Mihin raskauden keskeyttämisessä tarvitaan lupa?

Mikäli esittämiini perusteluihin on uskomista, abortti on moraalisesti sallittu ja se on sallittava aina, kun nainen valitsee sen tietoisena seurauksista sikiölle, ympäristölle ja itselleen – kukaan muu ei voi tehdä päätöstä hänen puolestaan.

Rakasta kärsi ja unhoita 1986, s. 76.

Raskauden keskeyttäminen oli Yhdysvalloissa laillisesti luvallista vuodesta 1973 lukien. Lupa perustui ennakkopäätökseen Roe vastaan Wade, jonka maan korkein oikeus kumosi 24.6.2022.

Kumoutuminen oli aina ollut vain ajan kysymys.

Roe vastaan Wade, ja sen myötä raskauden keskeyttämisen laillinen luvallisuus, nojautui omalaatuiselle tulkinnalle yksilön yksityisyyden suojasta. Sen mukaan naisella oli luovuttamaton ja ehdoton oikeus päättää siitä, mitä hänen ruumiissaan ja ruumiilleen tapahtuu, riippumatta siitä, mitä vaikutuksia päätöksillä on muihin. Moni on niin tottunut ajatukseen, että se tuntuu itsestään selvältä. Sitä se ei kuitenkaan ole.

Päästä ovesta viulisti …

Roe vastaan Wade -ratkaisussa käytettyä tulkintaa yksityisyydestä valottaa amerikkalaisfilosofi Judith Jarvis Thomsonin 1971 julkaisema kuvitteellinen esimerkki.

”Kun heräät aamulla, huomaat makaavasi sängyssä selätysten tajuttoman viulunsoittajan kanssa – tunnetun, tajuttoman viulunsoittajan. Hänellä on havaittu kohtalokas munuaissairaus, ja Musiikinystävien yhdistys on käytyään läpi kaikki mahdolliset lääketieteelliset arkistot todennut, että vain sinulla on oikeanlainen veri hänen auttamisekseen. Niinpä yhdistyksen jäsenet ovat kidnapanneet sinut, ja viime yönä on viulunsoittajan verenkierto yhdistetty sinun verenkiertojärjestelmääsi, jotta sinun munuaisiasi voidaan käyttää poistamaan myrkylliset aineet hänen verestään. Sairaalan johtaja sanoo nyt sinulle: ”Me olemme kovin pahoillamme siitä, että Musiikinystävien yhdistys teki teille näin – tätä ei olisi ikinä sallittu, jos me olisimme tienneet. Mutta yhtä kaikki he tekivät sen: viulunsoittaja on nyt kytketty kiinni teihin ja irti kytkeminen tappaisi hänet. Mutta älkää surko, ei tämä kestä kuin yhdeksän kuukautta. Siihen mennessä hän on toipunut sairaudestaan, ja hänet voidaan turvallisesti irrottaa teistä.”

Thomson käytti esimerkkiä osoittamaan, että vaikka kohdussa olevalla alkiolla tai sikiöllä olisi täysi ihmisarvo ja täydet ihmisoikeudet, naisella on silti joissakin tilanteissa lupa raskauden keskeyttämiseen. Oikeus yksityisyyden suojaan takaa hänelle päätäntävallan asiassa. Alkiosta ja sikiöstä saa irrottautua siinä missä viulunsoittajastakin.

… ja kohta sisällä on koko orkesteri

Thomsonin väitteen voima ja heikkous ovat esimerkin rikkaudessa. Yön pimeydessä uhrejaan kaappaavat musiikinystävät ovat ilmeisiä fanaatikkoja, joiden käsiin kukaan ei haluaisi joutua. Irrottautuminen on selvää itsepuolustusta, jonka oikeuttaa kaapatun esineellistäminen ja siihen liittyvä pakko. Tilanne ei vertaudu suurimpaan osaan raskauksista. Tämä ei ollut Thomsonin tarkoituskaan, mutta hänen hahmottamansa yksityisyyden periaate alkoi elää omaa elämäänsä ja laajeni eettisessä keskustelussa sovellusalaltaan kaikenkattavaksi.

Vaikeampi ongelma on kuitenkin toisaalla. Vaikka tilanteet olisivat samanveroisia, ei ole selvää, mitä niissä pitäisi tehdä. Ehkä viulunsoittajassa kiinni pysyminen olisikin moraalisesti oikea ratkaisu. Ihminen on hädässä ja kuolee, ellen auta häntä. Kaipa voin saada kirjani ja tietokoneeni sairaalaan ja jatkaa töitä siellä. Ja kaipa johdot saadaan sen verran pitkiksi, että voin pitää yllä yksityisyyttäni? Kauhea vaiva tietenkin ja sattuikin osumaan juuri minulle, mutta hoidetaan nyt, kun kohdalle tuli. Ei kai sitä kuolemaankaan voi jättää.

Tällainen epäröinti perustuu siihen, että viulistin elämällä on selvästi arvoa hänelle itselleen. Thomson piti tätä merkityksettömänä. Hän myönsi, että olisi ystävällistä ja avuliasta jäädä kiinni viulunsoittajaan, mutta kielsi, että ketään voitaisiin velvoittaa siihen.

