Tartumme tuttuihin välineisiin empimättä olettaen, että ne palvelevat mielekkäitä päämääriä ja tarkoituksia.^[2] Rakentaja valitsee lekan moukaroimiseen ja kynsivasaran ryhtyessään naulaamaan. Tekstinkäsittelylaitetta käytetään kirjoittamiseen ja esitysten valmisteluun, ja kirurgi turvautuu 8/0-neulaan mikäli ommeltavana on pienimuotoista kudosta.

Laitteiden päämääräasetuksiin ei yleensä sitouduta tietoisesti vaan huomaamatta. Vasta kun laite menee rikki tai osoittautuu vialliseksi, keskitymme sen käyttötarkoituksiin.^[3] Niin kauan kun moottorisaha pysyy ehjänä, pilkomme pölkkyjä, mutta kun terä tylsyy, joudumme paneutumaan laitteen mekaniikkaan ja dynamiikkaan, joita määrittää sahaamisen pyrkimys.

Filosofisin termein ilmaistuna: välineiden käyttökelpoisuus nojaa niitä koskeviin perustaviin päämäärä- ja arvoasetuksiin. Suurin osa asetuksista on passiivisia, huomiomme taustalla, mutta jokaisen voi nostaa tietoisuuteen ja ottaa ajattelun pääasiaksi. Välineiden etiikka jää naiiviksi ellemme tutki näitä peittyneitä tarkoituksia.

Erityisesti silloin, kun kehittämme etiikkaa uusien teknologioiden hallitsemiseksi, joudumme kysymään, mitä tarkoituksia tutkimuksen kohteena olevat järjestelmät palvelevat ja voivat palvella. Eettinen käsittely edellyttää aina selvyyttä toiminnan päämääristä sekä päämäärien arvoista. Lääkkeiden tuotantoa koskevat eettiset normit esimerkiksi erottavat moraalisesti hyväksyttävät vaikutukset tuhoisista, parantamisen ja kivunlieventämisen riippuvaisuuksia aiheuttavista kokeiluista. Vastaavasti ydinvoiman kehittämistä koskevat eettiset periaatteet erottavat energian tuottamisen, materiaalien testaamisen ja avaruustutkimuksen päämäärät sotilaallisista käyttötarkoituksista.

Myös AI-etiikka nostaa väistämättä esille kysymykseen AI-järjestelmien päämääristä sekä niistä arvoista, jotka kannattelevat näitä päämääriä? Kyse ei ole pelkästään päämäärien edullisuudesta/haitallisuudesta vaan tätä perustavammin niiden rajoista.