Tag Archives: päättäjä

COVID-19 -pandemian etiikka ja politiikka

Etiikka.fi -sivustolla käyty vilkas keskustelu COVID-19 -pandemian eettisistä ja poliittisista ulottuvuuksista jatkuu artikkeliosastolla. Kaksi viikkoa sitten julkaistussa raportissaan Matti Häyry käsitteli maalis-huhtikuun pandemiatapahtumat akateemisen filosofin silmin: Kuukausi bioetiikkaa Suomessa. Tänään hän jatkaa hallituksen tiedotuspolitiikan ja sen taustojen selvittämistä artikkelilla Kriisijohtajuus voisi olla etiikkaviestintää.

Molempia artikkeleja voi kommentoida tähän kirjoitukseen.

Tutkijoiden puheenvuorot eri tieteenalojen näkökulmasta ovat tervetulleita sivustolle. Toimituksen yhteystiedot ovat tällä sivulla.

Miksi koronatoimia ei pidä arvioida laatupainotteisten elinvuosien avulla

Yhä useampi on esittänyt, että Suomen koronatoimien hyötyjä ja haittoja tulisi arvioida käyttämällä mittapuuna terveydenhuollon kontekstissa käytettyjä laatupainotteisia elinvuosia (QALY, quality-adjusted life year) (esim. HS 10.5.). Tämän ajatuksen houkuttelevuuden ymmärtää. Onhan monesti niin, että käytössä olevista voimavaroista kannattaa (ja on oikein) ottaa mahdollisimman paljon irti, ja nykyisessä kriisissä on toki osittain kyse terveydestä.

Tämä lähestymistapa on kuitenkin monella tavalla ongelmallinen: laatupainotteisten elinvuosien maksimointi ei huomioi kaikkia moraalisesti relevantteja hyötyjä ja haittoja, ja  niiden laskennallisen hinnan käyttö ohjaa myös ottamaan huomioon hyötyjä ja haittoja, jotka eivät ole moraalisesti relevantteja. Valmiutemme maksaa sairaiden hoidosta ei myöskään sovellu mittapuuksi sille, kuinka paljon meidän pitää uhrata välttääksemme vahingoittamasta toisia. Teoreettisin termein ilmaistuna toisten negatiiviset oikeudet ovat vahvempia kuin heidän positiiviset oikeutensa.

Esitin jo joitain näistä huomioista lyhyessä kirjoituksessani Suomen Kuvalehdessä (23.4.), mutta koska yhä useampi on ilmoittautunut laatupainotteisten elinvuosien laskennan kannattajaksi, selitän nyt hieman perusteellisemmin, miksi se on huono idea.

Lue lisää

Miksi en ole utilitaristi

On yleinen ja luonteva ajatus, että etiikkaan kuuluu olennaisesti hyvän tekeminen muillekin kuin itselleen ja läheisilleen. Kehummehan hyvästä syystä esimerkiksi ihmisiä, jotka avustavat vapaa-aikanaan muukalaisia soppajonoissa.

Toinen, yhtä luonteva ajatus on, että tarkoitus ei pyhitä keinoja – on tekoja, joita ei pidä tehdä, vaikka ne tekisivät maailmasta kaiken kaikkiaan paremman paikan. Vaikka joissakin poikkeuksellisissa tilanteissa voisimme tuottaa kaiken kaikkiaan mahdollisimman paljon hyvää vahingoittamalla tai alistamalla tai syrjimällä joitakin toisia heidän tahtonsa vastaisesti, tämä ei ainakaan yksinään riittäisi oikeuttamaan tekoja. 

Tälle on tarjottu monenlaisia teoreettisia selityksiä. Tässä riittää todeta, että yksilöillä on moraalin näkökulmasta väliä muutenkin kuin hyvinvoinnin subjekteina tai tuottajina. Kuten Tom Regan sanoo, emme ole vain astioita, joihin voi kaataa enemmän tai vähemmän hyvää; kuten vaikkapa Warren Quinn esittää, emme ole materiaalia, jota toiset voivat hyödyntää tarkoituksiinsa, olivatpa ne hyviä tai huonoja; ja kuten David Ross sanoo, monet muutkin välisemme suhteet, kuten lupauksen antajan ja saajan suhde, ovat moraalisten perusteiden lähteitä. Olennaista on myös se, millaisiin suhteisiin tekomme asettavat meidät toistemme kanssa. On väliä, kuinka hyviin tai huonoihin lopputuloksiin päädytään.

