Karjatilat eivät ole keskitysleirejä

Pastori, dosentti ja kirjailija Kari Kuulan kirjoitus ”Eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja – Jeesuksen seuraaja ei voi osallistua nykyiseen kaltoinkohteluun” Kirkko ja kaupunki -lehdessä (18.1.2021) on herättänyt pahennusta sekä lihantuottajien että kirkon itsensä keskuudessa. Kuten otsikko kertoo, Kuulan keskeinen provokaatio oli karjatilojen ja keskitysleirien vertaaminen toisiinsa: ”Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat”. Kuulan retoriikan mukaan olemme lajitason fasisteja.

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK vastasi tuohtuneesti ja pyrki tekemään eroa suomalaisen ja muun maailman maatalouden välillä. Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja Jaakko Heininmäki pyysi anteeksi kolumnin julkaisemista ja teki päätöksen sen poistamisesta verkosta. Myös Heininmäen mukaan Kuulan kirjoituksen ongelma oli ”yleistäminen”. ”Kaikki karjatilat eivät ole keskitysleirejä”, Heinimäki kirjoittaa sovittelevaan sävyyn.

En tässä ota kantaa kirjoituksen vetämiseen liittyviin journalismin eettisiin kysymyksiin. Sen sijaan väitän, että sekä lihantuottajat että päätoimittaja väärintunnistavat Kuulan kirjoituksen ytimen. Kuulan rinnastus karjatilojen ja keskitysleirien välillä on ongelmallinen. Virhe on kuitenkin ajatella ongelma olevan yleistyksessä, suomalaisen tuotttajan rinnastamisessa ongelmalliseen ja ”keskitysleirimäiseen” suurtuotantoon. 

Australialaisen filosofin Peter Singerin mukaan ihmisten ja eläinten välisiä valtasuhteita tulisi ajatella samaan tapaan kuin ihmisten välisiä (Animal Liberation, 1975). Singerin ajatukset ovat vaikuttaneet niiden eläinaktivistien näkemyksiin, joiden mukaan holokaustin ja keskitysleirien käsitteet soveltuvat lihantuotannon kritiikkiin. Esimerkiksi eläinten oikeuksia puolustava PETA järjestö pitäää lihantuotantoa esimerkkinä ”spesismistä” (specism), yhden lajin perusteettomasta itsensä priorisioinnista toisten edelle. PETA:n retoriikka sisältää natsien leirien ja karjatilojen rinnastuksia. 

Kuulan kolumni seurasi näitä teemoja, mutta häntä ei arvosteltu niiden kautta. Sekä MTK että Heinimäki nielaisevat Kuulan rinnastuksen. Jotkut karjatilat ovat keskitysleirejä. Suomalaiset karjatilat eivät ole. Ajatus noudattelee uskollisesti suomalaisen poliittisen keskustelun logiikkaa: maailman ilmiöt, varsinkaan eettisesti ongelmalliset, eivät varsinaisesti kosketa pohjoisia rantoja. 

Rinnastuksen nielemisen sijasta ehdotan että Kuulan argumentaatio on käsitteellisen väärinymmärryksen pyörteissä. Sen ydinongelma pitää tunnistaa – ei lähteä vertaamaan amerikkalaista ja suomalaista pihvikarjaa. 

Miksi Kuulan väittämä ei olisi osittain perusteltu? Jos rinnastamme karjatilat ja keskitysleirit, meidän on tarkasteltava jälkimmäisten itsensä luonnetta. Oletan tässä, että minkään instituution perimmäinen luonne ei ilmene vain listaamalla sen piirteitä. Sen sijaan instituutioiden luonnetta on tarkasteltava teleologisesti eli niiden tarkoitusten kautta.

Kun katsomme asiaa näin, niin selviää että mitkään karjatilat eivät ole keskitysleirejä. Kuula unohtaa että eurooppalaisen totalitarismin instituutiot, kuten keskitysleirit, eivät olleet vastaus oikeutettuihin tarpeisiin. Kansallis-rodullinen harmonia ei ole legitiimi tarve, jonka natsit yrittivät toteuttaa kyseenalaisesti, vaan lopulta kaikkea elävää uhkaava poliittinen fantasia. Holokausti ei ollut hyvä tai huono ratkaisu ”juutalaiskysymykseen”, sillä koko kysymys on ihmisyyttä luokkaava.

Sen sijaan lihantuotanto, teollinen tai pienimuotoinen, on vastaus ihmisten ravinnon tarpeeseen. Se voi olla huono vastaus, kuten moni ajattelee, mutta ruoan tarve ja sen tuotantoon liittyvät kysymykset itsessään ovat legitiimejä. Karjatilat ja keskitysleirit eivät ole molemmat vastauksia legitiimeihin tarpeisiin; vain karjatilat ovat. 

Me voimme ja meidän täytyy ratkaista ruoantuotannon ongelmia ottaen huomioon muut elämänmuodot. Tässä vaatimuksessaan Kuula on oikeassa. Mutta tuskin voimme ajatella että tietoisuutta tästä asiasta voi edistää millä tahansa keinoilla. Äärioikeiston asennoituminen holokaustiin on viime vuosina muuttunut avoimeksi, jopa juhlistavaksi. Totalitarististen käsitteiden retorinen käyttö ei ole poliittisesti harmitonta, ja siksi sitä täytyy kritisoida. Kuulan vertauksen ongelma ei ole virheellinen yleistäminen yksittäisestä yleiseen, vaan vaarallinen käsitteellinen sekaannus. 

FT Jaakko Nevasto on filosofi ja vapaa kirjoittaja.

3 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.