AstraZenecaa halukkaille heti!

Tiedotusvälineiden mukaan AstraZenecan Vaxzevria-rokotetta on tulossa Suomeen vielä paljon. Rokotetta on jäämässä käyttämättä, koska kohta ei ole enää jäljellä ryhmiä, joille sitä voitaisiin nykyisen ohjeistuksen mukaan antaa

Toisaalta media tietää kertoa, että esimerkiksi Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) johtaja Mika Salminen olisi valmis ottamaan AstraZeneca-rokotteen vaikka heti. Ja niin olisi epäilemättä moni muukin, Ilta-Sanomien 15.4. tekemässä kyselyssä jopa kaksi kolmesta.

Eihän tämä näin voi mennä. Hyviä ja kalliita aineita ollaan tuhlaamassa, immunisointiohjelmaa viivästyttämässä ja kansalaisia estämässä saamasta haluamaansa – ja saatavilla olevaa – suojaa vaarallista tautia vastaan.

Nykytilanne

THL:n 15.4. julkistaman päivityksen mukaan ”AstraZenecan adenovirusvektorirokote antaa suojaa SARS-CoV-2 viruksen aiheuttamaa COVID-19 -tautia vastaan. Rokote ehkäisee tehokkaasti etenkin vakavaa COVID-19-tautia.”

THL toteaa silti, että juuri nyt, immuniteetin kasvattamisen ratkaisevilla hetkillä, aineen käyttöä jarrutellaan: ”Kansallisen ohjeistuksen mukaisesti Vaxzevria-rokotetta annetaan [vain] 65 vuotta täyttäneelle ja sitä vanhemmalle.” 

Jarruttelu johtuu aineen arvelluista sivuvaikutuksista: ”AstraZenecan koronarokotuksen jälkeen on raportoitu erittäin harvinaista veren hyytymishäiriötä, johon liittyy verisuonitukoksia yhdessä alentuneiden trombosyytti- eli verihiutalemäärien kanssa (VITT). Syy-yhteyttä AstraZenecan rokotteen ja hyytymishäiriön välillä pidetään mahdollisena.”

Kuten THL raportoi, mahdolliset sivuvaikutukset ovat kuitenkin yksilötasolla epätodennäköisiä: ”Vaikka kyseistä veren hyytymishäiriötä on esiintynyt AstraZenecan rokotteen saaneilla odotettua enemmän, häiriö on silti erittäin harvinainen. Huhtikuun 4. päivään mennessä rokotteen oli saanut 34 miljoonaa ihmistä Euroopan Unionin ja Iso-Britannian alueella. Siihen mennessä tällä alueella oli raportoitu yhteensä 169 aivolaskimotukosta ja 53 suoliston alueen laskimotukosta. Hyytymishäiriön ilmaantuvuus vaihtelee maittain. Euroopassa sen on arvioitu olevan keskimäärin noin 1/100 000 rokotettua.”

Varovaisuus ja sen rajat

Vaxzevrian kieltämistä halukkailta perusteltiin THL:n kannanotossa 19.3. varovaisuusperiaatteella. Sääntö sanoo, että vaaralliseksi uumoiltua käytäntöä ei pidä omaksua eikä jatkaa, ennen kuin sen turvallisuudelle on löydetty tieteelliset perusteet. Todistuksen taakka on niillä, jotka haluavat edetä mahdollisesta riskistä huolimatta.

Myös Espoon johtava ylilääkäri Anu Mustakari näyttää vetoavan tähän, kun hän toivoo Helsingin Sanomille 15.4. antamassaan haastattelussa, että ”päätökset rokotuksista tehdään tutkimustietoon, tosiasioihin ja asiantuntija-arvioon perustuen”. Hänestä ”se nimenomaan lisää luotettavuutta, että meillä ei mennä laput silmillä vaan mahdollisiin riskeihin reagoidaan nopeasti ja ne minimoidaan ja mahdolliset uhkat otetaan vakavasti. Olen ylpeä siitä, että meillä toimitaan näin.”

