Sveriges Radio Finska halusi haastatella minua rokotuskielteisyydestä ja yksityisyydestä. Sanoin, etten tiedä aiheesta mitään, mutta reportteri ei antanut periksi. Jouduin siis eetteriin ja kävimme seuraavan keskustelun Ruotsissa asuvien suomenkielisten opiksi ja ojennukseksi.
Mitä on yksityisyys? Voiko sen yksinkertaisesti selittää?
Voi. Minun yksityisyyteni loppuu siihen, mistä sinun nenäsi alkaa. Toisin sanoen, niin kauan kuin minun tekemiseni eivät vaikuta muihin, heillä ei ole mitään hyvää syytä puuttua niihin. Voin heilutella käsiäni niin paljon kuin minua huvittaa. Paitsi jos alkaa näyttämään siltä, että sinun nenäsi joutuu siihen linjalle. Siinä kulkee raja, jonka kohdalla yksityisyyteni loppuu. Minun täytyy säännöstellä käsien heilutteluni niin, ettei turhia osumia nenääsi tule.
Kuinka tämä sitten soveltuisi rokotekielteisyyteen?
Sillä tavalla, että ensinnäkään kukaan ei saa tökätä minuun mitään rokotetta ilman lupaani. Sinun kätesi, sen siis, jossa on rokotusneula, oikeudet loppuvat siihen, mistä minun olkapääni alkaa. Terveydenhuollon etiikka on aika tarkka tästä.
Mutta sitten on tietysti se, minne saan rokottamattomana mennä ja mitä tehdä. Näin suomalaisittain ajateltuna saa mennä maskin kanssa bussiin ja kauppaan ja kirjastoon, mutta ei after-ski-pubiin eikä karaokebaariin. Näihin viimeisiin pitäisi sitten ehkä olla se koronapassi.
Mutta teillähän tämä ei mene näin, kun ei ole ollut vahvoja maskisuosituksia eikä rajoituksia muutenkaan. On ollut sellainen liberaalidemokraattisempi linja, jonka puitteissa on paha oikein kieltää mitään.
No jos yksityisyys antaa näin vahvan suojan, onko valtiolla mitään mahdollisuutta säädellä tätä? Tai olla vaikka antamatta tehohoitoa, ellei ole suostunut ilmaiseen rokotukseen?
Ehkä. Periaatteessahan valtio voi määrätä kaikenmoista. Vuonna 1967 Ruotsin valtio määräsi, että kaikki siirtyvät ajamaan tien oikeaa laitaa entisen vasemman sijasta. Etukäteen tiedettiin, että siinä tulee loukkaantumisia ja hengenmenetyksiä, mutta niin vain määrättiin. Kai muutaman rokotuksenkin sitten voisi antaa samaan laskuun.
Mutta ei siitäkään mitään isoa säätelyä saataisi aikaan. Jos joku oikeakaistakielteinen syksyn 1967 jälkeen ajoi vasenta puolta ja sai aikaan onnettomuuden, kai hänelle tuli joku rangaistus. Mutta tuskin siitä mitään seurauksia oli esimerkiksi terveydenhuollossa. Ei kai ketään jätetty hoitamatta sen takia, että ajoi vasenta puolta, vaikka se kiellettyä olikin.
Joten aika vähän jää tästäkin käteen. Vaikka rokotus olisi pakollinen, niin ei siitä mitään hoitopäätöksiä ainakaan voi johtaa. Vaikka kuinka olisi olo, että tehohoito kuuluu minulle, kun otin rokotuksetkin, eikä tuolle tartuttajalleni, joka ei ottanut. Hyvinvointivaltio auttaa kaikkia.
Ollaanko tässä sitten jäämässä rokottamattoman vähemmistön panttivangiksi?
Voisihan se niinkin mennä, jossain muualla, esimerkiksi Suomessa. Mutta ei Ruotsissa. Maa ei ole kiinni eikä ole ollutkaan. Tartuntoja tulee, mutta sitten se joskus siitä tasaantuu. Niin kai Anders Tegnell on sen tarkoittanut.
Alusta pitäenhän on ollut selvää, että on kaksi vaihtoehtoa – tukahduttaminen ja laumaimmuniteetti. Tukahduttaminen tarkoittaisi, että tauti saataisiin kokonaan pois. Ei näytä onnistuvan missään, eikä tule ainakaan ihan heti onnistumaan globaalisti. Joten laumaimmuniteetti, osin rokotuksilla, osin tartunnoilla ja sairastumisilla.
Ja sitä kohti mennään. Väkeä kuolee vielä, mutta ei sillä ole niin väliä, noin valtionideologian näkökulmasta. Ruotsihan on, jos olen oikein ymmärtänyt, malliesimerkki eugeenisesta sosiaalidemokratiasta. Tämä tarkoittaa sitä, että pidetään työkykyiset ja työtä pelkäämättömät terveinä ja tyytyväisinä, jotta voivat kantaa kortensa hyvinvointivaltion kekoon.
Ja oli nyt sitten ikävästi sanottu tai ei, niin ne alkuaikojen hoivakotikuolemathan eivät osuneet tähän kansanosaan. Eivätkä siihen osu rokottamattomatkaan (liian tyhmiä elätettäviksi) eivätkä rokotuksesta huolimatta kuolevat (liian heikkoja, tuskin hyvää työvoimaa muutenkaan). Tai näin olen kuvitellut Andersin ja kansanterveysviraston sen ajatelleen. Eli kaikki hyvin.
Haastattelijana Sveriges Radio Finskan ohjelmassa Hannan ja Annen seurassa 15.9.2021 oli Hanna Paimela Lindberg ja mukana Anne Surakka. Sen, mitä oikeasti tapahtui, voi kuunnella tämän linkin kautta alkaen noin 3 tunnin ja 10 minuutin kohdalta.