Vaatimaton ehdotus etiikan tutkimuksen rahoitusmalliksi

Suomen Akatemian rahoituspäätökset herättävät keskustelua. Julkisesti ihmetellään, miten niin moni erinomaiseksi arvioitu hanke jää rahoituksetta. Syy on tietenkin rahan puute. Kotona selaillaan myöntöjä ja puristetaan nyrkkiä taskussa. Ja tuokin. Millä ihmeen perusteella? Vääryys!

Jotta tästä mieliharmista päästäisiin, ehdotan Akatemian totutun käsittelyjärjestyksen muutosta. Nythän hakemukset arvioi ensin kansainvälinen vertaisraati. Parhaat etenevät toimikuntien käsiteltäviksi. Vaikka ne ovat kaikki toteuttamisen arvoisia, vain pienelle osalle riittää rahoitus.

Tässä on kolme pääongelmaa. Tieteilijät käyttävät valtavasti aikaa laatimalla hakemuksia, joilla ei ole mahdollisuutta läpäistä seulaa. Kansainväliset vertaisraadit joutuvat arvioimaan nämäkin suunnitelmat. Ja toimikunnat joutuvat keksimään päästään perusteluja hylkäyksilleen.

Käänteisessä mallissa aloitettaisiin sopivuudesta ja toimikunnan jäsenten mieltymyksistä, joihin nyt päästään vasta lopuksi. Hakija voitaisiin kutsua toimikunnan kuultavaksi. Kuulemisessa selvitettäisiin, kuinka hyvin hakija ja hänen aiheensa sopivat paneelille. Esimerkiksi näin:

Puheenjohtaja: – No niin, Häyry on täällä taas. Mitä tällä kertaa?

Häyry: – Haluaisin tutkia antinatalismia.

Puheenjohtaja (kääntyy muiden suuntaan): – Mitähän se on? Tietääkö joku? Filosofijäsen?

Filosofijäsen: – En ole koskaan kuullutkaan. Jotain niitä Häyryn biojuttuja varmaan.

Puheenjohtaja: – Kysytään Häyryltä. Eli mitä?

Häyry: – No jyrkimmillään sitä, että lakataan lisääntymästä ja annetaan ihmiskunnan kuolla sukupuuttoon.

Raadin humanisti: – Tuohan on kammottavaa! Ei sellaista voi edes ajatella!

Häyry: – Juu, onhan se vähän hurjaa. Vähemmän jyrkkään tultaisiin.

Puheenjohtaja: – Silti. Onko Häyryllä jotain kompetenssia tähän?

Häyry: – Siitä jyrkästä kannasta on kolme teoriaa, jotka asiasta puhuttaessa mainitaan. Yksi niistä kolmesta laitetaan yleensä nimiini. Ja muiltakin kysyttäisiin. Mentäisiin Vatikaaniinkin kuuntelemaan, mitä mieltä siellä ollaan.

Raadin teologi (säpsähtää hereille): – Miten niin Vatikaaniin? Oikeastiko?

Häyry: – Juu juu. Väestönkasvu muuttaa ilmaston, kun sitä ei hillitä. Vatikaani on hillitsemistä vastaan. Kysyttäisiin niiden tiedeakatemian johdolta, kuinka ajattelivat hoitaa asian. Kutsu kanslerilta on jo.

Raadin feministi: – Ei saa hillitä väestönkasvua. Se kurjistaisi naisten oloja kehitysmaissa.

Häyry: – Niinpä. Sitä varten meillä on porukassa queer-tutkija. Hän kertoo muille, mitä rajoituksia tuosta suunnasta tulee. Jotain vähän kompromissia erilaisten ääripäiden väliltä haetaan. 

Puheenjohtaja: – Kiitos. Asia on varmaan meille selvä. Jos Häyry odottaa tuokion (peittää mikrofoninsa ja kääntyy muiden puoleen). – Yleistä supatusta. – Puheenjohtaja (kääntyy takaisin): – Meillä on nyt aika lailla sellainen olo, ettei tähän kannata tällä kertaa hakea.

Häyry: – Kiitos, otankin takkini.

Näin asia on käsitelty puolessa tunnissa. Kaikki voittavat. Minun ei tarvitse tehdä turhaa hakemusta (kaksi kuukautta työaikaa), kansainvälisen raadin ei tarvitse arvioida sitä (viikko työaikaa) eikä toimikunnan tarvitse hylätä sitä (vamma sielulle perusteluiden keksimisestä). Mennäänkö tähän?

4 kommenttia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *