Saksalaiselle sanomalehdelle vuodetut 11,5 miljoonaa panamalaisen lakitoimisto Mossack Fonsecan sähköpostia raottavat verhoa tiukan pankki- ja liikesalaisuuden Panamaan.

Tutkivien journalistien ryhmittymän The International Consortium of Investigative Journalists ICIJ:n selvityksissä on paljastunut, että Mossack Fonsecan palveluita ovat käyttäneet suurpankit, merkkihenkilöt ja jopa valtionpäämiehet.

Julkinen keskustelu on keskittynyt pöytälaatikkoyritysten mahdollistamaan veronkiertoon ja varojen piilotteluun. Harva on pohtinut tietojen vuotamisen ja niiden julkaisemisen eettisiä ongelmia.

Tietojen vuotaminen on lähes aina (lähtökohtaisesti) väärin. Yksityiset ihmiset ja yritykset voivat perustellusti odottaa, että tietyt asiat eivät kuulu tai tule julkisuuteen. Tällaisia ovat myös Panaman paperien sisältämät viestit ja sinänsä lailliset liiketoimet.

Panaman tietovuodon aikaansaama keskustelu toisaalta osoittaa tietojen merkityksen. Vallanpitäjien sekä pankkien laajamittainen toiminta tulojen ja varojen salaamisen mahdollistavissa maissa herättävät kysymyksiä, joihin yleisöllä on oikeus saada vastauksia.

Panaman vuoto palvelee merkittävää yleistä etua, toisin kuin vaikkapa julkisuuden henkilön yksityiselämän tuominen julkisuuteen. Siksi tietojen julkaisemista voi pitää perusteltuna.

Yleisen edun nimissä ei kuitenkaan sovi tehdä mitä tahansa.

Digitalisaation myötä tietovuodot ovat muuttuneet. Aiemmin tietovuodot olivat kohdennettuja tiettyyn asiakirjaan tai tallenteeseen. Nyt käsillä on tietotulvia, joiden sisällöstä edes vuotajalla harvoin on tarkempaa käsitystä,

Jättiläisvuotojen julkaiseminen kokonaisuudessaan aiheuttaa eettisiä ongelmia. Ne ovatkin johtaneet kahteen vastakkaiseen näkemykseen onnistuneesta tietovuodosta.

Tulvaportinvartijat

Ensimmäisessä mallissa journalistit suodattavat julkiseksi tulevaa aineistoa ja tekevät siitä johtopäätöksiä perinteisen journalismin keinoin. Panaman paperit ovat esimerkki tällaisesta vuodosta.

Viime viikolla paljon huomiota herätti blogikirjoitus, jossa kyseenalaistettiin ICIJ:n riippumattomuus Panaman papereiden selvittäjänä. Voiko rikkaiden säätiöiden tukema ICIJ ja länsimainen ”korporaatiomedia” kertoa totuuden vuodon sisällöstä?

Huoli vaikuttaa kovasti liioitellulta. ICIJ:n rahoittajat tai muut yritykset tuskin vaikuttavat vaikkapa Ylen uutisointiin Panaman papereista.

Silti journalistien toiminta tietotulvien portinvartijoina antaa aihetta myös huoliin.

Toisin kuin useimmat tutkivan journalismin käyttämät aineistot, vuodetut tai paljastetut tiedot eivät ole toisten asiaa selvittävien saatavissa. Journalisteilla on tavallistakin suurempi vastuu vetämistään johtopäätöksistä.

Tietovuoto voi myös houkutella aineiston merkittävyyden ja sisällön liioitteluun. Suomessa Panaman papereita tutkineet Ylen journalistit painottivat, että asiakirjoista löytyy ”satoja suomalaisnimiä”. Tarkemmat tiedot jätettiin kuitenkin julkaisematta. Vajavaisten tietojen julkaisu kasvattaa epäluuloja ja hämmennystä.

Journalistit ovat ilmoittaneet, että kaikkia Panaman papereita ei anneta edes viranomaisten käyttöön. Tietovuotojen aikakaudella oikeuden jakaminen voi jäädä näin median tehtäväksi.

Avoin data – avoimet vuodot

ICIS:n ratkaisua jättää valtaosa asiakirjoista julkaisematta kritisoi välittömästi tietovuotoihin erikoistunut Wikileaks.

#PanamaPapers: If you censor more than 99% of the documents you are engaged in 1% journalism by definition.

— WikiLeaks (@wikileaks) April 6, 2016

Wikileaksin toimintatapa on aivan toisenlainen: vuodettu aineisto laitetaan kaikkien saataville. Kuka tahansa saa tehdä aineistosta omat johtopäätöksensä, jolloin tieto ei jää vain journalistien käsiin.

Avoimuuden ansiosta tietot ovat kaikkien saatavilla. Mutta mittava avoin tietovuoto harvoin hahmottuu suurelle yleisölle, ja yksittäisiä dokumentteja on helppo tulkita väärin.

Avoin vuoto tuottaa haitallisia, tarkoittamattomia seurauksia. Valtiollisten asiakirjojen vuotaminen on asettanut vaaraan diplomaatteja ja tiedustelupalvelujen toimijoita. Vuoto ja sen väärinymmärrykset voivat aiheuttaa kärsimystä sivullisille.

Median kautta tapahtuva vuoto edellyttää, että journalistit kykenevät suodattamaan tietomassasta olennaisen sen sisältöä liioittelematta. Muuten tietovuoto ei lisää avoimuutta vaan tarjoaa portinvartijoille kestämättömän tietomonopolin. Avoin Wikileaks-tyyppinen tietovuoto tuottaa haitallisia seurauksia, eikä sisältö välttämättä tavoita yleisöä.

Tietovuodon toimintamallit ja niiden ongelmat heijastelevat vastakkainasettelua perinteisen median sekä avoimeen dataan ja sosiaalisen median välineisiin perustuvan lähestymistavan välillä.

Tällä hetkellä on vaikea sanoa, kumpi malli voittaa – tai voisiko joku kolmas malli välttää näiden kahden ilmeisimmät ongelmat.