Tag Archives: päättäjä

Eliitin pelko – tyrannian alku?

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Harva osasi ennustaa Donald Trumpin voittokulun Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Yksi ennustus näyttää silti tulevan toteen.

Ateenalaisfilosofi Platon (k. n. 347 eaa) esitti teoksessaan Valtio kuvauksen siitä, kuinka demokraattinen yhteiskunta vapautta tavoitellessaan nostaa valtaan tyrannin.

Platonin mukaan yhteiskuntien kehityskulussa oligarkia, harvainvalta, johtaa lopulta alistettujen kapinaan. Syntyy demokratia, ”miellyttävä ja monivivahteinen” hallitusmuoto, joka kaikessa korostaa yksilön vapautta toimia tahtonsa mukaan ja joka synnyttää värikkään ja monipuolisen yhteiskunnan.

Demokratia ei kuitenkaan Platonia tyydytä. Yhtenä sen puutteena hän pitää demokraattisen ihmisen taipumusta toteuttaa halujaan varsin mielivaltaisesti, ilman järjestystä tai suuntaa. Ongelma lienee useimmille tuttu:

”Yhtenä päivänä hän viettää juominkeja huilujen soidessa, toisena juo pelkkää vettä ja laihduttaa itseään; hän vuoroin urheilee, vuoroin laiskottelee ja lyö kaiken laimin, vuoroin yltyy filosofoimaan.” (561c-d)

Tätäkin pahempi ongelma on demokratian taipumus johtaa tyrannin nousuun. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Rasismi nykypolitiikassa

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinilta kysyttiin vuonna 2013 BBC:n HardTalk -ohjelmassa, esiintyykö hänen puolueessaan rasismia. Soini vastasi:

”Ei, olen katolilainen kristitty, määritelmän mukaan en voi olla rasisti. En vihaa ketään, Perussuomalaiset eivät vihaa ketään.”

Soini myönsi, että puolueessa on ollut ylilyöntejä, mutta hän ei voi olla henkilökohtaisesti vastuussa kaikista kansanedustajista. Teuvo Hakkaraisesta kysyttäessä Soini vastasi, ettei Hakkarainen ole sanonut olevansa rasisti eikä Soini usko hänen olevan rasisti.

Kestävätkö väitteet kriittisen tarkastelun? Esitin aiemmassa kirjoituksessa kuusiportaisen rasismin hälytysjärjestelmän. Rasismi on pesinyt suomalaiseen politiikkaan, ja sitä löytyy monista puolueista. Eriasteista rasismia voidaan tarkastella esimerkkien avulla. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Rasismia on pienikin rasismi

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Rasismista on tullut pilkkakirves, jota heilutellaan vähän siellä täällä. Näin ainakin väitti kirjailija Anja Snellman blogissaan jo vuonna 2009.

Rasismin käsitettä käytetäänkin paljon ja epäselvästi. Sillä on alettu tarkoittaa melkeinpä kaikkea syrjintää: puhutaan esimerkiksi ikärasismista.

Asiaa ei helpota rasismin historia. Vielä 1800-luvun loppupuolella rasismilla tarkoitettiin rotuoppia, jonka mukaan roduilla on eri ominaisuuksia ja eri rodut ovat eri arvoisia.

Tällainen rasismi ei ole tiedettä, vaan pseudotiedettä. Se on yhtä uskottavaa kuin frenologia, jossa ihmisen kallon muodoista johdetaan hänen henkiset ominaisuutensa. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Digitaalinen demokratia ja kritiikin kidnappaajat

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Demokraattinen yhteiskunta on ongelmissa. Kansalaiset eivät kykene tuntemaan poliittisen päätöksenteon monimutkaisia aiheita ja tekemään niitä koskevia valistuneita ratkaisuja. Kansan mielipiteet ja kiinnostuksen kohteet määrittelee journalistinen media, joka palvelee omia taloudellisia intressejään ja jopa levittää suoranaista propagandaa.

Näin esitti yhdysvaltalainen journalisti Walter Lippmann teoksissaan Public Opinion (1922) ja The Phantom Public  (1925) – ja käynnisti nykyaikaisen mediatutkimuksen.

Lippmann ehdotti demokratian ongelmaan myös ratkaisua: median ja päätöksenteon välille on luotava selvä hajurako. Poliittisten päättäjien on syytä kuunnella pelkästään asiantuntijoita, kun taas journalistien tehtävä on selittää asiantuntijoiden näkemykset kansalle yleisen mielipiteen (public opinion) aikaansaamiseksi.

Media siis takaa sen, että kansa voi hyväksyä asiantuntijatiedon varassa tehdyt päätökset.

Lippmannin elitistisen demokratian visio sai nopeasti vaikutusvaltaisen kriitikon. Filosofi, psykologi ja kasvatustieteilijä John Dewey vastasi Lippmannille useilla kirjoituksilla, lopulta poliittisen filosofian klassikolla The Public and Its Problems (1927).

Dewey oli yhtä mieltä Lippmannin kanssa demokraattisen päätöksenteon ongelmista, mutta hänen ehdotuksensa niiden ratkaisemiseksi oli toisenlainen.

Sen ytimessä on viestintä (communication). Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Mitä väliä on neljällä delfiinillä?

