Tag Archives: ukraina

Venäjän sota Ukrainassa noudattaa uuden sodan logiikkaa

Venäjän hyökkäys Ukrainaan nostanut esiin kysymykset diktatuureista ja kansainvälisen reformin mahdollisuudesta yhteistyön keinoin. Ovatko sodat edes vältettävissä? Vai ovatko ne vääjäämätön osa  ihmisluontoa tai kansainvälistä järjestystä?

Tällainen pessimistinen ihmiskäsitys on yksi suomalaisen keskustelun pääperinteistä. Se juontuu uskonpuhdistajien sekä valistusajattelijoiden ajattelusta, jonka mukaan mukaan yhteiskuntien on valittava autoritaarisen valtion tai ”kaikkien sodan kaikkia vastaan” välillä.

Lue lisää

Voisiko Nato-jäsenyys olla velvollisuus?

Venäjän rikollinen sota Ukrainassa on kyselyjen mukaan saanut suomalaisten enemmistön vihdoin kannattamaan Suomen Nato-jäsenyyttä. Muutos on tapahtunut historiallisen nopeasti, joskin moni lienee turhautunut vilkastuneen Nato-keskustelun epämääräisyyteen. Nato-option sijaan nyt puhutaan – edelleen hiukan kryptisesti – erilaisista turvallisuusyhteistyön tiivistämisprosesseista, ja moni poliitikko empii yhä kantaansa. On ymmärrettävää, ettei valtiojohto voi avoimesti viestiä hankalan asian kaikista aspekteista. Onneksi näyttää syntyvän konsensus siitä, ettei häirinnälle altista Nato-kansanäänestystä tule järjestää.

Ei liene tarpeen laajasti kerrata ilmeisiä seikkoja, jotka puhuvat Suomen Nato-jäsenyyden puolesta. Voin avoimesti todeta, että olen kannattanut Suomen liittymistä Natoon jo vuosikausia. Viimeistään Krimin valtauksen (2014) myötä kävi selväksi, että Putinin Venäjän rajanaapurin Suomen paikka on – ja sen olisi jo pitkään pitänyt olla – Natossa. Ei ole näköpiirissä, että mikään muu järjestely turvaisi tulevaisuutemme. Minkäänlainen luottamus Venäjään missään asiassa ei maan nykyhallinnon aikana ole mahdollinen. Jo ennen Ukrainan katastrofia tiesimme, että Putinin Venäjä kiristää, uhkaa, pommittaa, tuhoaa, myrkyttää, murhaa – sotarikoksiin syyllistyen siviilejäkin – ja syyttää totuudenjälkeisyyden mallimaana Mainilan laukausten tapaan teoistaan muita. Diktatuurin uhreja ovat myös sen omat harhaanjohdetut kansalaiset.

Kuvitelma, että olisi turvallisempaa jäädä Naton ulkopuolelle, vaikuttaa itsepetokselta ja toiveajattelulta. Toki tie Natoon saattaa ”juuri nyt” – oman viivyttelymme vuoksi – olla vaarallinen, ja valtiojohdolle on annettava uhkaavassa tilanteessa työrauhaa. Jälkiviisauden sijaan on katsottava tulevaan, ja voimmekin toivoa demokraattisesti valittujen johtajiemme keksivän keinoja viedä kansamme ”rauhallisesti mutta viivyttelemättä” Natoon. Pelimerkiksi mahdollisessa Ukrainan rauhanprosessissa Nato-jäsenyysasiamme ei saa ajautua. Toivottavasti Nato-ovi pysyy auki vielä jonkin aikaa; jos se sulkeutuisi, syy olisi omamme.

Lue lisää

Putin oikeudenmukaisuuden kartalla

Opiskelija kysyi etiikan kurssilla: ”Missä on Vladimir Putinin paikka oikeudenmukaisuuden kartallamme?” Vastasin: ”Toivottavasti ei missään. Mutta analysoin tilanteen ja raportoin.”

Tässä raporttini.

Kurssilla käyttämämme kartta jakaa oikeudenmukaisuutta koskevat käsitykset kolmen muuttujan suhteen (Kuvio 1). Pitäisikö tuotantovälineiden olla yksityisessä vai yhteisessä hallinnassa? Ovatko arvot ja normit samoja kaikille? Olemmeko ensisijaisesti yksilöitä vai kollektiivin jäseniä?

Kun nämä asetetaan kartalle, erottuvat kollektiiviset ja positionaaliset, perinnettä ja huolenpitoa kysyvät, sekä individualistiset ja universalistiset, vapautta ja hyvinvointia vaativat, kannat. Perinne ja vapaus ovat lähellä omaisuutta, huolenpito ja hyvinvointi yhteisvastuuta.

Kuvio 1. Oikeudenmukaisuuden kartta.
Lue lisää

Yksinäinen mielipuoli vai epäpyhän liiton johtaja?

Venäjän presidentin arvellaan olevan Ukrainan seikkailuissaan yksin ja vailla järkeä. Arvelut voivat olla virheellisiä.

Tuntuisi oudolta, että Venäjän kokoisessa maassa yksi mies voisi tahdollaan nujertaa muut niin, että vastuu sodista ja joukkotuhoaseiden käytöstä lankeaisi pelkästään hänelle. Jonkun muunkin on haluttava samoja tai samansuuntaisia päämääriä, ehkä keinojakin.

Tuntuu myös oudolta, että kaikki syvemmät erimielisyydet poliittisessa elämässä kuitataan vastapuolen mielenvikaisuudella. Tätä on sovellettu vuorollaan milloin Pohjois-Korean, milloin Libyan, milloin Brasilian ja milloin Yhdysvaltojen johtajiin. Listaa voi jatkaa.

Lue lisää

Tulevaisuuden historian käännekohta

Suuria uutisia tulee nyt sitä tahtia, että melkein jää huomaamatta, kuinka kulunut viikko on perustavin muutos maailmassa sitten Neuvostoliiton kaatumisen. Mitä ajastamme luetaan historiankirjoista? Arvelisin, että ainakin seuraavaa:

1) Hetken bensan hintaa pohdittuaan länsi käsitti, että sen on mahdollista olla historian oikealla puolella. Ukrainalaiset taistelevat myös Euroopan ja demokratian puolesta: niitä nakerretaan pala palalta. Ja toisin kuin kyynisimmillä hetkillämme kuvittelimme, uskomme niihin yhä.

2) Kansalaisyhteiskunnan voimakas ääni – juuri paljon parjatussa sosiaalisessa mediassa – sai lännen poliittiset päättäjät ja yritysjohtajat vetämään johtopäätöksen, ettei harmaita alueita enää ole. Oli tehtävä valinta.

3) Tämä ei koske myös Suomea vaan ennen kaikkea Suomea. Emme enää voi liikkua välissä, harmaalla alueella, esiintyä sovittelijana ja puhua epämääräisiä. Uusi tilanne vaatii selkeän hahmotuksen roolistamme. Sitä edellyttää myös sisäinen yhtenäisyys. Me emme tätä vastakkainasettelua valinneet. Mutta halusimme tai emme, sen aika on nyt.

Lue lisää