Lue lisää

Uusi normaali: vakiintuuko moukarivalta?

Presidentti Mauno Koivisto totesi aikoinaan, ettei hänellä ole niin pientä vasaraa, etteikö sen isku tuntuisi moukarin iskulta. Poliittisella viestinnällä on performatiivinen ulottuvuus: päättäjien sanat ovat tekoja.

Teoiksi sanat muuttuvat varsinkin poikkeusoloissa, kuten nykyisessä koronakriisissä. Viimeisten kuukausien aikana hallituksen viestinnässä raja suositusten ja lainvoimaisten kieltojen ja määräysten välillä on päässyt hämärtymään. 

Yli 70-vuotiaat hakevat hallituksen tiedotustilaisuuksista tietoa siitä, saavatko he ”luvan” poistua karanteenista, vaikka sellaiseen heitä ei ole määrätty. Kansalaiset odottavat hallitukselta selkeitä sääntöjä, onko palveluiden käyttäminen, matkustaminen tai sukulaisten tapaaminen nyt sallittua, vaikka mitään näistä ei ole kielletty.

Median hetki hetkeltä -raportointi tiedostustilaisuuksista entisestään vahvistaa tulkintakehystä, jossa hallitus nousee välillä neuvotteluhuoneistaan kansan eteen kertomaan uusista määräyksistä ja pakoista.

Lue lisää

Vain parhaat täytteet: tasapuolisten neuvonantajien calzone

Mitä menettäisimme, jos hallitukset lakkaisivat toimimasta itsekkäiden, lyhytnäköisten etujen valvojina ja ryhtyisivät kuuntelemaan tasapuolisia neuvonantajia? 

Filosofian historiassa on esitelty monenlaisia tasapuolisen neuvonantajan kaltaisia olioita: Adam Smithin puolueeton tarkkailija, David Humen ideaalinen havainnoitsija, Immanuel Kantin vapaatahtoinen yksilö, John Rawlsin päätöksentekijä tietämättömyyden verhon takana, R. M. Haren arkkienkeli, Ronald Dworkinin tuomari Herkules. Näille on yhteistä muodollinen järkevyys, puolueettomuus ja tunnekuohujen puute.

Tasapuolisten neuvonantajien määrittelemiseksi käytämme hieman käännettyä oikeudenmukaisuuden karttaa.

Oikeudenmukaisuuden kartta säädettynä tasapuolisille ja muille neuvonantajille

Oikeudenmukaisuuden teorioista ylhäällä ovat yksilön vastuun ja toiminnan korostajat, alhaalla sosiaalisen vastuun tärkeyden korostajat. Kartan oikealla puolella ovat toiminnan ja päätösten seurauksiin keskittyvät näkemykset oikeudenmukaisuudesta. Vasemmalla puolella taas ovat näkemykset, joissa korostuu yksilön tai ryhmän asema: yksilön kukoistus omalla vastuullaan ja omine voimineen, yhteisön perinne, tavat ja kulttuuri sekä sorrettujen tai huomaamatta jääneiden ryhmien voimaannuttaminen.

Lue lisää

Päätöksenteon perustelu liberaalissa demokratiassa – selittelyä, mutta sille olisi paikkansa

Oletetaan, että haluamme elää liberaalissa demokratiassa. Oletetaan myös, että liberaalia demokratiaa luonnehtivat lainmukaisuus, perusoikeuksien kunnioitus sekä poliittisen päätöksenteon läpinäkyvyys ja osallistavuus. Ja oletetaan vielä, että filosofisella etiikalla on jokin liberaalia demokratiaa tukeva rooli. Tämän kirjoituksen kysymykseni liittyy filosofiseen etiikkaan. Mikä sen rooli olisi?