Toiset ovat esittäneet, että arvokasta elämää on varjeltava, ja että tästä moraalisesta velvollisuudesta voidaan johtaa laillisiakin vaateita. Jos alkion tai sikiön elämä on yhtä arvokasta kuin viulunsoittajankin, raskauden keskeyttämistä ei ainakaan tavallisesti pitäisi sallia.

Ihmisarvo on/off

Yksinkertaisin tapa puolustaa lupaa raskauden keskeyttämiseen Roe vastaan Waden jälkeisessä maailmassa olisi todeta, että alkioilla ja sikiöillä ei ole sellaista ihmisarvoa kuin jo syntyneillä ihmisillä. Yhdysvaltojen korkein oikeus yritti aikanaan kiertää tämän kysymyksen. Sen mukaan sen paremmin osavaltiot kuin liittovaltiokaan eivät voi määritellä, milloin suojeltava ihmiselämä alkaa.

Toteamalla, että osavaltiot eivät saa puuttua keskeytyksiin raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana, oikeus kuitenkin määritteli rajan itse. Jos naisen yksityisyyden suoja loppuu kolmen kuukauden raskauden jälkeen, syy on mitä ilmeisimmin se, että sikiön moraalinen asema muuttuu silloin ratkaisevasti.

Koska kolmen kuukauden kohdalla ei sikiössä tapahdu mitään käänteentekevää biologista muutosta, aikarajaa on helppo kritisoida ja sille on helppo esittää vaihtoehtoja. Rajoittavia lakeja vaativat omaksuivat roomalaiskatolisen kirkon määrittelemän kannan, jonka mukaan suojeltava ihmiselämä alkaa munasolun hedelmöityessä. Sen perusteella raskauden keskeyttämisille vaaditaan täyskieltoa, jonka moni osavaltio tuleekin nyt säätämään.

Asteittainen ihmisarvo

Suomessa ajatus syntymättömän ihmiselämän arvosta on käytännössä muotoutunut erilaiseksi. Sen mukaan ihmisarvo ja siihen perustuva suojelun tarve kasvavat asteittain. Hedelmöityneellä munasolulla ei ole mitään asemaa: sen voi poistaa ehkäisypillerillä, kierukalla tai raskauden keskeyttävällä lääkkeellä. Sama koskee alkiota ja sikiötä noin kahdentoista viikon ajan.

Myöhempien viikkojen aikana raskauden keskeyttäminen on perusteltava tarkemmin, eikä sitä enää aivan loppuvaiheissa pidetä sopivana, ellei naisen henki ole vaarassa. Harva kai silti ajattelee, että sikiöön jossain vaiheessa ilmestyisi jokin voima tai sielu, jonka takia naisen itsemääräämiseen pitäisi puuttua.

Tällaisen mallin luominen lainsäädännön keinoin olisi ollut mahdollista Yhdysvalloissakin, jos raskauden keskeytyksiin sallivasti suhtautuvat kongressin jäsenet olisivat niin halunneet. Tilaisuuksia olisi vuosikymmenten mittaan ollut. Ilmeisesti monenlaisten äänestäjien kosiskelu sai aikaan sen, ettei tällaista kehitystä koskaan nähty. Nyt sitten mietitään, kuinka tästä eteenpäin.

Quo vadis, abortum?

Akateemiset eetikot ja juristit virittelevät jo jatkotoimia varten tasa-arvoasetta. Koska raskaus on naisia koskeva kysymys, sen tarkka sääteleminen on naisten valvontaa ja hallinnointia, josta läntisissä yhteiskunnissa on jo jonkin aikaa virallisesti yritetty päästä eroon. Ehkä tähän perustuen saadaan aikaan uusi ennakkotapaus, joka taas jäädyttää tilanteen joksikin aikaa.

Menisin itse syvemmälle. Kirjoituksen otsikko on todellinen kysymys. En ymmärrä, miksi raskauden keskeyttämiseen ylipäätään tarvittaisiin julkisen vallan lupa. Niin ei ole aina ollut, eikä asian säätelyllä myöskään ole ollut juurikaan tekemistä ihmisarvon tai elämän suojelemisen kanssa.

Yhdysvaltojen aborttilait syntyivät 1800-luvulla kolmesta koko lailla toisiinsa liittymättömästä syystä. Nouseva naisasialiike haluttiin tukahduttaa, jotta yhteiskunta ei joutuisi naisten hallitsemaksi. Valkoisten protestanttisten naisten haluttiin saavan lisää lapsia, jotta mustien ja katolisten suhteellinen osuus väestöstä ei nousisi liian suureksi. Ja ammatti-identiteettiään etsivä lääkärikunta tahtoi tukahduttaa kätilöiden ja apteekkareiden yritykset kilpailla kasvavista terveysmarkkinoista.

Ilmeisesti samat voimat – antifeminismi, eugeeninen pronatalismi ja lääkärien ammattihegemonia – ovat edelleen vallalla Yhdysvalloissa, koska säätelyä halutaan jatkaa. Vaikka kyseessä on asia, josta päätöksen voi tehdä vain raskaana oleva nainen itse. Kukaan muu ei voi tehdä sitä hänen puolestaan, eikä kenenkään pitäisi edes yrittää. Tai niin ainakin uskon.

4 kommenttia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.