Lastensuojelulaitoksiin sijoitetuilta lapsilta haltuunotettuja esineitä kuvanneen Tuomas Linnan teos Huoli haastaa lastensuojelun toimijat pohtimaan omia käytäntöjään ja niiden perusteita.
Miksi 16-vuotiaalta on otettu haltuun huulirasva? Miksi 15-vuotias ei saanut pitää koristesydäntään?
Lastensuojelulaitoksiin tekemääni kyselyyn vastasi 26 laitosten vastuuhenkilöä. Vastaukset osoittavat, että laitosten käytännöt vaihtelevat laajasti hyvin arkipäiväistenkin esineiden kohdalla. Lue lisää
Valokuvaaja Tuomas Linnan teos Huoli on dokumentti lastensuojelulaitoksista. Linna on kuvannut laitoshoitoon sijoitetuilta lapsilta haltuun otettuja esineitä, laitosten arkisia näkymiä sekä lasten tekemiä piirroksia ja kirjoituksia.
Kuvillaan Linna tarttuu aiheeseen, joka tuntuu kokonaan unohtuneen.
Yhteiskunnallinen keskustelu on keskittynyt maahanmuuttoon ja turvapaikanhakijoihin. Sosiaali- ja terveyspalveluiden valtakunnallisesta uudistuksesta uutisoidaan, mutta median mielestä sen keskiössä näyttää olevan sairaaloiden määrä ja sijainti lähinnä synnyttäjien ja ikäihmisten tarpeita ajatellen, ei sosiaalipalveluiden kokonaisuus syntymän ja vanhuuden välillä.
Perheiden ja lasten pahoinvointi sekä yhteiskunnan perheille järjestämän tuen sisältö ovat nousseet julkisuuden asialistalle vain hetkittäin ja lyhytaikaisesti – siitäkin huolimatta, että kyse on tulevaisuudestamme. Lue lisää
Pariisin terrori-iskujen jälkeen media toistelee, että terrori-iskujen tarkoitus on kylvää pelkoa.
Mutta mitä terroristi hyötyy siitä, että pelkäämme?
Pelolla on merkitystä vain, kun se muuttuu sanoiksi ja teoiksi: rasistiseksi puheeksi, syrjinnäksi, väkivallaksi.
Silloin terroristit ovat saavuttaneet tavoitteensa: heidän maailmankuvansa on piirtynyt mieliimme. Siinä kuvassa maailmaan jakautuu kahteen leiriin: meihin ja heihin, hyvään ja pahaan. Jokainen kuuluu jompaankumpaan leireistä: ne, jotka eivät ole meidän puolellamme, ovat meitä vastaan.
Pariisin terrori-iskut ovat mainos maailmankatsomukselle – mainos, jonka hinta on tuoreimpien tietojen mukaan 128 ihmishenkeä. Lue lisää
Kun Enkeli-Elisan tarina alkoi vähitellen paljastua huijaukseksi, kiusatun muistolle omistetun Facebook-tukiryhmän ylläpitäjä Kim kuittasi huhut näin:
“Elisan tapaus on tosi, mutta vaikkei olisikaan niin nuoret tekevät itsemurhia koulukiusaamisen takia joka tapauksessa.” (HS Kuukausiliite 20.3.2013)
Kirjailija Minttu Vettenterän fabuloima tragedia ja sen hahmot – Elisa ja hänen surun murtamat vanhempansa – ovat siis jollain syvemmällä, emotionaalisella tasolla totta. Rahankeruukampanja ja kirjamyynti olisivat kaiketi voineet jatkua. Elisaa ei ollutkaan, silti kaikkien maailman kiusattujen puolesta tuntuu pahalta.
Tilastoista ei saa tarinaa, jos kertomusmuodon edellyttämä kokeva yksilö puuttuu (ks. Caracciolo 2013). Sellaisen voi siis kai tekaista? Lue lisää
Keskusteluilmapiiri on Suomessa kärjistynyt nopeasti. Keskustelu on muhinut verkossa jo pidempään ja viime aikoina se on levinnyt yleisempään julkisuuteen. Verkossa keskustelu on ylikuumentunut niin, että keskustelualueita joudutaan sulkemaan.
Syitä ylikuumentumiseen on monia: talouskriisin aiheuttama huoli, poikkeuksellinen pakolaismäärä sekä Suomen poliittinen ilmaston muuttuminen. Olisi tärkeää suunnata keskustelu hedelmällisemmälle pohjalle. Nyt on tilausta vuoropuhelulle eli dialogille.
Dialogi ei ole mitä tahansa keskustelua. Dialogia on usein kuvattu yhdessä ajatteluksi. Tavoitteena on löytää yhdessä syvempi ymmärrys jostain ilmiöstä sekä uusia ajatusmalleja ilmiöön liittyen. Dialogi eroaa väittelystä, jossa on voittaja ja häviäjä. Dialogin onnistuessa kaikki ovat voittajia.