Opettajan päätös ja etiikan teoriat

Perjantaina 13. maaliskuuta jouduin tekemään päätöksen. Pandemiauhka leijui ilmassa. Viikon mittaan kontaktiopetuksesta neuvottiin luopumaan. Minulla oli maanantaina luento bisnesetiikan kurssillani. Pitääkö luento vai siirtyäkö saman tien etäopetukseen? Seuraava kuvaus oman päätöksentekoni prosessista valottaa ratkaisujen syitä ja perusteluita. Ne ovat kaksi eri asiaa, ja palaan tähän, ajankohtaisen poliittisen päätöksenteon yhteydessä, kunhan olen ensin raportoinut omat aivoitukseni.

Päivän mittaan tein päätökseni syistä, joita en kaikkia kokonaan tunne tai tiedosta. Nälkä, jano, uni, netistä selaillut uutiset, yliopiston päivitykset, mukavuudenhalu, joku ammattiylpeys ehkä. Jälkeenpäin ymmärrän, että vasta iltapäivällä, kun päätös oli jo muotoutunut, aloin etsiä perusteluita. Itse tilanteessa luulin, että valinnanteko oli vielä kesken ja että olin vain siirtynyt siinä jonkinlaiseen rationaaliseen vaiheeseen. Koska hahmottelen kurssilla opiskelijoille kuusi etiikan teoriaa, joiden valossa erilaisia tapauksia tulkitaan ja arvotetaan, käytin niitä itsekin päätökseni tueksi. Piirsin kuvan ja tein seuraavan analyysin.

Lue lisää

Poikkeustilan paradoksit ja järjestys

Tuomas Nevanlinna kirjoitti Yleisradion kulttuuritoimituksen sivuille pitkän puheenvuoron poikkeustilan paradoksaalisesta luonteesta. Poikkeustila  julistetaan katastrofin välttämiseksi, mutta se itsessään luo katastrofin. Laki paradoksaalisesti sallii itsensä rikkomisen. Arto Laitinen kiinnitti tällä sivustolla huomiota toiseen tulkintatraditioon, jonka mukaan poikkeustila on perimmiltään lain noudattamista, koska sen edellytykset on kirjattu lakiin. Poikkeustila ei aina ole Poikkeustila isolla P:llä. Nevanlinna ja Laitinen jatkavat syntynyttä keskustelua.

Tuomas: Puhut poliittisen filosofian eri traditioista suhteessa poikkeustilaan. Onko mielessäsi todelliset historialliset traditiot, joista voisi mainita nimiä ja johtavia edustajia? Vai ovatko traditiot enemmänkin loogisia rakennelmia?

Arto: Traditio vai looginen ideaalityyppi? Jälkimmäinen. Se on selvärajaisempi konstruktio kuin traditiot ja niputtaa yhteen eri traditioiden edustajia. Hegel, Dewey ja oikeusfilosofeista vaikka (lain ja valtion auktoriteettia pohtinut) Joseph Raz voidaan poimia ideaalityypin edustajiksi. Tämä lähestymistapa sijoittaa oikeuden ja politiikan laajemman eetoksen kontekstiin, ja tämä laajempi eetos on aina jo sosiaalista ja kollektiivista – laki ei luo järjestystä tai mittaa, eikä voi voluntaarisesti tehdä mitä vaan: auktoriteetin ja legitimiteetin rajat tulevat vastaan. Ison P:n traditioon liittäisin Carl Schmittin vaikutushistorioineen.

Lue lisää

Koronavirus, globaali yhteiskunta ja politiikan jakolinjat

Koronavirusepidemia on haastanut nykyisen globalisaatiomallin. Globaalit instituutiot ovat osoittautuneet liian heikoiksi pysäyttämään pandemiaa. Kansallisvaltiot ovat reagoineet ryhtymällä paniikinomaisesti rajoittamaan globaalien verkostojen toimintaa.

Yhteiskunta nykytilassaan rakentuu rajat ylittävien verkostojen varaan. Tämä on muuttanut yhteiskunnan ja julkisen vallan suhdetta. Kansallisvaltiot ovat riippuvia sekä valtioiden, kansainvälisen talouden, kulttuurin ja politiikan verkostoista että näiden verkostojen solmukohtina toimivista suurkaupungeista ja niiden asukkaista.

Lue lisää