Venäjän presidentin arvellaan olevan Ukrainan seikkailuissaan yksin ja vailla järkeä. Arvelut voivat olla virheellisiä.
Tuntuisi oudolta, että Venäjän kokoisessa maassa yksi mies voisi tahdollaan nujertaa muut niin, että vastuu sodista ja joukkotuhoaseiden käytöstä lankeaisi pelkästään hänelle. Jonkun muunkin on haluttava samoja tai samansuuntaisia päämääriä, ehkä keinojakin.
Tuntuu myös oudolta, että kaikki syvemmät erimielisyydet poliittisessa elämässä kuitataan vastapuolen mielenvikaisuudella. Tätä on sovellettu vuorollaan milloin Pohjois-Korean, milloin Libyan, milloin Brasilian ja milloin Yhdysvaltojen johtajiin. Listaa voi jatkaa.
Perusteettomaksi katsomamme käytös voi selittyä järjen puutteella tai päämäärien erilaisuudella. Oletamme Venäjän presidentin kohdalla, että rationaalinen päätös perusteluineen olisi:
- Tahdon edistää maani parasta ja kansalaisteni hyvinvointia.
- Uskon, että maani pitäminen uhkaavana edistää sen parasta ja kansalaisteni hyvinvointia.
- Uskon, että hyökkäys Ukrainaan pitää maani uhkaavana.
- Siis hyökkään Ukrainaan.
Oletamme myös, että päättely on avoin lisäoletuksille. Jos hyökkäyksen aiheuttamat talouspakotteet ehkäisevät maan parasta ja kansalaisten hyvinvointia, alkuperäinen päätös kumoutuu. Ellei niin käy, päätöksentekijä on irrationaalinen ja valtansa sokaisema.
Mutta entä jos ymmärrämme päämäärän väärin? Entä jos Venäjän presidentin mielestä maan parasta ja kansalaisten hyvinvointia ei määritä kulutuksen mahdollisuus yksilönvapauden ilmapiirissä? Maan kulttuuria on perinteisesti pidetty kollektivistisena ja uskonnollisena.
Entä jos Venäjän presidentti uskoo suojelevansa tätä kulttuuria? Entä jos hän näkee itsensä aidosti Suuriruhtinas Vladimir Kiovalaisen perillisenä ja soihdunkantajana? Mahdollisuudesta ja sen taustoista on keskusteltu Krimin valtauksesta lähtien.
Jos näin on, kyseessä on uskonsota, ja uskonsodissa logiikka karkaa kauas ohi taloudellisen rationaliteetin. Tuotteiden loppuminen kaupasta tai valtiontalouden romahtaminen eivät kumoa päätöstä. Edes joukkotuhoaseiden käyttöä ei tarvitse pelätä matkalla taivaaseen.
Suuri osa länsimaiden asukkaista pitää tällaista järkeilyä mielenvikaisena. Mielenvikaisuus yhdistetään silloin kannan arveltuun fanaattisuuteen, ei sen uskonnollisuuteen. Ehkä paremmalla ajalla voisi miettiä sitäkin, mikä osuus millä tahansa uskonopilla on sotiin.
Kaikki Kremlissä eivät varmaankaan pidä itseään puhtaan ortodoksisen kristillisyyden uskonsotureina. Heidän motiivejaan ovat aseman ja etuoikeuksien säilyttäminen. Heihin talouspakotteet voivat osua. Kiilan ajaminen heidän ja presidentin väliin voi auttaa.
Käytännön lopputulokseni ei eroa yleisesti omaksutusta käsityksestä. Taloudelliset vastatoimet voivat osin tehota. Mutta jos hahmotelmani on oikea, yksi asia muuttuu. Kynnys käyttää joukkotuhoaseita ei ehkä ole niin korkea kuin toivoisimme sen olevan.
