Tag Archives: keskustelu

Mitä olisi arvokeskustelu? 

5 kommenttia

Arvokeskustelun käynnistäminen on vaikeaa. Yritin sitä juuri Helsingin Sanomissa, aiheina Nato-hakemus ja läntinen arvoyhteisö, ja epäonnistuin. Yritän nyt uudelleen, samoista aiheista mutta lähtökohtani tarkemmin perustellen.

Mitä arvokeskustelu on?

Arvokeskustelulle ei ole kaikkien hyväksymää määritelmää. Poliittisten valintojen suhteen sille voisi kuitenkin nimetä muutaman minimiehdon. Itsestään selvää on, että puheenvuorojen pitäisi koskea kysymyksiä hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä. Mitä ne ovat? Miten ne tunnistetaan? Miten ne liittyvät tarkasteltaviin valintoihin?

Keskustelu edellyttää, että ajatuksia vaihdetaan useammin kuin kerran. Ketju, joka koostuu väitteistä ”A on oikein, koska X” ja ”A on väärin, koska Y” ei sellaisenaan vielä muodosta arvokeskustelua. Tarvitaan ainakin sellaisia lisähuomioita kuin ”A ei voi olla oikein (tai väärin) sillä perusteella, että X (tai Y), koska X (tai Y) ei ole totta.”

Lue lisää →

Päästäänkö tolkusta koskaan?

28 kommenttia

‘Tolkun ihmisestä’ ei pääse eroon helposti. Ei, vaikka käsitteen lanseerannut kirjailija Jyri Paretskoi ja Tolkun julistuksen puuhamies muusikko ja kouluttaja, sittemmin myös perussuomalainen eduskunta-avustaja, Erkki Seppänen, julkaisivat syksyllä 2018 vuoropuhelun “Tolkun muistolle” ja ehdottivat eteenpäin siirtymistä.

Tolkun ihminen näyttää nousevan kuolleista kuoppaamisensa jälkeen samalla tarmolla kuin Michael Myers Halloween-elokuvissa. Viimeisin vilkas kiistelykierros käytiin, kun Silakkaryhmän puuhamies, Johannes Koski, luonnehti Twitterissä (4.1.2020) “tolkun ihmistä” vääryyden ja väkivallankin edessä välinpitämättömäksi.

Iisalmen Sanomissa julkaistu Paretskoin alkuperäinen kolumni “Tolkun ihmiset” herätti sekin välittömästä kiivaaksi äityneen keskustelun, jossa uuden käsitteen merkitysulottuvuuksia pohdittiin välillä lonkalta heitellen, mutta myös asiaan huolellisesti paneutuen.

Keskustelu on polveillut moneen suuntaan. Yksi sen juonne on hämmästely: kuinka kukaan voi kritisoida tolkkua , joka sanakirjankin mukaan tarkoittaa muun muassa järkeä, ymmärrystä ja harkintakykyä? Pyrin vastaamaan tähän kysymykseen.

Lue lisää →

Demokratian tulevaisuus: konsensus, osallisuus vai avoin erimielisyys?

19 kommenttia

Sitran yliasiamies Mikko Kosonen esitti taannoin, että demokratian ”viheliäiset ongelmat” saadaan ratkaistua parhaiten kehittämällä politiikasta pitkäjänteistä ja hallinnon toiminnon järkeistämistä (HS Vieraskynä 29.8.). Politiikasta ja hallinnosta tulisi tehdä yksimielisempää ja hallituskaudet ylittävää.  Poliittiset puolueet olisivat valmiita viemään ratkaisuja eteenpäin hallituskokoonpanosta huolimatta, ja hallitus-oppositio -jako olisi käytännössä turha.

Tutkija Vesa Koskimaa vastasi Kososelle (HS Mielipide 7.9.2018). Koskimaan mukaan Kososen ajatus ontuu: vahvasti konsensuaalinen ja asiantuntijavetoinen eli ”järkeistetty” poliittinen hallinto ei kykene ratkaisemaan suomalaisen tai länsimaisen demokratian ongelmia, kuten populismia tai kansalaisten voimattomuuden tunnetta. Pikemminkin laaja konsensus yhteisine tavoitteineen, ratkaisuvaihtoehtoineen ja toimenpiteineen näyttää yhä epätodennäköisemmältä.

Koskimaan mukaan demokratian heikko nykytila johtuu osittain juuri siitä, mitä Kosonen ehdottaa. Politiikka on pitkään muistuttanut kasvotonta hallinnointia, jossa asiantuntijat ratkaisevat ongelmia vaihtoehdottomassa hengessä. Ratkaisuksi Koskimaa ehdottaa pikemminkin kansalaisten osallisuuden lisäämistä sekä osallisuuden tunteen vahvistamista.

Demokratian ajatellaan olevan tasa-arvoista ja oikeudenmukaista kansanvaltaa, jossa kaikilla kansalaisilla on yhtäläinen mahdollisuus osallistua päätöksentekoon. Demokratian toteutuminen kuitenkin edellyttää, että riittävän moni kansalaisista osallistuu päätöksentekoon vähintään edustuksellisin keinoin. Lue lisää →

Miksi journalismin etiikka ei näy?

