Rasismi: neljä väärinymmärrystä

Nykyinen yhteiskunnallinen tilanne vaatii rasismin käsitteen ymmärrystä. Rasismin käsitteen määrittelystä kirjoitin toisen jutun. Määrittely ei kuitenkaan ratko kaikkia pulmia. Yhtä tärkeää on ymmärtää, millainen käsite rasismi on, ja miten se on yhteydessä moraaliin.

Rasismiin liittyy neljä väärinymmärrystä, joita esiintyy sekä rasismin puolustajilla että sen vastustajilla.

Ensimmäisen väärinymmärryksen mukaan kaikki puhe ihmisryhmien välisistä eroista on rasismia.

Tämä ei pidä paikkaansa. Jos sanon kiinalaisen miehen keskipituuden olevan 167,1 cm ja hollantilaisen 181 cm, tämä ei ole rasismia. Jos totean maahanmuuttajien olevan yliedustettuina raiskaustilastoissa, edes tämä väite ei ole rasismia – jos se vain on totta. Jos kuitenkin päättelen edelleen, ettei ketään turvapaikanhakijoita pidä päästää maahan, koska maahanmuuttajat raiskaavat, tämä on rasismia. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone

Rasismia on pienikin rasismi

Rasismista on tullut pilkkakirves, jota heilutellaan vähän siellä täällä. Näin ainakin väitti kirjailija Anja Snellman blogissaan jo vuonna 2009.

Rasismin käsitettä käytetäänkin paljon ja epäselvästi. Sillä on alettu tarkoittaa melkeinpä kaikkea syrjintää: puhutaan esimerkiksi ikärasismista.

Asiaa ei helpota rasismin historia. Vielä 1800-luvun loppupuolella rasismilla tarkoitettiin rotuoppia, jonka mukaan roduilla on eri ominaisuuksia ja eri rodut ovat eri arvoisia.

Tällainen rasismi ei ole tiedettä, vaan pseudotiedettä. Se on yhtä uskottavaa kuin frenologia, jossa ihmisen kallon muodoista johdetaan hänen henkiset ominaisuutensa. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone

Digitaalinen demokratia ja kritiikin kidnappaajat

Demokraattinen yhteiskunta on ongelmissa. Kansalaiset eivät kykene tuntemaan poliittisen päätöksenteon monimutkaisia aiheita ja tekemään niitä koskevia valistuneita ratkaisuja. Kansan mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet määrittelee journalistinen media, joka palvelee omia taloudellisia intressejään ja jopa levittää suoranaista propagandaa.

Näin esitti yhdysvaltalainen journalisti Walter Lippmann teoksissaan Public Opinion (1922) ja The Phantom Public  (1925) – ja käynnisti nykyaikaisen mediatutkimuksen.

Lippmann ehdotti demokratian ongelmaan myös ratkaisua: median ja päätöksenteon välille on luotava selvä hajurako. Poliittisten päättäjien on syytä kuunnella pelkästään asiantuntijoita, kun taas journalistien tehtävä on selittää asiantuntijoiden näkemykset kansalle yleisen mielipiteen (public opinion) aikaansaamiseksi.

Media siis takaa sen, että kansa voi hyväksyä asiantuntijatiedon varassa tehdyt päätökset.

Lippmannin elitistisen demokratian visio sai nopeasti vaikutusvaltaisen kriitikon. Filosofi, psykologi ja kasvatustieteilijä John Dewey vastasi Lippmannille useilla kirjoituksilla, lopulta poliittisen filosofian klassikolla The Public and Its Problems (1927).

Dewey oli yhtä mieltä Lippmannin kanssa demokraattisen päätöksenteon ongelmista, mutta hänen ehdotuksensa niiden ratkaisemiseksi oli toisenlainen.

Sen ytimessä on viestintä (communication). Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone

Brexit ja ylimääräytyminen

Ylimääräytymisen käsitettä käytti ensimmäisenä Sigmund Freud teoksessaan Unien tulkinta (1900). Käsitteellä hän viittasi unissa esiintyvien tapahtumien moninaisiin syihin, mahdottomuuteen palauttaa ne tiettyihin kokemuksiin tai yksittäisiin impulsseihin. Esimerkiksi kuolleen läheisen kohtaaminen unessa on ylimääräytynyt, jos se on samanaikaisesti useiden prosessien kuten halujen, toiveiden, pelkojen ja traumojen tulosta.

Yhteiskuntafilosofisessa kirjallisuudessa ylimääräytymistä käytetään silloin tällöin kuvaamaan populismille ominaista piirrettä saada käyttövoimansa useista kilpailevista, usein ristiriitaisista lähteistä.

Populistinen liike voi esimerkiksi vastata yhtä aikaa ”vahvan johtajan” kaipuuseen sekä vaatia vallan palauttamista takaisin kansalle. Se voi esiintyä unohdetun köyhän puolestapuhujana ja samanaikaisesti kurittaa tätä ”yhteisten talkoiden” varjolla.

