Julkisessa keskustelussa esitetyt tosiasiaväitteet on monesti valittu omien poliittisten tarkoitusperien edistämiseksi. Poliitikot eivät tuo esiin asioiden toista puolta – ja joskus syyllistyvät suoranaiseen valehteluun.

Erityisesti Yhdysvalloissa on suosituksi tullut faktantarkistus, jossa arvioidaan julkisessa keskustelussa esitettyjä väitteitä. Arvio esitetään asteikolla Totta/Epätotta; mukaan sisällytetään perustelu. Faktantarkistajat esiintyvät poliittisesti ja usein journalistisestikin riippumattomina toimijoina.

Suomessa julkisen keskustelun tiedolliset ylilyönnit ovat verrattain harvinaisia. Journalistit ovat onnistuneet melko hyvin tuomaan esiin poliitikkojen väitteiden ongelmat. Huutavaa tarvetta faktantarkistukseen ei ole ollut. Sitä on Suomessa edustanut ainoastaan Suomen Kuvalehden totuuspuntari, jonka viisari ei ole värähtänyt vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen.

Faktantarkistuksen verraton etu on sen tehokkuus. Perinteisessä journalismissa julkisesti esitettyjen väitteiden korjaaminen edellyttää käytännössä uuden jutun tekemistä. Siihen ei aina ole aikaa. Jos väitteen lisäksi muuta lihaa ei saada luiden ympärille, juttu jää helposti tekemättä. Moni väite voi jäädä vaille tarpeellista kritiikkiä.

Eurovaalien 2014 alla perustettu Faktabaari seuraa monessa suhteessa amerikkalaisia esikuvia. EU-teema on osuvasti valittu. Kotimaan politiikassa esiintyviä väitteet saavat toimittajilta huomiota, ja yleisöllä on lähtökohtaisesti paremmat edellytykset arvioida niitä. Euroopan unioni on yleisölle etäisempi, monimutkainen, ja EU-kirjeenvaihtajia on yhä verrattain vähän. Virheellisiä “brysselihuhuja” liikkuu ja niitä toistavat poliitikotkin.

Faktabaarin erinomaisen selkeästi laaditulla sivustolla on jo tehty koko joukko arviota. Hankkeelle on syytä toivoa suurta menestystä. Samalla on hyvä muistaa rajoitukset, jotka onnistuneenkin faktantarkastuksen toimintaan ja tulkintaan väistämättä liittyvät.

Kontekstin merkitys

Harvat väitteet kumpuavat tyhjiöstä. Yleensä väitteet esitetään konteksteissa, jotka rajoittavat niiden tosiasiallista tarkoitusta, sisältöä ja merkitystä. Kontekstistaan irrotettuna jokainen väite on altis epämääräisyydelle, epäselvyydelle ja suoranaiselle väärinymmärrykselle. Joskus “faktoilta” voi vaatia enemmän tarkkuutta kuin asiayhteys edellyttäisi.

Faktantarkastus usein tarttuu uutisjutussa tai haastattelussa esitettyyn väitteeseen. Tuolloin toimitaan jo toisen käden tiedon varassa. Pahimmassa tapauksessa faktantarkastaja menee esittämään faktantarkastusta vaativan väitteen. Sanoiko henkilö todella noin?

Rajatun rehellisyyden ongelma

Puhtaasti tosilla ja perustelluilla väitteillä voi asioista antaa täysin vääristyneen kuvan jättämällä sopivia muita tosiasioita kokonaan huomiotta, kuten tuomatta esiin olennaisia vertailukohtia tai asian toista (hyvää tai huonoa) puolta. Julkinen keskustelu samoin kuin markkinointi ja mainonta on täynnä tällaista rajattua rehellisyyttä.

Kun väitteitä arvioidaan Tosi/Epätosi -asteikolla, rajattu rehellisyys voi jäädä kokonaan arvioinnin tuolle puolen. Faktantarkistus erottaa silkan valehtelijan, mutta joskus se antaa sukkelalle kiemurtelijalle puhtaat paperit.