Tag Archives: politiikka

Kun kansalainen ei tottele

38 kommenttia

Kun joku toimii tietoisesti lakia tai määräystä rikkoen hyvänä ja tärkeänä pitämänsä asian puolesta, kyse on kansalaistottelemattomuudesta. Toimintamallina se saa alituiseen osakseen kritiikkiä. Arvostelijoiden mielestä tottelematon toiminta uhkaa demokratiaa tai yhteiskunnan järjestystä tai tavoittelee vain toimijan omaa etua – julkisuutta, näkyvyyttä ja sympatiaa.

Kristillisdemokraattien Sari Essayah asetti Savon Sanomien kolumnissaan (5.8.) vastakkain kansalaistottelemattomuuden ja demokratian. Essayahin mukaan ongelmat pitäisi ratkaista ”demokraattisen päätöksenteon” keinoin, ei toimimalla lakia ja määräyksiä vastaan:

Savon Sanomat 5.8.2018

Kansalaistottelemattomuus on kuitenkin osa demokratian työkalupakkia. Demokraattinen enemmistö ei välttämättä ole tietoinen vallitsevasta epäkohdasta tai valmis muuttamaan mielipidettään ennen kuin epäkohdan merkitys konkretisoituu yksittäisten tekojen kautta. Lue lisää →

Miten Suomi on onnellinen?

3 kommenttia

Mitä ovat onnellisuus, hyvinvointi ja hyvä elämä? Monesti tutkijat – taloustieteilijät, psykologit, sosiaalipsykologit, sosiologit ja filosofit – tarkoittavat näillä kaikilla samaa asiaa. Toisinaan taas yhteiskuntatieteilijät ja filosofit haluavat tehdä selkeän eron näiden termien välillä. Tällöin he saattavat esittää jyrkkiäkin kantoja siitä, mitä termiä missäkin yhteydessä saa tai pitää käyttää ja mistä asiassa on perimmältään kysymys. He voivat sanoa esimerkiksi, että hyvä elämä ja hyvinvointi ovat toisistaan erillisiä käsitteitä tai että onnellisuus ei ole hyvinvointia.

Useimmiten kysymyksessä on kuitenkin oman tutkimusalueen määrittely, ei niinkään ohjeiden antaminen siitä, miten ko. termejä tulisi aihepiiriä koskevissa keskusteluissa käyttää.

Kansainvälistä onnellisuuden päivää vietetään 20.3. Tänä vuonna julkaistiin YK:n vuotuinen onnellisuusraportti, World Happiness Report, noin viikkoa ennen onnellisuuden päivää. Suomi oli tänä vuonna raportin ykkönen onnellisuudessa. Lue lisää →

Miks mun pitäis? Osallisuus velvoittaa ilmastotalkoisiin

18 kommenttia

Tuntuu itsestään selvältä, että ilmastokatastrofin uhkan torjumiseksi tulee tehdä paljon nykyistä enemmän. Silti vastuu ilmastotalkoista tuntuu karttavan ottajaansa: ”Eihän minun teoillani ole mitään merkitystä! Miksi minä, kun eihän nuo muutkaan! Kyllä todellisten saastuttajien on tämä ratkaistava!”.

Tällaiset kommentit ovat ilmasto-ongelman massiivisen ja monimutkaisen luonteen vuoksi ymmärrettäviä. Ne eivät kuitenkaan kelpaa syyksi välttää henkilökohtaista vastuuta ongelmasta ja sen ratkaisemisesta.

Mitä ilmastovastuu on?

Tutkimustiedon valossa seuraavia väittämiä voi pitää kiistattomina:

1. Nykyisellään etenevä ilmastonmuutos on paha asia, muun muassa koska siitä aiheutuu äärimmäistä vahinkoa suurelle joukolle ihmisiä ja muuta luontoa.

2. Vallitseva ilmastonmuutos on pääosin seurausta ihmisten toiminnasta, esimerkiksi voimakkaasti lisääntyneestä fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja tästä aiheutuneista kasvihuonekaasupäästöistä.

