Hallitus menee poikkeusoloihin media edellä

Valmistellessaan valmiuslain käyttöönottoa hallitus nosti pöydälle lain pykälän 106. Se antaa mahdollisuuden keskittää koronaviestintä pääministerin johtaman valtioneuvoston kanslian alaisuuteen. Pykälän käyttöönoton syyksi voi arvioida viime aikojen horjahtelevaa koronaviestintää ennen kaikkea hallituksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) välillä.

Taustalle hahmottuu kuitenkin paljon isompi kuvio. Pitkälle medioituneessa yhteiskunnassa kyse ei ole pelkästään viestinnän johdonmukaisuudesta. Media on tunkeutunut jopa maan hallituksen toimintaan tavalla, joka vaikuttaa ratkaisevasti sen toimintakykyyn.

Poliittiset kiistat, skandaalit, epäonnistumiset ja ylimalkaan julkisuuden paine pakottavat hallituksen reagoimaan. Ministerit joutuvat koko ajan ottamaan huomioon median reaktiot. Tämä vie aikaa ja resursseja, mikä osaltaan selittää viestinnän voimavarojen vahvistamista valtioneuvoston kansliassa. Se auttaa ministereitä keskittymään paremmin maan asioiden hoitamiseen, mutta ei suinkaan vapauta heitä median paineesta. 

Asetelma osoittaa sen, että viestintä ei ole enää organisaatioiden aputoiminto, jonka kautta informoidaan mediaa ja ylläpidetään suhteita siihen. Viestinnästä on tullut niin yksityisten kuin julkisten organisaatioiden ydintoiminto, jonka hoitaminen vaikuttaa ratkaisevasti suorituskykyyn. Viestintä ei enää asetu ”varsinaisen” toiminnan jatkeeksi vaan on osa sitä.

Useissa yrityksissä ja valtionhallinnon organisaatioissa tämä on oivallettu. Viestinnän ammattilaisille on tehty tilaa organisaatioiden ydinjohdossa ja strategian suunnittelussa. Tosin vieläkin monet näkevät viestinnän edelleen tiedottamisena ja mediasuhteiden hoitamisena – jotka ovat toki olennaisia asioita.  

Medioituminen etenee 

Pohdimme kollegani professori Esa Väliverrosen kanssa median alati vahvistuvaa roolia yhteiskunnassa teoksessamme Mediayhteiskunta (2012). Ajattelimme, ettei mediaa ole otettu riittävästi huomioon nykyistä yhteiskunnallista todellisuutta rakentavana voimana. Taloutta, kansalaisyhteiskuntaa tai politiikkaa ei voi nykyään hahmottaa pätevästi, ellei mediaa oteta mukaan tarkasteluun. Vaikuttaa siltä, että median rooli näiden alueiden toiminnassa on entisestään vahvistunut.

Tätä kuvastaa erinomaisen hyvin Twitterin ja Facebookin kaltaisten somejättien vaikutusvallan kasvu. Niiden toiminta on tukenut yhteiskunnan verkostomaisen valtarakenteen voimistumista. Hyvinkin erilaiset organisaatiot ja yksittäiset ihmiset saavat ajatuksilleen julkisuutta ja poliittista kantavuutta. Samalla kuitenkin uusille mediajäteille on kasaantunut suunnattomasti kaupallista ja poliittista valtaa. Ne voivat hiljentää Yhdysvaltain presidentin tai kamppailla mediatilan kaupallisesta hallinnasta vaikkapa Australian hallituksen kanssa.

Jos koronapandemia olisi tullut kohdallemme muutama vuosikymmen sitten, viestintää olisi tarvittu. Sen keskittäminen tuskin kuitenkaan olisi ollut valmiuslakitoimien ytimessä. Hallituksen toiminta alleviivaa sitä, kuinka media on entistä tukevammin askeltanut politiikan ytimeen. 

14 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.