Vajaa kuukausi THL:n lausuman jälkeen kuitenkin sen johtaja Mika Salminen, samoin kuin Helsingin Sanomien haastattelema Vantaan sosiaali- ja terveydenhuollon apulaiskaupunginjohtaja Timo Aronkytö olivat valmiita ottamaan AstraZenecan rokotteen. Tälle on syynsä: THL:n alkuperäinen ja Anu Mustakarin heijastama tulkinta varovaisuudesta on kovin rajoittava. 

Näin pienten riskien hahmottaminen on vaikeaa. Lääketieteen tohtori, professori Juhani Knuuti valottaa asiaa blogissaan esittämällä vertailukohtia arkielämästämme. Hänen mukaansa ”AstraZenecan rokotteen haittavaikutuksen aiheuttama kuoleman riski on sama kuin:

  • Auton kyydissä istuminen 72 km matkan verran
  • Vajaan yhden savukkeen polttaminen
  • Passiiviselle tupakoinnille altistuminen 1,5 h tunnin ajan (siis yhden kerran)
  • Työskentely tehtaassa 1 viikon ajan
  • Kalastaminen merellä alle 1 h tunnin ajan
  • Ehkäisyvalmisteen käyttäminen 1,5 viikon ajan
  • 1/3 viinipullollisen nauttiminen”.

Laskelmia on toki monenlaisia, ja tarkoista luvuista voidaan riidellä. On kuitenkin todettu, että potentiaalisesti tappavalta taudilta suojaavan rokotteen riskit ovat hyvin pienet verrattuna moniin arkisiin toimintoihin.

Ellemme halua kieltää autoilua, tehdastyötä, kalastamista tai ehkäisyvalmisteiden käyttöä, emme voi soveltaa varovaisuusperiaatetta johdonmukaisesti Vaxzevrian kieltämiseen niiltä, jotka sitä haluavat.

Holhouksen ja toiveikkuuden tunnistaminen ja eteenpäin 

Lääkärit pitävät usein itseään auktoriteetteina, kun puhutaan yksilöiden itseään koskevista terveysvalinnoista. Ilmiön nimi on lääketieteellinen holhous tai paternalismi. Terveydenhuollon etiikka ja erityisesti sitä tarkasteleva bioetiikaksi nimetty tieteenala on kamppaillut tätä ilmiötä vastaan puoli vuosisataa potilaan ja kansalaisen itsemääräämisoikeuden turvaamiseksi.

Itsemääräämisoikeus perustuu ajatukselle, että täysivaltainen, täysijärkinen ja asioista riittävästi perillä oleva yksilö voi päättää, myös riskialttiita päätöksiä tehdessään, omista asioistaan ilman muiden pakottavaa puuttumista.

Anu Mustakari kuitenkin sanoo, Helsingin Sanomien mukaan: ”Vapaaehtoisuus ei ole peruste rokotteen saamiselle, jos rokote on asiantuntijoiden toimesta jostain syystä määrätty vain tietylle ikäryhmälle.” Tämä oikeastaan kertoo kaiken. Jos ”rokote on asiantuntijoiden toimesta jostain syystä määrätty vain tietylle ikäryhmälle”. Entä jos asiantuntijat olisivat sanoneet, että kalastus tai tehdastyö pitäisi kieltää?

Kun kieltoja kannattavat asiantuntijat haluavat voimistaa sanomaansa, he ottavat vielä mukaan varovaisuuden periaatteelle vastakkaisen toiveikkuuden periaatteen. Jos kaikki menisi kuin Strömsössä, asiat voisivatkin edetä näin.

THL:n erikoistutkija Simopekka Vänskä esittää Helsingin Sanomissa 25.4. oman näkemyksensä: ”Jos nykyinen epidemian laskutrendi jatkuu näin voimakkaana ja Pfizerin rokotetta tulee niin paljon, AstraZenecan suurikaan vähentäminen ei vaikuta tapausmääriin juuri lainkaan.” Oikein sanottu, mutta paino on sanalla ”jos”.