22 kommenttia

Henrik Rydenfelt kritisoi viime viikolla journalismia siitä, että se ei keskity riittävästi arvokysymyksiin julkaisemiensa faktojen takana eikä tuo esiin omia eettisiä sitoumuksiaan. Tältä pohjalta hän kysyi provosoivasti, puuttuuko journalismista etiikka.

Ei journalismilta etiikkaa puutu, pikemminkin päinvastoin.

Etiikan kasvavasta merkityksestä journalismissa kertoo jo itsesäätelyn kehitys. Journalistin ohjeita muokattiin pitkään noin kerran vuosikymmenessä. Viimeisen 12 vuoden aikana päivityksiä sääntöihin on tehty jo kolme kertaa. Toimittajat joutuvat muuttuvissa nykyoloissa miettimään päivittäisessä työssään eettisiä kysymyksiä ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Olen myös tutkinut journalistien ammattiarvoja. Olen huomannut, että journalistien tulkinnat aiheisiinsa liittyvistä arvokysymyksistä ovat aiempaa moninaisempia (ks. esim. Pöyhtäri, Väliverronen & Ahva 2016).

Kuitenkin Rydenfelt on kritiikissään aivan oikeassa. Journalistien pohdiskelu ei näy julkisuudessa, eivätkä journalistit ole järin halukkaita arvioimaan muidenkaan eettisiä vakaumuksia. Mistä se johtuu? Lue lisää →

Asiantuntija ja vaihtoehtoiset faktat

51 kommenttia

Elämmekö ”totuudenjälkeisessä ajassa”? Ehkä emme sentään. Tuskin kukaan väittää, että haluaa uskoa epätotuuksia tai ei piittaa tiedosta.

Entisajan ja nykyisyyden välinen ero on pikemminkin siinä, mistä jokapäiväisen informaatiomme saamme. Tarjolla olevista tiedon ja epätiedon kanavista on runsaudenpula, ja perinteiset viestinnän portinvartijat kuolevat sukupuuttoon.

Keskustelukulttuuriamme luonnehtii pikemminkin ”vaihtoehtoisten faktojen” käsite, jonka lanseerasi Yhdysvaltain presidentin neuvonantaja Kellyanne Conway selitellessään Valkoisen talon epätosia väitteitä. Kuka tahansa voi muovailla aivan uusia ”tosiasioita” omien taloudellisten, poliittisten tai muiden intressien mukaan.

Loppu on kiinni vain siitä, kuinka moni uskoo ja kuuntelee. Lue lisää →

Suo, kuokka ja vaihtoehtoiset faktat

32 kommenttia

Bioenergia ry:n turpeen polttamisen lisäämistä ajava Turveinfo-kampanja on ollut jo viikkoja vilkkaan kriittisen keskustelun aiheena.

Tutkijoiden mukaan kampanja vääristelee soiden käyttöastetta, vähättelee turvetuotannon vaikutusta vesistöihin ja liioittelee turpeen rahallista arvoa. Sosiaalisessa mediassa kampanjan ulko- ja printtimainosten kuvitus, tehokeinot ja sanavalinnat ovat ärsyttäneet.

Mainoksissa Suomi-neito kuvataan tyhmänä aasina, joka ei käytä turverikkauksiaan vanhusten hoitamiseen vaan ruokkii energiaa hankkimalla karhuna kuvattua Venäjää.

Joukahaisen kyydissä

Sekä Bioenergia että markkinointitoimisto yrittävät kääntää tilanteen onnistumiseksi: kampanjan tarkoitus oli herättää keskustelua, ja nyt sitä on syntynyt.

Mutta keskustelua vain ei käydä itse asiasta – kuten turpeen polttamisesta ja soiden suojelusta. Sitä käydään itse kampanjasta ja sen toteuttajista.

Miksi turvekampanja lauloi itsensä suohon? Lue lisää →

Nyt tarvitaan dialogia

3 kommenttia

Keskusteluilmapiiri on Suomessa kärjistynyt nopeasti. Keskustelu on muhinut verkossa jo pidempään ja viime aikoina se on levinnyt yleisempään julkisuuteen. Verkossa keskustelu on ylikuumentunut niin, että keskustelualueita joudutaan sulkemaan.

Syitä ylikuumentumiseen on monia: talouskriisin aiheuttama huoli, poikkeuksellinen pakolaismäärä sekä Suomen poliittinen ilmaston muuttuminen. Olisi tärkeää suunnata keskustelu hedelmällisemmälle pohjalle. Nyt on tilausta vuoropuhelulle eli dialogille.

Dialogi ei ole mitä tahansa keskustelua. Dialogia on usein kuvattu yhdessä ajatteluksi. Tavoitteena on löytää yhdessä syvempi ymmärrys jostain ilmiöstä sekä uusia ajatusmalleja ilmiöön liittyen. Dialogi eroaa väittelystä, jossa on voittaja ja häviäjä. Dialogin onnistuessa kaikki ovat voittajia.  

Dialogin onnistumiseksi olisi huolehdittava ainakin neljästä asiasta. Ensinnäkin on pyrittävä totuuteen, vaikka se on tietysti suhteellinen asia. Totuus riippuu asiasta, tilanteesta ja ihmisistä. Joissain asioissa totuus on selkeä, mutta toisissa hyvinkin kiistanlainen. Esimerkiksi hyvästä yhteiskunnasta lienee monta totuutta. Lue lisää →