Sote-henkilöstö piikille – tai paperihommiin!

2 kommenttia

Koronan alkuvaiheessa yli 70-vuotiaita ja muita riskiryhmäläisiä kehotettiin pysymään kotona. Epätäsmällisen viestinnän vuoksi iso osa heistä uskoi, että tämä oli määräys. Monen elämänlaatu laski merkittävästi. Pikaisesti rajoitettiin myös vierailuja sairaaloihin ja hoitokoteihin. Kaikki tämä tehtiin ”haavoittuvien suojelemiseksi”. Ajoittain mediassa näkyi lohduttomia tarinoita reilut puoli vuosisataa yhdessä olleista pariskunnista, jotka koronan suojatoimet erottivat elämän loppuhetkiksi. Eikä epäselväksi jäänyt se, että monen laitoshoidossa olleen vanhuksen kunto romahti heidän suojelemisekseen määrätyn eristyksen aikana. 

Nyt keskustellaan siitä, pitäisikö sote-henkilökunta velvoittaa ottamaan koronarokotukset. Selvää on, että rokotukset paitsi vähentävät sairastumisriskiä merkittävästi, ne myös auttavat alentamaan tartuntoja. Yllättävän moni kuitenkin vetoaa tässä keskustelussa pelkästään sote-henkilöstön valinnanvapauteen. Se ei ole tässä tilanteessa oikein tai kohtuullista. Missä oli – ja on – sote-palveluiden piirissä olevien tai heidän omaistensa valinnanvapaus?

Lue lisää →

Syrjintä terveydenhuollossa lisää rokotekieltäytymisiä

Ei kommentteja

Rokotekieltäytymisiä lähestytään usein julkisessa keskustelussa yksilön vastuun näkökulmasta. Rokotteista kieltäytyvät kuuluvat kuitenkin monessa mielessä kaikkein haavoittuvaisimpiin ihmisryhmiin. Eetikon tehtävä on katsoa yhteiskunnallispoliittista kysymystä muistakin kuin yksilön vastuun näkökulmista: Kuka on vastuussa, kun kokonaiset ihmisryhmät kieltäytyvät uskomasta terveysviranomaisten suosituksia?

Rokotekieltäytyjillä on usein kokemuksia syrjinnästä terveydenhuollossa. Aiemmat kokemukset terveydenhuollossa selittävät merkittävässä määrin luottamusta rokotteisiin (Poltorak et al. 2005). Ohittamisen kokemukset terveydenhuollossa aiheuttavat kärsimystä potilaille ja heikentävät systemaattisesti luottamusta lääketieteen instituutiota kohtaan (Helps 2019). Lääkäri, joka kohtelee äitejä epäkunnioittavasti, vahvistaa entisestään rokotteita koskevia epäilyksiään (Navin 2013).

Lue lisää →

Kansalaistoiminta on osa oikeusvaltiota

Ei kommentteja

Elokapinan mielenosoitukset ovat taas herättäneet laajan keskustelun, ja liike saa sympatiaa myös bisnesmaailmasta ja keskiluokalta. Konservatiivioikeisto polarisoi keskustelua leimaamalla Elokapinan mielenosoitukset ja kansalaistottelemattomuuden rikolliseksi anarkismiksi tai jopa terrorisminkaltaiseksi toiminnaksi. Kiistojen ytimessä on oikeusvaltion käsite.

Suomessa oikeusvaltion väitetään usein merkitsevän, että lakeja täytyy noudattaa sokeasti. Käsitteen määritelmä tietosanakirjoissa viittaa kuitenkin toiseen suuntaan: oikeusvaltiossa valtion toimivalta perustuu lakiin. Esimerkiksi Kiinan tai Venäjän ei voida katsoa olevan oikeusvaltioita. Kiinassa kommunistisella puolueella on absoluuttinen valta hallita käyttämällä lakia välineenään ja Venäjällä valtajärjestelmä on avoimesti kriminalisoitunut.

Lue lisää →

Rokottamisen ja rokottamattomuuden etiikasta

7 kommenttia

Koronaviruspandemian nykyvaiheessa korostuvat kysymykset rokotuskattavuudesta ja suhtautumisesta ihmisiin, jotka syystä tai toisesta jättävät tehokkaat ja turvalliset koronarokotukset ottamatta.

Kun puhun seuraavassa ”rokottamattomista”, tarkoitan ainoastaan henkilöitä, jotka tietoisesti valitsevat rokottamattomuuden ilman todellista lääketieteellistä perustetta. Erikseen on joukko ihmisiä, jotka eivät voi ottaa koronarokotusta lääketieteellisen syyn vuoksi, ja on monia, jotka perussairauden tai esimerkiksi vanhuuden haurauden vuoksi eivät saa täydestäkään rokotussarjasta riittävää suojaa. Juuri näitä ryhmiähän meidän kaikkien tulisi rokottautuen suojella. Kriittiset huomioni eivät siis koske heitä vaan päinvastoin motivoituvat välttämättömyydestä turvata heidän elämänsä ja terveytensä. (Enkä tietenkään myöskään puhu lapsista, joille ei toistaiseksi tarjota koronarokotusta.)

