Sokea kulutus ei ole vapautta, Elokapina sen osoittaa

Samalla kun ympäristöliike Elokapina on viime vuosina aiheuttanut mielenosoituksillaan liikennehäiriöitä, on se myös aiheuttanut laajalti pahennusta nettifoorumeilla ja iltapäivälehtien mielipideosastoilla, joissa lähinnä huolestuneista nuorista koostuvaa liikettä syytetään kaikenlaisesta anarkiasta aina ympäristöasiain sabotaasiin.

Se. että niin monet joukossamme ovat nähneet Elokapinan liikennesulut radikaaleina rajoitteina juuri vapaudellemme kielii ajattelumme köyhyydestä. Autotien estäminen on kuulemma hermoja kiristävä ylilyönti, joka estää autoilijoita toteuttamasta pyhää vapauttaan. Mutta mitä Elokapinan mielenosoittajat harjoittavat, jos eivät poliittista vapauttaan? Eikö juuri yhteiskunta, joka sallii (ja myös kestää) rauhanomaisen, vaikkakin häiriötä aiheuttavan, mielenosoittamisen, juuri ole vapaa?

Elokapinan suomiminen ja autojen samanaikainen luonnollistaminen on katala vapauden käsitteen sijoiltaanmuljautus. Vapaus voisi haastaa meitä kuvittelemaan ja luomaan uutta. Nyt se tarkoittaakin kaiken jatkumista entisellään. Vauraiden talouksien luoma yhteiskuntajärjestelmä vaatii jo päivittäisessä toiminnassaan ennennäkemättömän laajoja tuhoja ja toimia, jotka rajoittavat muiden vapautta. Modernit puhelimet eivät saapuisi kotiovillemme, sähköautot ajaisi metriäkään tai kotimme lämpiäisi päivääkään ilman lapsityövoimalla louhittuja metalleja Keski-Afrikasta, ilman Boliviassa vesipulaa aiheuttavia litium-kaivoksia, ilman Ukrainassa sotivalta Venäjältä tuotuja fossiilisia polttoaineita. Elämäntapaamme ylläpitävä järjestelmä on vastuussa paljon rajummista loukkauksista ihmisten vapaudelle kuin muutama ”hippi” kadulla. 

Saksalainen taloustieteilijä Robert Lepenies pitää sokeaa vapauskäsitystämme yhtenä suurimmista esteistä aidolle edistykselle ympäristökysymysten saralla. Hän nimittää tämän sokeuden aiheuttanutta kulttuurista kulkutautia ”laiminlyönnin hengeksi”: asenteeksi, jossa ”vapaus” viittaa vain kuluttajan mahdollisuuteen jatkaa kuluttamistaan piittaamatta ympäristöstään, politiikasta, tai edes muista ihmisistä. Näin kasvisruokapäivä on ekotyranniaa, elokapinan mielenosoitus sietämätöntä anarkiaa ja päästörajoitukset taloudellista sodankäyntiä.

On tärkeää että kykenemme suhtautumaan kriittisesti yhteiskunnan perussäveleen, muokkaamaan sitä ja arvioimaan sitä uudelleen. Kukaan meistä tuskin päätti elää autoyhteiskunnassa tai aiheuttaa perustarpeidensa täyttämisellä luontokatoa. Eikö olisi eduksi meille kaikille, jos osaisimme nähdä näissä rakenteissa sokeasti elämisen sijasta niiden kritisoimisen ja uudistamisen vapauden käyttämisenä?
Vapauden uudelleenkäsittämisessä on kyse yhteiselon sekä autonomian (eli  itseannetun lain) korostamisesta. Kun ymmärrämme, kuinka välttämätöntä yhteiskunnan uudistaminen ekokriisin edessä on ja päätämme demokraattisessa yhteishengessä seurata tuota ymmärrystä, ei vapautemme ole millään mittapuulla uhattuna. Päinvastoin kun hyväksymme toimintamme seuraukset ja vastuumme omista luomuksistamme ja yhteiskunnastamme, harjoitamme todellista vapautta.

3 kommenttia

  1. Heljä Taavitsainen

    Erittäin ymmärrettävästi todettua. Olen törmännyt törkeisiin kommentteihin mm.Maaseudun tulevaisuuden nettikeskusteluissa, missä kehittyvien maiden, entisten kehitysmaiden väitetään olevan itse vastuussa ongelmistaan, aina maapallon kuumenemisesta alkaen: kuulemma suomalaisten hiilijalanjälki on nolla! Ja kun argumentit loppuvat, on helppo tehdä vaikkapa diagnoosi faktojen esittäjästä: psykoosissa kirjoitettua.
    Voi tätä sokeuden määrää. Aivan kuin ilmastonmuutoskin olisi mielipidekysymys.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.