3. Muuttamalla toimintaamme voimme vaikuttaa ilmastonmuutoksen aiheuttaman vahingon määrään, jopa estää merkittävän osan siitä. Lue lisää →

Hiilibudjetti ja ilmaston etiikka

101 kommenttia

Ilmastokysymyksistä keskustellaan Euroopan unionin tasolla, kansallisella tasolla tai monikansallisten yritysten kohdalla. Mutta yritykset tai valtiot eivät tuottaisi hiilipäästöjä, elleivät ne tarjoaisi tuotteita ja palveluita, jotka ihmiset lopulta ostavat ja käyttävät.

Suuryritysten johtajat ja poliittiset päättäjät voivat tehdä päätöksiä, joilla on suuri vaikutus päästöjen kehitykseen. Kuluttajana ja äänestäjänä valinta on kuitenkin jokaisella kansalaisella.

Mikä yksilön vastuu on ilmastonmuutoksesta – ja miten sen toteutumista voisi arvioida arkisen toiminnan näkökulmasta? Lue lisää →

Melanian kultainen häkki -kertomuksen vaarat

16 kommenttia

Mitä vähemmän tapahtumia, sen enemmän kerrottavaa. Tämä pätee myös Melania Trumpin kasvoihin. Trump-järkytystä hoidetaan mediassa lukemalla presidentin puolison ilmeettömistä kasvoista tarinoita, jotka ovat tuttuja niin Tuhannesta ja yhdestä yöstä, eurooppalaisista kansansaduista kuin aikamme kuninkaallisista juoruistakin.

Melania-lore on kaikessa kyseenalaisuudessaan havainnollinen esimerkki tyhjästä nyhjäistyjen kertomusten kulttuurisesta ja poliittisesta voimasta.

Kognitiivinen narratologia määritteli jo 1990-luvulla, että kertomuksia voi nähdä missä vain: tarinallisuus on ensisijaisesti mielen hahmotustapa ilmiöihin, luonnollinen mallinnuskeino. Siihen turvaudutaan , kun halutaan ymmärtää omaa tai toisten kokemusta – tai valintoja ja motiiveja niiden takana (esim. Fludernik 1996, Herman 2009).

Miten kukaan voi olla Donald Trumpin kanssa naimisissa? Käsittämätöntä yritetään käsitteellistää kulttuurisesti saatavilla olevilla tarinamalleilla (esim. Talbot et al 1996, Bamberg & Andrews 2004). Melanian kohdalla yleisimpiä ovat onnenonkija- ja kultainen häkki -kertomukset. Lue lisää →

Miksi journalismin etiikka ei näy?

22 kommenttia

Henrik Rydenfelt kritisoi viime viikolla journalismia siitä, että se ei keskity riittävästi arvokysymyksiin julkaisemiensa faktojen takana eikä tuo esiin omia eettisiä sitoumuksiaan. Tältä pohjalta hän kysyi provosoivasti, puuttuuko journalismista etiikka.

Ei journalismilta etiikkaa puutu, pikemminkin päinvastoin.

Etiikan kasvavasta merkityksestä journalismissa kertoo jo itsesäätelyn kehitys. Journalistin ohjeita muokattiin pitkään noin kerran vuosikymmenessä. Viimeisen 12 vuoden aikana päivityksiä sääntöihin on tehty jo kolme kertaa. Toimittajat joutuvat muuttuvissa nykyoloissa miettimään päivittäisessä työssään eettisiä kysymyksiä ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Olen myös tutkinut journalistien ammattiarvoja. Olen huomannut, että journalistien tulkinnat aiheisiinsa liittyvistä arvokysymyksistä ovat aiempaa moninaisempia (ks. esim. Pöyhtäri, Väliverronen & Ahva 2016).

Kuitenkin Rydenfelt on kritiikissään aivan oikeassa. Journalistien pohdiskelu ei näy julkisuudessa, eivätkä journalistit ole järin halukkaita arvioimaan muidenkaan eettisiä vakaumuksia. Mistä se johtuu? Lue lisää →

Kun populisti vie ja media vikisee

138 kommenttia

Laura Huhtasaarella (ps) on poikkeuksellinen mahdollisuus nousta presidentti Sauli Niinistön haastajaksi presidentinvaalien toiselle kierrokselle.

Näin tapahtuu, jos Suomessa käy kuten muualla. Sekä Yhdysvaltain että Ranskan presidentinvaaleissa populistiset liikkeet nousivat politiikan keskiöön pelaamalla lehdistöä ja sosiaalista mediaa. Miten tässä onnistuttiin? Lue lisää →