpolitiikassa kunkin valtion edustaja edelleen tuntisi ensisijaisesti yhteenkuuluvuutta oman valtionsa kansalaisia kohtaan, vaikka ei muuten samaistaisikaan itseään heihin kielellisesti, kulttuurisesti tai henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan.
Steinin valtioteorian tärkein anti nationalismin ja ympäristöongelmien yhteyden näkökulmasta onkin sen tarjoama vaihtoehto kansallisvaltioajattelulle. Jos Stein on oikeassa, modernin valtion tarvitsema kansalaisten lojaalius voi perustua pelkkään ääneen lausuttuun keskinäiseen solidaarisuuteen ja yhteiseen projektiin, valtioon, sitoutumiseen. Vastaava solidaarisuus on helpompaa siirtää tilanteesta riippuen ylikansallisiin yhteisöihin kuin kansallistunne. Siinä, missä kansa on juuri tietty paikallinen ihmisryhmä, johon muiden kansojen edustajat eivät kuulu, yhteiseen projektiin voi kuulua periaatteessa kuka vain. Yhteisiin ylikansallisiin projekteihin sitoutuva henkilö voisi tuntea samanlaista solidaarisuutta ja lojaaliutta yhteistä sopimusta kohtaan kuin mitä hän tuntee valtiotaan kohtaan. Historian kelloja ei voi kääntää taaksepäin, mutta nykyisiä ajattelutapoja on mahdollista muuttaa.
FT Minna-Kerttu Kekki on fenomenologisesti suuntautunut kasvatus- ja yhteiskuntafilosofi. Teksti liittyy hänen uusiin tutkimusprojekteihinsa Edith Steinin valtioteoriasta sekä kollektiivisen muistin filosofiasta.