Tag Archives: tekoäly

Tekoäly ja tiedollinen vastuu tieteessä

2 kommenttia

Koneoppiminen, erityisesti itseohjautuva syväoppiminen ja generatiivinen tekoäly, mullistavat tieteen ja tiedon tuottamisen käytäntöjä vauhdilla. Laajoja aineistoja hyödyntävät itseohjautuvat koneoppimismallit herättävät perustavan filosofisen kysymyksen inhimillisen ymmärryksen paikasta tieteellisen tiedon kokonaisuudessa. Erityistä keskustelua on herättänyt tiedollisesti läpinäkymättömien koneoppimismallien käyttö tieteellisinä malleina: paraneeko ymmärryksemme mallinnettavasta todellisuudesta, jos emme ymmärrä, mitä malli tekee?

Tässä puheenvuorossa esitän, että automatisoidun tieteen suurin filosofinen haaste ei ole tietokoneelle ulkoistettu ymmärtäminen vaan tiedollisen vastuun tarkoituksenmukainen jakautuminen inhimillisten tieteentekijöiden ja algoritmien kesken.

Tieteen tehtävä ei ole vain tuottaa ja ennustaa uusia havaintoja vaan myös tarjota välineitä maailman ymmärtämiselle. Tiede ei vain kerro, millainen maailma on: sen pitäisi myös tarjota ainakin osittaisia vastauksia siihen, miksi maailma on sellainen kuin se on. Automatisoituva tutkimus haastaa tämän tieteen perustehtävän. “Koneet” vastaavat yhä enenevässä määrin faktojen tuottamisesta tavoilla, joita emme koneiden käyttäjinä enää kykene ymmärtämään.

Lue lisää →

ChatGPT yliopisto-opetuksessa: eettisiä huolenaiheita

Ei kommentteja

Muutama kuukausi GPT 3.5:n julkaisun jälkeen generatiivisen tekoälyn käytöstä on tullut hyvin suosittu aihe tutkimuksessa ja korkeakoulutuksessa. Ilmiö on saanut yliopisto-opettajat arvioimaan uudelleen myös opetuskäytäntöjään, erityisesti kurssien tehtäviä. Vaikka ChatGPT:n on kehittynyt nopeasti, sen integroimisesta korkeakoulujen opetuskäytäntöihin on toistaiseksi hyvin vähän tutkimusta. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme joitain näkökulmia ChatGPT:n käytöstä yliopisto-opetuksessa ensimmäisen kirjoittajan maisterintutkielman pohjalta.

Tutkimuksen pohjaksi laadittiin taustakysely yliopisto-opiskelijoille. Vastausten perusteella monet opiskelijat ovat huolissaan tekoälyn eettisestä käytöstä. Opiskelijat pitävät oppimisen prosessia tärkeänä eivätkä useinkaan halua käyttää ChatGPT:ä tehtävien suorittamisessa, koska pelkäävät menettävänsä taidon käsitellä tietoa. 

Lue lisää →

Generatiivinen tekoäly ja tutkimusaineistojen analyysin etiikka

Ei kommentteja

Generatiivinen tekoäly on tutkijalle houkutteleva työkalu. Sen käyttö aineiston analyysissa sisältää kuitenkin tutkimuseettisiä sudenkuoppia: pystyykö tutkija selittämään, miten analyysi on tehty? Kykeneekö arvioija arvioimaan prosessin luotettavuutta? Tiedämmekö, mitä aineistolle tapahtuu, kun sen syöttää tekoälysovellukseen?

Määritelmästä riippuen tekoälypohjaisia menetelmiä on käytetty tutkimusaineistojen analysoinnissa jo pitkään. Erilaisia koneoppimismenetelmiä on hyödynnetty numeerisen aineiston ja tekstimassan analysoinnissa. Tietyssä mielessä myös perinteisemmät tilastomenetelmät kuten regressioanalyysi tai dimensionaalisuuden analysointimenetelmät ovat vähintäänkin koneoppimisen serkkuja.