Tässä on populismin voima: se ei pyri ratkaisemaan yhteiskunnallisten voimien tai intressien ristiriitoja vaan käyttää niitä häpeilemättä hyväkseen. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone

Sisällön harmaat markkinat

MTV kuvaa syyskuun aikana kaksi Huomenta Suomi -ohjelmansa osiota Akateemisessa kirjakaupassa. Akateeminen kirjakauppa on tarjonnut kustantajille mahdollisuutta esitellä ohjelmaosiossa kirjaa tai kirjailijaa 1000-2000 euron hintaan.

Akateemisen tekemästä tarjouksesta ja kustantajien reaktioista kertoi Suomen Kuvalehti.

Kustantajien hämmennyksen lisäksi tarjous herättää kysymyksiä MTV:n harjoittamasta sisältöyhteistyöstä. Miten ja millä tavoin Akateeminen kirjakauppa vaikuttaa Huomenta Suomi -ohjelman sisältöihin?

Kysyin asiasta Twitterissä MTV:n vastaavalta päätoimittajalta Merja Ylä-Anttilalta. Hänen mukaansa MTV toimii ohjelmayhteistyöperiaatteiden mukaan. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone

Mitä väliä on neljällä delfiinillä?

Tamperelainen huvipuisto Särkänniemi järjesti vuoden 2016 eniten huomiota saaneen kotimaisen tapahtuman. Se yritti siirtää delfinaarionsa neljä delfiiniä ulkomaille kenenkään huomaamatta.

Siirto ei tullut täytenä yllätyksenä. Kesäkuun lopulla Aamulehti uutisoi, että Särkänniemi on saanut Suomen ympäristökeskukselta luvan siirtää delfiinit Ateenan lähellä sijaitsevaan Attica Park -eläinpuistoon.

Mutta jo tuolloin Särkänniemen tiedotuslinjaa pidettiin niukkana.  Päätöksestä siirtää delfiinit toisaalle oli kerrottu julkisuuteen. Tieto saadusta luvasta tuli kuitenkin eläintensuojelujärjestöltä.

Aamulehden mukaan Särkänniemen toimitusjohtaja Miikka Seppälä oli luvannut, että “delfiinien tulevaisuudesta kerrotaan sitten, kun kerrottavaa on”.

Ei kerrottu. Lauantaina 27.8. Aamulehti kertoi saaneensa eläinsuojelujärjestöltä vinkin, että delfiinejä oltaisiin siirtämässä jo seuraavana yönä.

Särkänniemen johtoa ei tavoitettu kommentoimaan asiaa. Hallituksen jäsenet, jotka ovat lähinnä tamperelaisia poliitikkoja, joko eivät vastanneet tai kehottivat ottamaan yhteyttä toimitusjohtajaan, joka myös on tamperelainen poliitikko.

Miikka Seppälä on jättänyt vastaamatta soittopyyntöihin yli vuorokauden ajan. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone

Kaksi vapautta, kaksi demokratiaa

Vuosi sitten päädyin lounaalle tavallisen, amerikkalaisen, keski-ikäisen, valkoisen duunaripariskunnan kanssa. Keskustelu kääntyi politiikkaan. Seuraavissa vaaleissa he äänestäisivät Donald Trumpia. Hän nimittäin laittaa Kiinan kuriin, lopettaa laittoman maahanmuuton ja tuo työpaikat takaisin Yhdysvaltoihin.

Parin minuutin kohdalla tajusin, että he olivat tosissaan – ja että Trumpista on todennäköisesti tulossa republikaanien ehdokas.

Viime kuukausien aikana on ivallisesti hämmästelty Trumpin voittokulkua, Brexitiä sekä populististen liikkeiden nousua Euroopassa ja maailmalla.

Syitä kehitykseen on eritelty.

Kollegani Frank Martela listasi taannoin blogikirjoituksessaan kaksi tekijää: talouden kurjat ajat sekä journalismin kutistuvan roolin tiedon portinvartijana. Frank kirjoittaa, että demokratia Britanniassa ja Yhdysvalloissa on uhattuna.

Mutta onko Trumpin suosiossa kyse median muutoksen mahdollistamasta sumutuksesta sekä taloudellisesta tyytymättömyydestä?

Ja eikö tyypillinen Brexitin, Trumpin tai populismilla ratsastavien perussuomalaisten kannattaja miellä itsensä pikemminkin demokratian puolustajaksi?

Minulle populismin nousu kertoo jostakin syvemmästä. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone

Miten tutkimus vaikuttaa?

Mitä jos seuraava suuri suomalainen innovaatio syntyy arkeologisen tutkimuksen sivutuotteena? Tai jos teatterikorkeakoulussa hiotut taidot vievät Kalifornian start-up-maailmaan töihin?

Timo Harakka kertoi taannoisessa eduskuntapuheessaan, että hänen ystävälleen oli käynyt juuri niin. Steve Jobskin opiskeli kalligrafiaa. Viime aikoina olen kuullut tämän argumentin monta kertaa: emme osaa ennustaa, mistä kaikesta on tulevaisuudessa hyötyä, joten koulutusalojen ja tieteenalojen kirjoa on syytä vaalia.

Argumentti on huono, vaikka siinä on perää. Me emme tosiaan osaa ennustaa tulevaisuuden tarpeita. Mutta emme osaa ennustaa sitäkään, millaista hyötyä jostain alasta tulevaisuudessa koituu. Se voi olla jotain aivan muuta kuin taloudellista hyötyä. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestEmail this to someone