Dialogin onnistumiseksi olisi huolehdittava ainakin neljästä asiasta. Ensinnäkin on pyrittävä totuuteen, vaikka se on tietysti suhteellinen asia. Totuus riippuu asiasta, tilanteesta ja ihmisistä. Joissain asioissa totuus on selkeä, mutta toisissa hyvinkin kiistanlainen. Esimerkiksi hyvästä yhteiskunnasta lienee monta totuutta. Lue lisää
Taloudellisen niukkuuden aikana myös keskustelukulttuuri vaikuttaa köyhtyneen. Suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa vaihtoehtojen puntaroinnin ovat korvanneet johtajien ja asiantuntijoiden synkät monologit, joilla perustellaan jo tehtyjen päätösten välttämättömyyttä. Yhteistoimintaneuvotteluilla tarkoitetaan ensisijaisesti lomautuksia ja irtisanomisia.
Rakentavia ehdotuksia ja ideoita ei uskalleta esittää lannistumisen ilmapiirissä. Turhautuminen purkautuu nettikeskustelujen aggressiiviseen huuteluun. Varsinaisesta aiheesta eksytään vain kauemmas väittelemällä siitä, kenen syytä keskustelun heikko taso on.
Työmarkkinaosapuolten kesken ei päästä edes sopimukseen siitä, mistä keskustellaan, kun ensimmäiset uhkaukset on jo esitetty. Maahanmuuttokeskustelu juuttuu väittelyyn rasismin ja maahanmuuttokriittisyyden käsitteistä.
Syyttelyn sijasta rakentavat ehdotukset ovat tarpeen. Ehdotamme, että parempi keskustelukulttuuri on aitoa vuoropuhelua. Aidon vuoropuhelun ensimmäinen edellytys on jaettu ongelma. Ilman sitä keskustelu on pelkkää omien kantojen huutelua. Aidon vuoropuhelun tarkoitus ei ole keskustelun “voittaminen”. Jos sen tuloksena syntyy onnistunut ratkaisu, jokainen selviää voittajana. Lue lisää
Sosiaalisen median luoma tietolähteiden pluralismi mahdollistaa yhä monipuolisemman käsityksen maailmasta ja omien ennakkoluulojen murtumisen. Toisaalta se merkitsee usein myös ihmisten pysymistä yhä voimakkaammin omalla mukavuusalueellaan samanmielisten kanssa.
Jürgen Habermasin teorian mukaan yhteiskunta on ihanteellisesti julkisuuden kehä, jossa yksilöt ja ryhmät kokoontuvat keskustelemaan ja argumentoimaan tavoitteenaan yhteinen mielipide, konsensus. Sen areenana ovat modernina aikana toimineet valtavirtamediat.
Habermas katsoo julkisuuden kehän murtuvan, kun neuvottelut siirtyvät suljettujen ovien taakse ja julkisuudessa nähdään vain PR-versiot päätöksistä. Todellista valtaa käytetään ja kamppailua siitä käydään jossain muualla kuin julkisuuden kehällä.
Uudenlainen riski julkisuuden kehälle on kuitenkin tiedonvälityksen siirtymisen yhä voimakkaammin sosiaalisen median varaan pois koko kansakunnan tavoittavasta perinteisestä massamediasta. Lue lisää
Blogeilla on perinteiseen mediaan verrattuna kaksi vahvuutta. Yksi on niiden nopea reaktiokyky ja lähes olematon julkaisuviive.
Toinen vahvuus on se, että bloggaajat mielletään suosittuudestaankin huolimatta helposti lähestyttäviksi, todellisiksi ihmisiksi. Blogeja pidetään rehellisenä ja epäkaupallisena. Lukijat luottavat siihen, että blogin sisältö on aitoa: se on harmoniassa bloggaajan todellisen persoonan ja mielipiteiden kanssa.
2010-luvun loppuun tultaessa yritysten markkinointiosastot ja pr-toimistot heräsivät blogien suosion kasvuun. Blogeista kehkeytyi uusi mainospaikka, ikkuna kuluttajien koteihin. Bloggaamisesta tuli liiketoimintaa.
Myös perinteinen media pyrkii käyttämään blogeja ja näiden ympärille muodostunutta yhteisöllisyyttä hyväksi enemmän. Lehtien verkkosivuilla on saman aihealueen blogeja, joita ylläpitävät toimittajat tai – kuten muoti- ja lifestyle-medioiden tapauksessa – entuudestaan tunnetut, mediaan kiinnitetyt bloggaajat.
Kuinka blogien suosion perustana oleva avoimuus, aitous ja rehellisyys toteutuvat, kun harrastustoiminnasta siirrytään liiketoimintaan? Lue lisää