Suuria uutisia tulee nyt sitä tahtia, että melkein jää huomaamatta, kuinka kulunut viikko on perustavin muutos maailmassa sitten Neuvostoliiton kaatumisen. Mitä ajastamme luetaan historiankirjoista? Arvelisin, että ainakin seuraavaa:

1) Hetken bensan hintaa pohdittuaan länsi käsitti, että sen on mahdollista olla historian oikealla puolella. Ukrainalaiset taistelevat myös Euroopan ja demokratian puolesta: niitä nakerretaan pala palalta. Ja toisin kuin kyynisimmillä hetkillämme kuvittelimme, uskomme niihin yhä.

2) Kansalaisyhteiskunnan voimakas ääni – juuri paljon parjatussa sosiaalisessa mediassa – sai lännen poliittiset päättäjät ja yritysjohtajat vetämään johtopäätöksen, ettei harmaita alueita enää ole. Oli tehtävä valinta.

3) Tämä ei koske myös Suomea vaan ennen kaikkea Suomea. Emme enää voi liikkua välissä, harmaalla alueella, esiintyä sovittelijana ja puhua epämääräisiä. Uusi tilanne vaatii selkeän hahmotuksen roolistamme. Sitä edellyttää myös sisäinen yhtenäisyys. Me emme tätä vastakkainasettelua valinneet. Mutta halusimme tai emme, sen aika on nyt.

4) Läntinen Eurooppa on aktiivisesti lisännyt keskinäisriippuvuutta Venäjän kanssa. Pyrkimys on ollut estää konflikteja. Strategia ei toiminut. Päinvastoin: keskinäisriippuvuus toimii kahteen suuntaan, ja sitä pyritään käyttämään meitä vastaan. Se lensi kerralla romukoppaan.

5) 30 vuotta yritimme pitää kulttuurin, urheilun, jopa osia taloudesta ja mediasta erillään ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Se onnistuu, jos palomuureja kunnioittaa jokainen. Niistä Putin vähät välitti. Väitteet ei-poliittisuudesta ovat nyt naurettavia. Maskit on riisuttu.

6) Koronakriisin vuoksi massiivisista ja kansainvälisistä toimista oli valmiiksi harjoitusta. Se kääntyi nyt vahvuudeksi, kyvyksi yhteisiin ja rohkeisiin päätöksiin, vaikka ne hetken antoivatkin odottaa itseään. Kriisissä Euroopan unioni olikin yhtäkkiä kokonsa kokoinen: suurvalta.

7) EU:n ja lännen sekä kansalaisyhteiskunnan voima piirtää rajaa, jota vallanhimoiset tuskin hetkeen ylittävät. Ukrainan puolelle asettuivat jo Unkarin Orbán, Turkin Erdoğan sekä Brasilia Bolsonaron pötypuheista huolimatta. Putinin muut tukijat ovat nyt suurennuslasin alla.

8) Pelotevaikutus koskee myös ylikansallisia yrityksiä, jotka ovat suostuneet sensuuriin, jopa tukeen maailman itsevaltiaille. #NetflixBoycott on tästä vasta alkusoittoa. Pakotteet tekevät yritysten päätöksenteosta onneksi helppoa.

9) 2010-luvun merkittävin liike, populistinen laitaoikeisto, lienee tilanteen globaali häviäjä. EU-kritiikki tai pakolaisten mollaaminen eivät nyt pure, mikä on jo nähty kuvaston muutoksena. Monet puolueet, jopa Yhdysvaltain republikaanit, uhkaavat repeytyä putinismin kohdalta.

10) Irtikytkentä Venäjästä on irtikytkentä fossiilisista polttoaineista. Euroopan energiakäänteen suunta on kuitenkin auki. Kuinka pitkälle katseemme kantaa: kykenemmekö akuutin kriisimielialan väistyttyä kestäviin ratkaisuihin epämukavuuden uhallakin?

11) Sanotaan, että Venäjä on hävinnyt sodan: käy miten käy, Ukraina ei suostu sen satelliitiksi. Mutta nurkkaan ajettua diktaattoriakin vaarallisempi on naurunalainen diktaattori. Seuraavien viikkojen aikana voi tapahtua paljon – myös Venäjän sisäpuolella.

12) Odotettu infosota ei näytä oikein käynnistyneen. Putinin vapaaehtoisten armeija on pitkälti paennut rintamalta, ja jäljellä ovat innokkaimmat sopimussotilaat. Tilanne voi muuttua nopeasti. Tässä demokraattisen lännen ainoa uskottava puolustus on medialukutaitoinen kansalainen.

13) Joskus Putinin aika tulee päätökseen. Niin nopeasti kuin sen toivomme tapahtuvan, saattavat vaikeimmat kysymykset olla vasta silloin käsillä. Miten autamme Venäjää muuttumaan ja olemaan nostamatta tilalle toista itsevaltiasta, venäläisten itsemääräämisoikeutta kunnioittaen?

14) Kiinalle lännen yhtenäisyys ei takuulla ole iloinen yllätys. Toisaalta tämä tarjoaa sille odottamattoman mahdollisuuden. Jos Venäjälle käykin huonosti ja käännämme sille selkämme, se voi päätyä Kiinan syliin sen teollisuuden alustamaaksi ja energia- ja luonnonvarareserviksi.

15) Lopuksi. Yhtenäisyytemme ei saa merkitä ihmisoikeuksien polkemista tai fyysistä ja henkistä väkivaltaa “toisia” kohtaan. Onneksi tästä ei ole laajamittaisia merkkejä. Historiankirjoista pääsemme lukemaan, kykenikö länsi vahvuuteen demokraattiset periaatteensa säilyttäen.

Kirjoitus on ketju Twitteristä.