Teollista lihantuotantoa voi ja saa verrata keskitysleireihin

27 kommenttia

Jaakko Nevasto kommentoi keskustelua Kari Kuulan kolumnista ”Eläinten teollinen käyttö muistuttaa Saatanan tuhotekoja – Jeesuksen seuraaja ei voi osallistua nykyiseen kaltoinkohteluun”. Kuula vertasi eläintiloja keskitysleireihin, Nevasto puolestaan piti vertausta epäonnistuneena ja vaarallisena. Holokaustin aikaisten keskitysleirien päämäärä, Nevaston sanoin ”kansallis-rodullinen harmonia”, oli jo itsessään epämoraalinen, kun taas ihmisten ruokkiminen on välttämätöntä, luonnollista ja oikein. Vertaus voi johtaa keskitysleirien eettisen sietämättömyyden vähättelyyn.

Nähdäkseni Nevasto tunnistaa aidon käsitteellisen ongelman, joka teollisen eläintuotannon vertaamisessa holokaustin keskitysleireihin on. Keskitysleirit olivat tuomittavia sekä päämääriensä että keinojensa suhteen. Eläintuotanto puolestaan voi olla vahingollista ja epäeettistä, mutta sen päämäärä on hyvä. Tilanne on kuitenkin mielestäni hienosyisempi kuin Nevasto kirjoituksessaan antaa ymmärtää.

Ihmisten ruokkiminen sinänsä on hyvä päämäärä. Siihen voi kuitenkin päästä monin keinoin, esimerkiksi lisäämällä kasvissyöntiä, rajaamalla eläinperäisen ravinnon käytön järkevään minimiin ja pitämällä huolta siitä, että ruoka tuotetaan tavalla, joka ei vahingoita eläimiä. Nevaston mainitsemaan tavoitteeseen pääseminen ei edellytä teollista eläintuotantoa, jonka vaarat hän itsekin tunnistaa ja tunnustaa. Eivätkä päämäärät oikeuta mitä tahansa keinoja.

Selvennykseksi. Kun puhutaan teollisesta eläintuotannosta, ei puhuta vapaana niitulla käyskentelevistä mansikeista ja mustikeista, tyytyväisinä mudassa tonkivista nasuista eikä reippaina pihapiirissä tepastelevista mummon kanasista. Puhutaan tuntevista olennoista, jotka ihmisten maku- ja kulutustottumusten takia alistetaan vankeuteen, jossa niiden lajityypillinen elämä ja itsensä ilmaiseminen ei ole mahdollista. Myös eläimillä on päämääränsä, emmekä voi ilman eri oikeutusta tai selitystä korottaa omiamme niiden yläpuolelle. Kun tiedostamme tämän, vertailu lajirajojen yli ei näytä mahdottomalta. Miksi meidän päämäärämme oikeuttaisivat eläinten alistamisen ja kärsimyksen?

Tässä kohdassa nousee pääosaan, jälleen Nevaston terminologiaa käyttäen, ”lajitason fasismi”, jota hän arvelee Kuulan virheellisesti kritisoivan. Käyttäisin itse mieluummin ilmaisua ”lajiin perustuva erottelu”, enkä usko, että kritiikki on aiheeton. Nevaston huoli on, että eläinten alistamisen vertaaminen ihmisten alistamiseen johtaa siihen, ettei ihmisten alistamista tuomita riittävän voimakkaasti. Miksi?

Tausta-ajatus näyttäisi olevan, että kärsimyksen aiheuttaminen ihmisille on väärin, kun taas kärsimyksen aiheuttaminen muille eläimille on vain Suomisen Ollin sanastoa lainatakseni ”eri haljua”. Juuri tämä tekee vertailun kieltämisestä ihmiskeskeisen ja lajiin perustuen erottelevan. Tässä keskustelussa ei kukaan kyseenalaista holokaustin, natsismin ja juutalaisiin kohdistuvan rasismin vääryyttä. Kysymys on piirin laajentamisesta. Vääryyttä on myös tuntevien ei-inhimillisten eläinten kurjuuttaminen siksi, että ”noudatan vain kulttuurini tapoja”-suomalainen saa teollisesti eläintuotetun makkaransa, jonka voisi aivan hyvin korvata narskuvalla soijatuotteella.

Joten, ennen kuin toisin todistetaan, olen sitä mieltä, että teollista eläintuotantoa voi, saa ja pitääkin verrata keskitysleireihin, varovaisuutta noudattaen, mutta kuitenkin.

27 kommenttia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *