Ihmiskeskeisyydestä ja karjatiloista: vastaus Häyrylle

Vastauksessaan kirjoitukseeni Karjatilat eivät ole keskitysleirejä Matti Häyry hyväksyy tunnistamani käsitteellisen ongelman karjatilojen ja keskitysleirien rinnastamisessa. Häyry kuitenkin epäilee johtopäätöksieni seuraavan ”ihmiskeskeisyydestä” – siitä, että haluan varata ihmisiin kohdistuvalle pahuudelle erityisen kovan tuomion. Koska Häyry ei näe tämäntyyppisen ihmiskeskeisyyden olevan oikeutettua, ei hän myöskään pidä rinnastusta ongelmallisena: rinnastusta ”voi, saa ja pitääkin” käyttää.

Häyry näyttää ajattelevan, että keskitysleirien erityistä olemusta korostaessani syyllistyn priorisoimaan lajimme kriteerein, joita ei voi oikeuttaa. Kyse olisi siis spesismistä, joka on sukua seksismille ja rasismille. Tämä ei ole kantani. Keskitysleirien erityinen hirveys ei ole tarjolla vaihtoehdoksi eläinten kärsimyksille. Sanoisin, että erilaiset kärsimykset ja pahuudet seisovat omilla jaloillaan.

Häyry kritisoi minua ”ihmiskeskeisyydestä”. Nähdäkseni ihmisen erityislaadun tunnustaminen ei sisällä ajatusta ihmisen absoluuttisesta prioriteetista. Näin ajateltuna en pidä ihmiskeskeisyyttä eettisesti ongelmallisena. En ole myöskään vakuuttunut että sille on vaihtoehtoa. Kaikki eläinlajit suhtautuvat lajitovereihinsa erityislaatuisesti, ja siten juuri ihmiset ovat erityisen tärkeitä toisille ihmisille. Väitän, että tällainen priorisointi ei kuitenkaan ole spesismiä: siihen ei sisälly ajatusta, että eläinten kärsimys olisi lähtökohtaisesti vähemmän tärkeää.

Peter Singer, jonka ajattelua lähellä Häyry ymmärtääkseni on, pitää kaikkia mahdollisia ihmiskäsitteitä absoluuttisina ja ihmisen kosmiseen erityislaatuun korottavina. Siksi ne on hylättävä. Keskitysleirien moraaliset ulottuvuudet ovat tarkasteltavissa pelkästään empiirisillä kriteereillä: Voimme vedota kivun tunteeseen ja laajentaa moraalin piiriä ulottumaan kipua tunteviin olentoihin.

Myönnän Häyryn olevan oikeassa siinä, että voimme näiden oletusten pohjalta ajatella keskitysleirejä ja karjatiloja samanlaisina. Tässä ajattelumallissa moraalin piirin laajentamiseen tarvitaan luonnontieteiden objektiivisuutta lähentelevä tapa ajatella moraalisesti tärkeitä intressejä.    

Nämä ovat kuitenkin kiistanalaisia oletuksia. Bernard Williams on todennut, että tämä ajatus moraalin laajentamisesta jättää pois moraaliselle kulttuurille välttämättömiä tekijöitä. Hän on mielestäni oikeilla jäljillä. Keskitysleiri alistaa ajattelevaa, toivovaa ja pelkäävää ihmistä, ei pelkästään kipua tuntevaa oliota. Siksi pidän perusteltuna ajatella, että keskitysleirit loukkaavat keskeisesti nimenomaan ihmisyyttä itseään, karjatilat eläimiä.

Olen huolissani moraalisen pohdinnan oletuksista, en siitä, ”ettei ihmisten alistamista tuomita riittävän voimakkaasti”, kuten Häyry huoleni ymmärtää. Tuomitahan asioita voi myös niitä ymmärtämättä. Tässä kohtaa kysymyksen voi kääntää myös toiseen suuntaan: mitä moraalisesti tärkeää lihantuotannon ongelmista on opittavissa rinnastamalla karjatilat keskitysleireihin – mitä sellaista, mikä ei selviä karjatiloja itseään tutkimalla?

4 kommenttia

  1. Antti Kivivalli

    Ymmärrän karjatilojen ja keskitysleirien eron, mutta käsitykseni mukaan, ihmisen ja eläimen ero ei ole siinä, että eläin kokisi vain fyysistä kipua, eikä olisi lainkaan ajatteleva, toivova tai pelkäävä.

    Eläimet ovat erilaisia, mutta monet ovat myös ajattelevia. Ajattelu voi olla yksinkertaista, mutta niin se on monilla ihmisilläkin. Samaa mielensisältöjen yhdistelemisen tiedostamista joka tapauksessa.

    1. Jaakko Nevasto

      Kirjoituksessani vastustan Singerin tapaa ajatella ihmisiä ja eläimiä samankaltaisina. On muitakin tapoja ajatella ihmisiä ja eläimiä vähemmän erilaisina kuin traditionaalisesti on ollut tapana. En väitäkään että eläin kokisi vain fyysistä kipua. Siksi vertaan ihmistä ”olioon” (abstrakti termi tarkoituksella) saadakseni esiin Singerin oudon tavan ajatella ihmistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.