Koko ketju myös blogikirjoituksena: https://t.co/c4seyDWmV6
Yksinäinen mielipuoli vai epäpyhän liiton johtaja? https://t.co/R1hP3BdFWt
RT @MattiHayry: Koko ketju myös blogikirjoituksena: https://t.co/c4seyDWmV6
RT @MattiHayry: Koko ketju myös blogikirjoituksena: https://t.co/c4seyDWmV6
Kiva kuulla joku järjen ääni kaiken keskellä!
“Ehkä paremmalla ajalla voisi miettiä sitäkin, mikä osuus millä tahansa uskonopilla on sotiin.”
– Oon eri mieltä, mun mielestä tätä on olennaista pohtia just nyt ja kiireellä!
On eri mieltä myös rationaalisen päättelyn kaavastasi, joka ei musta noudata uskonnon logiikkaa.
Esität:
“1. Tahdon edistää maani parasta ja kansalaisteni hyvinvointia.
2. Uskon, että maani pitäminen uhkaavana edistää sen parasta ja kansalaisteni hyvinvointia.
3. Uskon, että hyökkäys Ukrainaan pitää maani uhkaavana.
Siis hyökkään Ukrainaan.”
Esitän:
1. Tahdon edistää maani parasta ja kansalaisteni hyvinvointia.
2. Uskon, että Venäjällä ei ole taloudellista tulevaisuutta ilman jalansijaa Euroopassa.
3. Kohta 1 edellyttää myös arvovalintoja, joita länsimaat eivät hyväksy, ja yhteistyön puutteesta maani talous kärsii.
Siis hyökkään Ukrainaan herättääkseni huomiota uhkailun menetelmällä, käyttäen kostoa perusteluna.
Lähdet mielestäni oikein liikeelle siitä oletuksesta, että kyseessä on muu kuin totaalinen mielenvikaisuus. Mutta sitten kompastut itse samaan ansaan, kun oletat, että uskonnollinen intressi olisi mielenvikainen. Ihan ymmärrettävää filosofin näkökulmasta, enkä tarkoita tätä loukkauksena.
“Kaikki Kremlissä eivät varmaankaan pidä itseään puhtaan ortodoksisen kristillisyyden uskonsotureina. Heidän motiivejaan ovat aseman ja etuoikeuksien säilyttäminen. Heihin talouspakotteet voivat osua. Kiilan ajaminen heidän ja presidentin väliin voi auttaa.”
Tässä viimeisessä sitaatissa saattat olla ihan oikeassa! Mut vaikka olisitkin, se ei nyt kuitenkaan ratkaise ongelmaa joka on nimenomaan teologisen keskustelun puolella: ongelma, joka ratkeaminen auttaisi niitä puhtaan ortodoksisen kristillisyyden uskonsotureita.
Sain linkin tekstiisi Facebook-linkin kautta. Kävin siellä keskustelua teologien kanssa, yritin etsiä järjen ääniä jotka olisivat kykeneväisiä keskustelemaan diplomaattisista ratkaisuehdotuksista teologian näkökulmasta.
Jos ajattelet tämän kommentin perusteella, että voisit jatkaa keskustelua kanssani aiheesta, tavoitat minut sähköpostitse.
RT @jupeai: Yksinäinen mielipuoli vai epäpyhän liiton johtaja? https://t.co/R1hP3BdFWt
RT @MattiHayry: Koko ketju myös blogikirjoituksena: https://t.co/c4seyDWmV6
“Venäjän presidentin arvellaan olevan Ukrainan seikkailuissaan yksin ja vailla järkeä.” Tämä saattaa olla virheelli… https://t.co/SmH8htcRiZ
RT @tutkitusti: “Venäjän presidentin arvellaan olevan Ukrainan seikkailuissaan yksin ja vailla järkeä.” Tämä saattaa olla virheellinen arve…
RT @tutkitusti: “Venäjän presidentin arvellaan olevan Ukrainan seikkailuissaan yksin ja vailla järkeä.” Tämä saattaa olla virheellinen arve…