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Tamperelainen huvipuisto Särkänniemi järjesti vuoden 2016 eniten huomiota saaneen kotimaisen tapahtuman. Se yritti siirtää delfinaarionsa neljä delfiiniä ulkomaille kenenkään huomaamatta.

Siirto ei tullut täytenä yllätyksenä. Kesäkuun lopulla Aamulehti uutisoi, että Särkänniemi on saanut Suomen ympäristökeskukselta luvan siirtää delfiinit Ateenan lähellä sijaitsevaan Attica Park -eläinpuistoon.

Mutta jo tuolloin Särkänniemen tiedotuslinjaa pidettiin niukkana.  Päätöksestä siirtää delfiinit toisaalle oli kerrottu julkisuuteen. Tieto saadusta luvasta tuli kuitenkin eläintensuojelujärjestöltä.

Aamulehden mukaan Särkänniemen toimitusjohtaja oli luvannut, että ”delfiinien tulevaisuudesta kerrotaan sitten, kun kerrottavaa on”.

Ei kerrottu. Lauantaina 27.8. Aamulehti kertoi saaneensa eläinsuojelujärjestöltä vinkin, että delfiinejä oltaisiin siirtämässä jo seuraavana yönä.

Särkänniemen johtoa ei tavoitettu kommentoimaan asiaa. Hallituksen jäsenet, jotka ovat lähinnä tamperelaisia poliitikkoja, joko eivät vastanneet tai kehottivat ottamaan yhteyttä toimitusjohtajaan, joka myös on tamperelainen poliitikko.

Toimitusjohtaja on jättänyt vastaamatta soittopyyntöihin yli vuorokauden ajan. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Kaksi vapautta, kaksi demokratiaa

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Vuosi sitten päädyin lounaalle tavallisen, amerikkalaisen, keski-ikäisen, valkoisen duunaripariskunnan kanssa. Keskustelu kääntyi politiikkaan. Seuraavissa vaaleissa he äänestäisivät Donald Trumpia. Hän nimittäin laittaa Kiinan kuriin, lopettaa laittoman maahanmuuton ja tuo työpaikat takaisin Yhdysvaltoihin.

Parin minuutin kohdalla tajusin, että he olivat tosissaan – ja että Trumpista on todennäköisesti tulossa republikaanien ehdokas.

Viime kuukausien aikana on ivallisesti hämmästelty Trumpin nousua, Brexitiä sekä populististen liikkeiden nousua Euroopassa ja maailmalla.

Syitä kehitykseen on eritelty.

Kollegani Frank Martela listasi taannoin blogikirjoituksessaan kaksi tekijää: talouden kurjat ajat sekä journalismin kutistuvan roolin tiedon portinvartijana. Frank kirjoittaa, että demokratia Britanniassa ja Yhdysvalloissa on uhattuna.

Mutta onko Trumpin suosiossa kyse median muutoksen mahdollistamasta sumutuksesta sekä taloudellisesta tyytymättömyydestä?

Ja eikö tyypillinen Brexitin, Trumpin tai populismilla ratsastavien perussuomalaisten kannattaja miellä itsensä pikemminkin demokratian puolustajaksi?

Minulle populismin nousu kertoo jostakin syvemmästä. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Miten tutkimus vaikuttaa?

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Mitä jos seuraava suuri suomalainen innovaatio syntyy arkeologisen tutkimuksen sivutuotteena? Tai jos teatterikorkeakoulussa hiotut taidot vievät Kalifornian start-up-maailmaan töihin?

Timo Harakka kertoi taannoisessa eduskuntapuheessaan, että hänen ystävälleen oli käynyt juuri niin. Steve Jobskin opiskeli kalligrafiaa. Viime aikoina olen kuullut tämän argumentin monta kertaa: emme osaa ennustaa, mistä kaikesta on tulevaisuudessa hyötyä, joten koulutusalojen ja tieteenalojen kirjoa on syytä vaalia.

Argumentti on huono, vaikka siinä on perää. Me emme tosiaan osaa ennustaa tulevaisuuden tarpeita. Mutta emme osaa ennustaa sitäkään, millaista hyötyä jostain alasta tulevaisuudessa koituu. Se voi olla jotain aivan muuta kuin taloudellista hyötyä. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Investointi tulevaisuuteen

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Koulutus on investointi tulevaisuuteen, sanotaan. Mutta kuka investoinnista ensisijassa hyötyy?

Se tiedetään, että korkeakaan koulutus ei nykyisin takaa yksittäiselle ihmiselle työtä tai parempaa palkkaa. Väestötasolla koulutus kuitenkin tuottaa vaurautta, vakaita oloja ja hedelmällisen maaperän investoinneille ja innovaatioille.

Yhteiskunnan näkökulmasta koulutus on jo tästä syystä varmatuottoinen sijoitus. Korkeasti koulutettu hyväpalkkainen väestö selviää suurestakin (valtion)velasta verrattain helposti ja löytää uusia ratkaisuja ikääntyvän väestön ihmisarvoisen kohtelun turvaamiseksi.

Muut koulutuksen hyödyt koko yhteiskunnalle jäävät usein vähemmälle huomiolle. Lue lisää

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone