Opiskelija kysyi etiikan kurssilla: ”Missä on Vladimir Putinin paikka oikeudenmukaisuuden kartallamme?” Vastasin: ”Toivottavasti ei missään. Mutta analysoin tilanteen ja raportoin.”

Tässä raporttini.

Kurssilla käyttämämme kartta jakaa oikeudenmukaisuutta koskevat käsitykset kolmen muuttujan suhteen (Kuvio 1). Pitäisikö tuotantovälineiden olla yksityisessä vai yhteisessä hallinnassa? Ovatko arvot ja normit samoja kaikille? Olemmeko ensisijaisesti yksilöitä vai kollektiivin jäseniä?

Kun nämä asetetaan kartalle, erottuvat kollektiiviset ja positionaaliset, perinnettä ja huolenpitoa kysyvät, sekä individualistiset ja universalistiset, vapautta ja hyvinvointia vaativat, kannat. Perinne ja vapaus ovat lähellä omaisuutta, huolenpito ja hyvinvointi yhteisvastuuta.

Vladimir Putinin visio on selvästi positionaalinen ja kollektivistinen. Venäjällä on oikeus ja velvollisuus yhdistää slaavilaiset kansat, kun taas muilla slaavilaisilla kansoilla ei ole lupaa suojella vapauttaan eikä turvata hyvinvointiaan. Tätä tukee uskonnollinen perinne.

Uskonnollisen perinteen takaajana toimii Moskovan ja koko Venäjän patriarkka Kirill. Hänen mukaansa läntinen turmelus uhkaa ortodoksisen kirkon arvoja. Ukrainan ja muun maailman ortodoksiset johtajat ovat eri mieltä, mutta tällä ei toistaiseksi ole ollut vaikutusta.

Presidentin ja patriarkan tukena on yksityisomaisuus, joka heille ja Venäjän oligarkeille on kertynyt enemmän tai vähemmän vilpillisin keinoin. Kyseessä on siis perinteen ja rahan epäpyhä liitto kartan vasemmassa yläkulmassa. Se olisi yksi vastaus opiskelijan kysymykseen.

Kyseessä on kuitenkin oikeudenmukaisuuden kartta. Perinteitä ja yksityisomaisuuden suojaa voi puolustaa järkevämminkin. Totta kai joillakin yhteisön tavoilla on vaikutusta sen jäsenten hyvään elämään. Ja totta kai aidosti omastaan saa kovan työn jälkeen pitää kiinni. Tämä mahtuu kartalle.

Putinin ja Kirillin isovenäläisyyttä ja homofobiaa ei kuitenkaan ole edes tarkoitettu edistämään kansalaisten hyvää elämää. Eikä oligarkkien moraalittomasti ja usein rikollisesti hankittu omaisuus ansaitse sellaista suojaa kuin rehellisellä aherruksella hankittu.

Siksi presidentti ja patriarkka hengenheimolaisineen sijoittuvat kauas karttamme ja oikeudenmukaisuuden rajojen ulkopuolelle (Kuvio 2). Tiedämme, missä suunnassa heidän jäälinnansa kohoaa, mutta oikeudenmukaisuuden erottaa heistä keskiaikaisen maailmankuvan mukainen meri hirviöineen ja kauhuineen.

Kuvio selittää omalla tavallaan sen, miksi lännen reaktiot Ukrainan tapahtumiin ovat niin yhdensuuntaisia. Voimme olla eri mieltä monista yksityiskohdista, mutta pääasia on selvä. Kun joku astuu näin räikeästi oikeuden ja kohtuuden ulkopuolelle, ainoa vastaus on yhteinen rintama.