Tag Archives: oikeisto

Impivaara ja eurooppalainen demokratia

9 kommenttia

Toukokuussa käytiin kuumeista keskustelua EU:n elvytyspaketista. Erityisesti oikeisto epäilee muuttavan EU:n perusluonnetta ja asiaan liittyvät perustuslailliset kiistat ovat saaneet epäilyttäviä piirteitä. Mistä kiistat oikein johtuvat?

EU perustettiin 1950-luvulla toisen maailmansodan jälkimainingeissa takaamaan rauhaa Eurooppaan. Euroopan integraatio eteni hallitusten välisillä sopimuksilla, kun kansalliset eliitit pyrkivät ”pelastamaan kansallisvaltion” luomalla ja kontrolloimalla koko Euroopan kokoisia markkinoita.

Integraation perusajatukseksi muodostui funktionalismi: yhteinen päätöksenteko jollain politiikan osa-alueella (kuten taloudessa) muodostaa väistämättä tarpeen integroida siihen liittyviä politiikan alueita (kuten tullipolitiikan). Lisäksi EU:n toimielimet ovat vahvistuneet ajan myötä, kun hallitusten kokous eli neuvosto on siirtynyt enemmistöpäätöksiin ja EU-parlamentti valitaan nykyisin suoraan vaaleilla.

Lue lisää →

Kansalaistottelemattomuutta vai anarkiaa?

13 kommenttia

Elokapina-liikkeen kansalaistottelemattomuus sekä poliisin voimankäyttö sen pysäyttämiseksi ovat virittäneet vilkasta keskustelua kansalaistottelemattomuuden oikeutuksesta. Mistä oikeastaan on kysymys?

Kansalaistottelemattomuus on poliittista toimintaa, jossa kansalainen tietoisesti rikkoo lakia tavoitteenaan lain muuttaminen. Näiden kolmen ehdon – aseman kansalaisena, lain rikkomisen ja lain muuttamisen tavoitteen – ohella kansalaistottelemattomuudelta edellytetään tyypillisesti väkivallattomuutta. Nämä tekijät erottavat kansalaistottelemattomuuden omaa tai toisen etua tavoittelevasta rikollisuudesta sekä väkivaltaisesta terrorismista.

Kansalaistottelemattomuuden asema demokratiassa perustuu yhtäältä liberaaliin näkemykseen yhteiskuntasopimuksesta: jos valtaapitävät loukkaavat perustavia yhteiskuntasopimuksia, on kansalaisilla oikeus vastarintaan. Tätä laajemmin kansalaistottelemattomuutta on pidetty osana demokraattisen yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia vastata epäoikeudenmukaiseksi katsottuun lainsäädäntöön.

Lue lisää →

Verkostoyhteiskunnan yhteiskuntasopimus – vaihtoehto populismille

6 kommenttia

Koronakriisi on muuttanut poliittista tilannetta nopeasti. Yllä kuvatut kehityskulut ovat käyneet mahdollisiksi. Tutkija Timo Miettinen arvioi, että koronakriisi kiihdyttää globalisaation kriisiä.

Seurauksena ei kuitenkaan ole globalisaation romahdus ja äärioikeiston voittokulku. Uusliberaali valtavirtaoikeisto on hyväksynyt osan progressiivisten voimien vaatimuksista. Euroopassa Saksan hallitus lopulta hyväksyi vaatimukset yhteisestä velasta, ja Yhdysvalloissa tunnetut konservatiivioikeistolaiset ovat kääntyneet Trumpia vastaan – siitäkin huolimatta, että demokraattiehdokas Joe Biden on siirtynyt vasemmalle.

Kehityskulku kielii äärioikeiston, uusliberaalien ja progressiivien mahdollisten liittoumien muutoksista. Uusliberaalit valtaapitävät ovat etääntyneet äärioikeistosta. Progressiiviset vastaliikkeet ovat vahvistuneet ja pystyvät jo painostamaan valtaapitäviä. 

Koronakriisi luo näin mahdollisuuden tuoda toisen maailmansodan jälkeinen, demokratiaan ja yhteiskuntaan ankkuroitu markkinatalous verkostoyhteiskunnan aikaan. Syntyy keinoja vastata aikamme ongelmiin, kuten ympäristökriisiin, epidemioihin ja demokratian rappioon. Nämä keinot kuitenkin rakentuvat sopimusten ja verkostojen, eivät vastakkainasettelun ja ”yhtenäisen kansan” varaan.

