Blogien yhteinen etiikka?

3 kommenttia

Blogisivusto Blogaaja.fi sulki eilen kansanedustaja Maria Tolppasen blogin.

Sivuston esittämien perustelujen mukaan Tolppanen oli käyttänyt blogiaan ”ihmisryhmiin kohdistuvan vihan lietsomiseen” julkaisemalla blogissaan vääristeltyjä käsityksiä sekä ilmaissut tukensa ”uusnatsien ja väkivaltarikoksista tuomittujen henkilöiden johtamille rasistisille katupartioille”.

Blogisivustoilla on yleensä käyttöehtojen mukaan oikeus sulkea asiattomaksi tai lainvastaiseksi katsomaansa sisältöä julkaisevat blogit, usein ilman ennakkovaroitusta. Tämän myös Blogaaja.fi toteaa käyttöehdoissaan.

Käyttöehtojen viittaukset mahdollisiin lainvastaisuuksiin ja kiellettyyn sisältöön ovat kuitenkin usein epämääräisiä. Kuten Tolppasen tapaus osoittaa, ne johtavat helposti  erimielisyyksiin sääntöjen tulkinnasta ja asiattoman sisällön luonteesta. Nyt kansanedustaja vaatii vuorostaan Blogaaja.fi -sivustolta tarkempia perusteluja kirjoitustensa sisällön ongelmista. Lue lisää →

Tietovuodon etiikka

10 kommenttia

Saksalaiselle sanomalehdelle vuodetut 11,5 miljoonaa panamalaisen lakitoimisto Mossack Fonsecan sähköpostia raottavat verhoa tiukan pankki- ja liikesalaisuuden Panamaan.

Tutkivien journalistien ryhmittymän The International Consortium of Investigative Journalists ICIJ:n selvityksissä on paljastunut, että Mossack Fonsecan palveluita ovat käyttäneet suurpankit, merkkihenkilöt ja jopa valtionpäämiehet.

Julkinen keskustelu on keskittynyt pöytälaatikkoyritysten mahdollistamaan veronkiertoon ja varojen piilotteluun. Harva on pohtinut tietojen vuotamisen ja niiden julkaisemisen eettisiä ongelmia. Lue lisää →

Niinistön dilemma

3 kommenttia

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa 3.2.2016 herätti välittömästi voimakkaita kannanottoja puolesta ja vastaan.

Puheensa keskeisessä kohdassa Niinistö korosti, että turvapaikanhakijoiden määrän uudelleen kasvaessa joudumme valitsemaan kahden huonon vaihtoehdon välillä:

”Ei siis ole hyviä vaihtoehtoja. Joudumme pohtimaan, suojellaanko eurooppalaisia arvoja ja ihmisiä ja todella hädässä olevia, vai suojataanko ahtaan tarkasti kansainvälisiä velvoitteita muista seuraamuksista välittämättä.”

Tulisiko Suomen rikkoa kansainvälisistä sopimuksista aiheutuvia velvollisuuksiaan? Vai tulisiko Suomen noudattaa sopimuksia niiden seurauksista huolimatta? Tämä on Niinistön puheen keskeinen ”dilemma”. Lue lisää →

Mistä tunnistat epämedian?

24 kommenttia

Jokaisessa mediassa tehdään virheitä, jätetään kertomatta merkityksellisiä asioita ja aika ajoin annetaan tapahtumista yksipuolinen kuva. Journalistikaan ei ole täysin neutraali tai vapaa intresseistä (ks. Lehtinen 2014).

Mikä sitten erottaa nettiin viime aikoina ilmestyneet epämediat luotettavasta mediasta? Erittelen seuraavassa kolme tekijää. 

Pyrkimys totuuteen – vai aivan muuhun?

Jo Platonin esittämän tiedon määritelmän mukaan tieto on oikeutettu ja tosi uskomus. Tieto on aina totta: se pitää paikkansa. Tieto ei ole tietoa onnekkaan sattuman vuoksi, vaan sille on esitettävissä oikeutus, perustelu.

Totuus mielletään yleensä esitetyn väitteen ja asiantilojen vastaavuudeksi: totta on kertoa asiat niin kuin ne ovat, kuten Aristoteles jo väitti. Mutta miten tiedämme, mikä on totta?