Aiemmin käytetyt työvälineet ovat kuitenkin olleet tyypillisesti niin sanotun kapean tekoälyn työvälineitä. Ne ovat siis työkaluja, jotka toteuttavat tietyn, niille määrätyn tehtävän. Uudemmat tekoälyn sovellukset ovat niihin verrattuna lähempänä niin sanottua yleistä tai laajaa tekoälyä, joka pystyy toimimaan erilaisissa konteksteissa ja ratkaisemaan erilaisia ongelmia.

Lue lisää →

Panzoomikon eli kuinka totuimme kokouksiin ilman housuja

4 kommenttia

Brittifilosofi Jeremy Bentham (1748-1832) tunnetaan parhaiten utilitaristisen etiikan klassikkona. Hänen mukaansa niin yksityisen kuin julkisenkin toiminnan pitäisi aina tähdätä mahdollisimman monen mahdollisimman suureen onnellisuuteen. Teoreettisten pohdintojensa ohessa Bentham kuitenkin laati suunnitelmia myös käytännön asioihin kuten siirtokunnan perustamiseen Etelä-Australiassa ja perustuslakien kirjoittamiseen siirtomaavallasta vapautuneille Etelä-Amerikan valtioille.

Benthamin todennäköisesti käytännöllisin suunnitelma oli panoptikon, laitos, jossa työntekijöiden valvonta on järjestetty resurssitehokkaimmalla tavalla. Työnjohto ja työvoima sijoitetaan panoptikonissa fyysisesti niin, että valvoja näkee kaikki muut, mutta kukaan muu ei näe valvojaa (Kuva 1). Tarkkailun ajatus työpaikalla ei tietenkään ollut uusi. Uutuus oli se, ettei kukaan tiennyt, tuleeko katseen kohteeksi. Benthamin ajatus oli, että näin säästetään palkkakustannuksissa.

Kuva 1. Panoptikonissa yksi muille näkymätön näkee kaikki muut.
Lue lisää →

Eettinen tekoäly toteutuu punnituissa käytännöissä

10 kommenttia

Tekoälyä kuvataan maiden tai maanosien välisenä kilpajuoksuna, jonka ennakkosuosikkeina ovat USA ja Kiina, sekä haastajana EU. Asetelma näkyy EU-maissa tekoälystrategioina, ohjelmina ja rahoitusinstrumentteina.

Valtioneuvoston tuoreen eettistä tietopolitiikkaa koskevan selonteon mukaan Suomi tavoittelee kilpailuetua eettisesti kestävällä tekoälyn kehittämisellä ja soveltamisella. Päämääränä ovat hyödyt yhteiskunnalle ja tavallisille ihmisille, esimerkkinä maailman parhaat julkiset palvelut. Eettisyyttä tavoitellaan yhteisesti sovituilla periaatteilla, joita palveluiden kehittäjät ja ihmisiä koskevien tietoaineistojen hyödyntäjät noudattavat.

Eettisesti kestävän tekoälyn viitekehys korostaa yleisiä periaatteita kuten läpinäkyvyttä, ihmiskeskeisyyttä, ymmärrettävyyttä, syrjimättömyyttä ja ihmisarvoa – yleviä päämääriä, joiden arvoa tuskin kukaan kiistää. Periaatteita edistetään vetoamalla yritysten itsesäätelyn tarpeeseen muuttuvassa teknologiaympäristössä, jossa ajantasainen sääntely lakien tai määräysten avulla on vaikeaa. Lue lisää →

Onko tekoäly kupla?

19 kommenttia

Ensin big data, sitten algoritmit, lopulta tekoäly. Digitalisaation muotisanat ovat vaihtuneet nopeaa tahtia vain parin vuoden välein.

Innostus on tarttunut joka puolelle. Yritykset brändäävät itsensä uudelleen, ja aiemmin ohjelmistoina myydyt tuotteet ovat tekoälyä. Yritykset ja valtiot laativat tekoälystrategioita, kansainväliset toimijat pohtivat tekoälyn säätelyä.