Palauttaaksemme varovaisuuden periaatteen sen oikeaan käyttötarkoitukseen, voimme kysyä: kannattaako tämän arvelun mukaan edetä ennen kuin sitä on asianmukaisesti todistettu? Rajoituksia on purettu, ja on täysin mahdollista, että ennen kesää näemme vielä epidemian uuden nousun. Eikö nyt olisi parempi edetä kieli keskellä suuta ja rokottaa muuten hukkaan menevillä AstraZenecan tuotteilla ne, jotka sitä täysijärkisesti ja tiedon valossa haluavat – kuten THL:n johtajan ja Vantaan sosiaali- ja terveydenhuollon apulaiskaupunginjohtajan? Vai olemmeko sitä mieltä, että he ovat siinä määrin vajaavaltaisia tai ajatteluun kykenemättömiä, etteivät kykene tekemään päätöstä omasta puolestaan?

Kirjoittajat ovat terveydenhuollon filosofisen etiikan ja bioetiikan pitkän linjan asiantuntijoita. He ovat julkaisseet kansainvälisesti ja kansallisesti tutkimustensa tuloksia muun muassa kulkutautien etiikasta, varovaisuusperiaatteesta, holhouksesta, pakosta ja itsemääräämisoikeudesta.

2 kommenttia

  1. Aatu

    Olen 60 vuotias mies ja jo yhden AstraZeneca -rokoteannoksen saanut. Olen vapaaehtoisena ilmoittautumassa jonoon saadakseni toisen annoksen tätä samaa. Ymmärrän todennäköisyyden saada verihyytymän ja lisäksi kuvittelen tunnistavani epänormaalin olotilan, jos saan verihyytymään viittavia oireita jolloin osaan nopeasti hakeutua pätevään hoitoon paikkakunnallani.
    On täysin järjetöntä olla hyödyntämättä Suomeen tulevia AstraZeneca -rokoteannoksia. Meitä vapaaehtoisia riittäisi jonoiksi asti rokotuspisteillä.
    Toinen vaihtoehto on lähettää ao. rokoteannokset kolmanteen maahan – esim. Australiassa kaivataan pikaisesti lisää rokotteita, sillä siellä on päästy vasta parin prosentin rokotekattavuuteen.

    E-pillereitä kyllä otetaan huolettomasti vaikka verihyytymäriski niiden käyttäjillä on kymmenkertainen verrattuna ao. rokotteeseen.

  2. Jaakko Nevasto

    Rokote ja rajoitustoimet ovat molemmat suojia virusta vastaan. Rajoituksista on selviä huomattavia vaaroja ja haittoja yksilöille ja yhteiskunnalle. Tutkimustietoa työttömyyden tai mielenterveysongelmien aiheuttamista henkien menetyksistä riittää. Silti rajoituksia Mika Salminen on puolustanut välttämättöminä vedoten taudin vaarallisuuteen. Nyt rokotteen marginaaliset riskit ovat syynä sen jakelun rajoittamiseen vaikka sillä saisi suojan tätä tautia vastaan. Tällä ajattelulla rajoituspolitiikkaa tuskin olisi voitu toteuttaa.

    Ehkä juuri varovaisuusperiaatetta olisi ollut hyvä soveltaa koulujen pitämiseen auki, sillä riskit lapsille ja nuorille ovat kaikkea muuta kuin marginaalisia. Ehkä varovaisuutta olisi voinut soveltaa monessa muussakin rajoituksessa, kun kerran empiiristä tietoa tartuntaketjuista on varsin vähän, mutta rajoitusten haitat selviä.

    Tietenkin lääketieteellisen koulutuksen saaneet hoitavat lähinnä omaa osaamisaluettaan. Mutta tämä keskustelu tuo esiin miten kapeasti yhteiskunnan eri intressejä ja tarpeita on viimeisen vuoden aikana käsitelty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.