Rokotekieltäytymisiä lähestytään usein julkisessa keskustelussa yksilön vastuun näkökulmasta. Rokotteista kieltäytyvät kuuluvat kuitenkin monessa mielessä kaikkein haavoittuvaisimpiin ihmisryhmiin. Eetikon tehtävä on katsoa yhteiskunnallispoliittista kysymystä muistakin kuin yksilön vastuun näkökulmista: Kuka on vastuussa, kun kokonaiset ihmisryhmät kieltäytyvät uskomasta terveysviranomaisten suosituksia?
Rokotekieltäytyjillä on usein kokemuksia syrjinnästä terveydenhuollossa. Aiemmat kokemukset terveydenhuollossa selittävät merkittävässä määrin luottamusta rokotteisiin (Poltorak et al. 2005). Ohittamisen kokemukset terveydenhuollossa aiheuttavat kärsimystä potilaille ja heikentävät systemaattisesti luottamusta lääketieteen instituutiota kohtaan (Helps 2019). Lääkäri, joka kohtelee äitejä epäkunnioittavasti, vahvistaa entisestään rokotteita koskevia epäilyksiään (Navin 2013).
Epäilevimpiä ihmisryhmiä rokotteita kohtaan ovat naiset, etniset vähemmistöt ja potilaat, jotka kuuluvat alempiin sosioekonomisiin ryhmiin (esim. Paul 2021). Tutkijoiden mukaan tämä liittyy siihen, että köyhillä ja marginalisoiduilla ihmisryhmillä on erityisesti vaarana kohdata hankalia vuorovaikutustilanteita terveydenhuollossa (Ward et al. 2020). Tiedolliset epäoikeudenmukaisuudet, kuten potilaan kokemuksen ohittaminen, ovat syrjintää. Koetut epäoikeudenmukaisuudet terveydenhuollossa voivat selittää, miksi toiset kokevat joutuneensa jopa koko järjestelmän hylkäämäksi. Epäluottamus terveydenhuoltoa kohtaan voi laajeta koskemaan koko länsimaista tiedettä ja poliittista järjestelmää.
Rokotevastaisten hahmojen on puolestaan koettu ensimmäisen kerran kuuntelevan potilaita, joita ei ole kuultu terveydenhuollossa. On luontevaa, että ihmiset, joita kohdellaan huonosti hakeutuvat tilanteisiin, joissa heidän kokemuksensa otetaan vakavasti.
Kunnioittavan keskustelun terveydenhuollon henkilökunnan ja rokotteita epäilevien kansalaisten kanssa on nähty olevan tärkein rokotekattavuutta lisäävä tekijä (Fahlquist 2018). Voimakkaat syyllistävät lausunnot vain pahentavat asiaa. Yksilön syyllistäminen toisten potentiaalisista kuolemista harvoin toimii terveydenhuollon käytännön työssä: syyllistäminen vain mahdollistaa rokotteisiin epäilevästi suhtautuvien asenteiden jyrkkenemisen entisestään.
Etiikan näkökulmasta keskeinen kysymys on rokotekieltäytymisten suhde koettuun syrjintään. Syrjintä ja epäkunnioittava kohtelu terveydenhuollossa on väärin, koska se voi vieraannuttaa kokonaisia ihmisryhmiä yhteiskunnasta.
Tämä on ongelma kaikille, kun kansalaisten pitäisi toimia yhtenä ryhmänä. Jos osa ihmisistä ei koe kuuluvansa samaan yhteiskuntaan, he eivät myöskään koe velvollisuudekseen seurata julkisia suosituksia.
Yhteiskuntatieteilijät kehottavat äärimmäiseen varovaisuuteen pakkorokottamisen suhteen, koska se voi entisestään lisätä epäluottamusta terveydenhuoltojärjestelmää kohtaan sille alttiissa ihmisryhmissä (Dubé et al. 2015, Asveld 2008).
Tietämättömyyttä vai vieraantumista?
Rokotekieltäytymisiä koskeva empiirinen tutkimus ei tue käsitystä tietämättömistä tiedevastaisista hysteerikoista, jotka saadaan kaidalle tielle vain pakottamalla.
Monia rokotekieltäytyjiä yhdistää pikemminkin demokraattinen käsitys tiedollisista käytänteistä (Navin 2013).
Internet on muuttanut rokotteita koskevaa vuorovaikutusta kohti epähierarkkista dialogia. Samaan aikaan yksilön valinnan kunnioitus ja vastuutus omaa terveyttä koskevista valinnoista on lisääntynyt terveydenhuollossa ja sitä ympäröivässä diskurssissa. Rokotepäätökset ovat samaa jatkumoa muiden yhteiskunnallisten muutosten kanssa terveydenhuollossa, jotka painottavat yksilön päätäntävaltaa suhteessa omaan terveyteensä.
Empiirisen tutkimuksen perusteella rokotekieltäytyjät ovat epähierarkkisia tiedollisia käytänteitä kannattavia, valmiiksi kaltoin kohdeltuihin vähemmistöjä, joilla olisi kyky parantaa terveydenhuollon instituutioita ja jotka yrittävät itse ottaa selvää siitä, mikä rokotepäätös on paras mahdollinen.
Terveydenhuollon ei pitäisi vieraannuttaa ihmisryhmiä siinä määrin, että he lakkaavat uskomasta annettuja suosituksia. Lääkäri, joka kohtelee potilasta huonosti, ottaa myös vastuun siitä, että tämä voi lakata uskomasta lääketieteellistä lähestymistapaa. Tartuntatautien tapauksessa näillä uskomuksilla on suora vaikutus yhteiskuntarauhaan.
YTT Kaisa Kärki on käytännöllisen filosofian tutkijatohtori Helsingin yliopistossa. Hän on tutkinut tekemättä jättämisten käsitteistöä ja erikoistunut toimijuuden ja tarkkaavaisuuden filosofiaan.
Lue lisää: Kärki, Kaisa (2021). Listening to Vaccine Refusers. Medicine, Health Care and Philosophy. https://doi.org/10.1007/s11019-021-10055-y