Ei ole olemassa ”totuusskooppia”, laitetta, joka kertoisi asioiden todellisen laidan nappia painamalla. Lue lisää →

Some toimii sittenkin

41 kommenttia

Vuoden 2016 alussa laman poteroihin kaivautuneilla suomalaisilla on Nuorten Leijonien MM-kullan lisäksi toinenkin syy iloon.

Sosiaalinen media ei olekaan rikki.

Viime vuonna some täyttyi niin äärimmilleen vihapuheesta, että sitä roiskui myös netin ulkopuolelle uhkailuina, herjauksina ja jopa väkivallantekoina. Myös yrityksille ja yhteisöille some alkoi näyttäytyä vesikauhuisena rakkina, jonka raivo voi ryöpsähtää pienimmästäkin virheestä. Hetken vaikutti, että somesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Viimeisimmät ilmiöt kuitenkin osoittavat, että sosiaalisessa mediassa on mahdollista edistää yhteiskunnallista keskustelua sekä jakaa tietoa ja kokemuksia vastuullisesti. Lue lisää →

Uneton bioetiikan äärellä

3 kommenttia

Sanotaan, että ei sota yhtä miestä kaipaa. Silti tuntuu, että väliin se kyllä kaipaa, tai ainakin joitakin sotia käydään varsin harvalukuisella joukolla. Tältä tuntuu paikoin oma sotani, joka on bioetiikan tieteenalan akateemisen ja yhteiskunnallisen työn tukeminen ja tunnetuksi tekeminen Suomessa.

Suomalainen bioetiikan ymmärrys näyttää jäävän jälkeen erityisesti Yhdysvaltojen ja myös muun Euroopan kehityksestä. Muualla tehdään päivä päivältä niin paljon enemmän. Optimisti ajattelee, että Suomessa on ainakin alalla paljon tehtävää.

Bioetiikka käsittelee lääke-, terveys- ja biotieteiden eettisiä, moraalisia ja yhteiskunnallisia kysymyksiä – siis aiheita kuten geenimuokkaus, terveydenhuollon priorisointi tai lääkäri-potilassuhde. Sille luulisi olevan kysyntää, mutta bioetiikan kysymysten pohdinta ei aina saa riittävästi sijaa edes tieteenalan edelläkävijämaassa Yhdysvalloissa. Lue lisää →

Suomalainen sankari

2 kommenttia

Lama-ajan lapsuuden alkuhämärässä suomalainen sankari oli ansioitunut tieteessä, taiteessa tai valtiomiehenä, joskus urheiljana. Hän oli kirjoittanut, maalannut tai juossut kolkkamme Euroopassa maailmankartalle. Hänen ansiotaan oli pienen kansakunnan erinomainen neuvolajärjestelmä, itsenäinen valtiollinen asema tai kulttuurinen identiteetti.

Sankari oli suuri sisältöjen tuottaja – poikkeuksetta mies, jonka kurttuisat kulmat koristivat koulukirjoja, markkaseteleitä ja postimerkkejä. Väinö Linna sentään näytti hymyilevän lempeästi.

Laman karkoitti Nokia, jonka menestyksen myötä muuttuivat myös ihanteet. Sankariksi nousi kuin huomaamatta Juro osaaja. Hän oli ongelmanratkaisija, insinööri ja tekniikan ihmelapsi – ja saamastaan huomiosta hieman hämmentynyt. Lue lisää →

Turvapaikanhakijaa epäillään – ministeriö salasi

4 kommenttia

Valtiovarainministeri Alexander Stubb sai Tampereella päälleen mukillisen nestettä “valehtelija”-huutoa toistaneelta mieheltä.

Teon seuraukset eivät olleet vakavia.  Ministeri ei vahingoittunut. Neste osoittautui coca-colaksi.

Vakavampaa teossa oli loukkaus henkilön koskemattomuudelle. Vielä vakavampaa oli poliittisesti motivoitunut hyökkääminen demokraattisesti valittua päätöksentekijää kohtaan.

Tätäkin vakavampaa lienee silti kehitys, josta “kokis-isku” on oire. Onko huutelussa ja uhkailussa koko suomalaisen poliittisen keskustelukulttuurin tulevaisuus? Lue lisää →