Onko tekoäly kupla, joka vielä puhkeaa? Onko sen pari vuotta tulossa täyteen?

Historian valossa kriittisyyteen ja epäilyyn on aihetta. Viimeksi tekoälystä innostuttiin toden teolla 1960-luvulla, jolloin sen piti mullistaa kaikki työelämästä sodankäyntiin.

1980-luvun aikana odotukset tekoälyn kehityksestä osoittautuivat perusteettomiksi. Kehitystyö oli hitaampaa ja kalliimpaa kuin optimistit olivat kuvitelleet. Tutkimusohjelmia lakkautettiin, yritysten panostukset romahtivat, ja seurasi pitkä, 2000-luvun toiselle vuosikymmenelle jatkunut tekoälytalvi.

Kriitikkojen mielestä tekoäly on nytkin vain uusi sana automaattiselle tietojenkäsittelylle – siis ATK:lle. Mitään varsinaista mullistusta ei ole koettu. Lue lisää →

Konepomo vailla etiikkaa?

31 kommenttia

Huhtikuussa verrattain vähälle huomiolle jäi yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan ratkaisu, jonka mukaan luottolaitos oli tehnyt luoton myöntämistä koskevan päätöksen yhdenvertaisuuslain vastaisesti.

Lautakunnan mukaan luottopäätöksen perusteena oli ollut henkilöön liittyviä kiellettyjä syrjintäperusteita kuten sukupuoli, äidinkieli, ikä ja asuinalue. Lautakunta kielsi luottolaitosta jatkamaan yhdenvertaisuuslain vastaista menettelyään ja asetti sille 100 000 euron uhkasakon

Luottopäätöksen oli tehnyt automatisoitu tekoäly. Kyseessä on yksi ensimmäisistä tekoälyn toimintaa koskevista viranomaisratkaisuista Suomessa.

Lainanhakua koskeva ratkaisu on hyvä esimerkki siitä, millä tavoin tekoälyä käytetään ja siihen luotetaan automatisoidussa päätöksenteossa. Lainapäätös on jo nyt usein koneen, ei ihmisen tekemä.

Tekoälyn ongelmista tapaus taas on huono esimerkki. Lainanhakijat oli pisteytetty ilmeisen kestämättömin perustein – ja vieläpä niin, että kestämättömät perusteet olivat myös hakijalle nähtävillä. Tekoälyn tekemien ratkaisujen kohdalla ongelmat eivät yleensä ole näin ilmeisiä. Lue lisää →

Kuin dataa panisi pankkiin

18 kommenttia

Thisisyourdigitallife oli Facebookissa kiertävä, persoonallisuuskyselyn tarjoava sovellus. Se keräsi tietoja paitsi käyttäjistään, myös näiden Facebook-kavereista – näiltä kysymättä. Yhden ainoan sovelluksen välityksellä ainakin 87 miljoonan Facebookin käyttäjien tietoja päätyi verkon vaalikampanjoinnissa konsultoineelle Cambridge Analyticalle.

Kyse ei ollut tietovuodosta vaan ominaisuudesta. Sosiaalisen median palvelut antoivat sovelluskehittäjille suuret vapaudet kerätä dataa; vastineeksi palvelut saivat kaipaamaansa sisältöä.

Digitaalisten työkalujen avulla meistä ja toiminnastamme kerätään ennätykselliset määrät informaatiota. Toisten työkalujen avulla dataa hyödynnetään ja kaupataan eteenpäin.

Cambridge Analytican tapaus johti Yhdysvaltain senaatin ja edustajainhuoneen tutkintoihin sosiaalisen median jättien toiminnasta. Euroopan unionin uusi tietosuoja-asetus (GDPR) muistutti henkilötietojen suojaamisesta verkossa.

Mutta muuttuiko käytännössä mikään? Lue lisää →