Suoraan ja kaunistelematta: vaikka luotan kahden rokotuksen suojaani, sekään ei ole täydellinen, enkä siksi mielelläni tapaa (paitsi etäyhteyksin) ihmisiä, jotka jättävät koronarokotteet ottamatta. En haluaisi osallistua julkisiin tilaisuuksiin, joissa tietämättäni saattaa olla tällaisia henkilöitä. Kattava koronapassin kaltainen järjestely olisi tarpeellinen, koska kuten monet ovat todenneet, emme voi jäädä ”rokottamattomien panttivangeiksi”.

Lue lisää →

Rokotuskielteisyys ja yksityisyys – Meanwhile in Sweden

Ei kommentteja

Sveriges Radio Finska halusi haastatella minua rokotuskielteisyydestä ja yksityisyydestä. Sanoin, etten tiedä aiheesta mitään, mutta reportteri ei antanut periksi. Jouduin siis eetteriin ja kävimme seuraavan keskustelun Ruotsissa asuvien suomenkielisten opiksi ja ojennukseksi.

Mitä on yksityisyys? Voiko sen yksinkertaisesti selittää?

Voi. Minun yksityisyyteni loppuu siihen, mistä sinun nenäsi alkaa. Toisin sanoen, niin kauan kuin minun tekemiseni eivät vaikuta muihin, heillä ei ole mitään hyvää syytä puuttua niihin. Voin heilutella käsiäni niin paljon kuin minua huvittaa. Paitsi jos alkaa näyttämään siltä, että sinun nenäsi joutuu siihen linjalle. Siinä kulkee raja, jonka kohdalla yksityisyyteni loppuu. Minun täytyy säännöstellä käsien heilutteluni niin, ettei turhia osumia nenääsi tule.

Lue lisää →

Natsilippu vai tuhat sanaa

Ei kommentteja

Helsingin käräjäoikeuden taannoisen tuomion mukaan hakaristilippujen liehuttaminen mielenosoituksessa ei ollut laissa kiellettyä kiihottamista kansanryhmää vastaan.

Mikäli tuomio jää voimaan, saamme varmaan jatkossakin seurata natsien lippukulkueita.

Jos joku huutaa mielenosoituksessa, että tappakaa homot ja juutalaiset, hän voi saada tuomion. Jos sama henkilö kantaa kulkueessa hakaristilippua, johon historia on kirjoittanut selkeän ajatuksen näiden ihmisryhmien tuhoamisesta, oikeus ei näköjään löydä perusteita tuomiolle.

Lipun edustamien asioiden sanallinen viestiminen on siis kielletty, mutta itse lipun liehuttaminen sallittu. Miten paradoksi on mahdollinen?

Lue lisää →

Elokapina ja suomalainen demokratia

3 kommenttia

Elokapina-kansalaisliikkeen kesäkampanja oli menestyksekäs. Jotkin hallituspuolueet kannattavat liikkeen vaatimuksiin kuuluvan ilmastohätätilan julistamista. Kansalaisliike on myös nostanut ison keskustelun ilmastonmuutoksen torjunnasta sekä valtion ja yhteiskunnan suhteesta.

Liike tavoittelee suoraa demokratiaa ja pyrkii tavoitteisiinsa kansalaistottelemattomuuden avulla, mikä on herättänyt paljon keskustelua. Kiistat liikkeen toimintatavoista myös henkilöityvät sen perustaja Roger Hallamiin, jota syytetään liiallisesta radikalismista.

Nämä kiistat ovat osa laajempaa kysymystä: laajentaako Elokapina demokratiaa, vai heikentääkö liike sitä?

Lue lisää →

Terveydenhuollon kantokykyä tulisi kasvattaa pysyvästi

Ei kommentteja

Koronarajoituksia on välillä kiristetty ja välillä höllennetty terveydenhuollon kantokyvyn mukaan. Kun tauti leviää, tehohoitopaikat vähenevät ja liikkumis- ja muita rajoituksia kiristetään. Tilanteen helpottuessa yhteiskuntaa avataan, kunnes kurssia pitää taas hetken päästä kääntää uusien, tehokkaammin tarttuvien varianttien levitessä.

Vaikka tällä taktiikalla ja rokotusten etenemisellä kenties joskus selviäisimmekin nykyisestä koronapandemiasta ja eri virusmuunnoksista, tulevia tartuntatauteja tuskin voimme välttää. Nyt onkin korkea aika pohtia parempia keinoja tulevien pandemioiden varalle. Ehkä niistä olisi apua nykyisenkin taudin voittamiseksi.

Lue lisää →