Lue lisää →

Koronakriisi ja kriittisen julkisen keskustelun vahvuudet

7 kommenttia

Koronakriisin on ennustettu tuovan takaisin valtiokeskeisen yhteiskuntamallin. Sen myös pelätään vahvistavan diktatorisia, oikeistopopulistisia tai muita autoritaarisia yhteiskuntamalleja. Argumentit perustuvat sekaannukseen: niissä vahva valtio ja toimintakykyinen valtio samastetaan. Valtion kyky vastata virukseen joustavasti ja strategisesti on eri asia kuin sen autoritaarisuus tai monoliittisuus. 

Demokraattisilla valtioilla on kriisissä kahtalaisia etuja. Ensinnäkin suuri osa koronatoimista, kuten kansalaisten vapaaehtoinen eristäytyminen, edellyttää kansalaisten tukea. Tässä demokratioilla on etulyöntiasema. Toiseksi valtion on verkostoyhteiskunnassa voitava nojata epidemian keskipisteenä olevien kaupunkien sekä ylikansallisten tuotanto- ja valtioverkostojen sekä kansainvälisen tiedeyhteisön tukeen. Tämä tekee monoliittisen kansallisvaltion tehottomaksi nykyajan kriisien torjunnassa. Esimerkiksi Saksan vastaus epidemiaan on ollut vahva maan hajautetun liittovaltiorakenteen ansiosta.

Autoritaaristen ”vahvojen” valtioiden toimet näyttävät sitä vastoin kömpelöltä uhoamiselta. Kiina lähetti poliisin uhkailemaan viruksesta varoittanutta lääkäriä ja on muun muassa sensuroinut virusta koskevaa tiedonkulkua internetissä. Se myös näyttää pitäneen epäluotettavia tilastoja. Venäjällä taas hallinto halvaantui, kun johtaja vetäytyi julkisuudesta.

Lue lisää →

Koronavirus, globaali yhteiskunta ja politiikan jakolinjat

8 kommenttia

Koronavirusepidemia on haastanut nykyisen globalisaatiomallin. Globaalit instituutiot ovat osoittautuneet liian heikoiksi pysäyttämään pandemiaa. Kansallisvaltiot ovat reagoineet ryhtymällä paniikinomaisesti rajoittamaan globaalien verkostojen toimintaa.

Yhteiskunta nykytilassaan rakentuu rajat ylittävien verkostojen varaan. Tämä on muuttanut yhteiskunnan ja julkisen vallan suhdetta. Kansallisvaltiot ovat riippuvia sekä valtioiden, kansainvälisen talouden, kulttuurin ja politiikan verkostoista että näiden verkostojen solmukohtina toimivista suurkaupungeista ja niiden asukkaista.

Lue lisää →

Oikeistopopulismi- demokratian sudenkuoppa

19 kommenttia

Perussuomalaisten eduskuntavaalien alla esittelemä kampanjavideo ”V niin kuin ketutus” esittää pääväitteensä heti alussa: ”Maan demokraattisesti valitut johtajat päättivät pettää kansalle antamansa lupaukset. He olivat huomanneet, että asemaansa väärinkäyttämällä heistä (…) voisi tulla tavattoman rikkaita.” Korruptoituneen eliitin vastustaja on kansa: ”kansalaisten mitta” oli täynnä ja raivo herättää vihahirviön. Lopulta ”kansan ärtymystä ei voi päästä pakoon”, kun hirviö käy pieksemässä valtaapitävät ja ajaa heidät maasta.

Jan-Werner Müller (2017) määrittelee populismin perustuvan moralistiseen politiikkakäsitykseen: puhdas ja yhtenäinen kansa on korruptoitunutta eliittiä vastaan. Herravihan mukaan ”kansan” ja ”eliitin” edut ovat keskenään vastakkaisia. Lisäksi populismiin kuuluu antipluralismi eli moniarvoisuuden vastaisuus: on vain yksi yhtenäinen kansa.

Videossa ”todellisen kansan” etujen loukkaukset koostuvat yhteiskunnallisesta avoimuudesta ja ennen kaikkea ihmisoikeuksiin nojaavasta turvapaikkapolitiikasta. Valtaapitävät julistavat ”Refugees welcome!” sädekehä päässään. Kansan aseman huononeminen ilmaistaan rasistisella kuvastolla: mustat miehet puukottavat ihmisiä metrossa ja ajavat takaa valkoisia naisia raiskattavaksi. Eliitti unohtaa ”kulttuurin, perinteet ja arvot”; symbolina videolla näkyy Euroopan lippu. 

Lue lisää →