Vuoden 2013 loppupuolella melkoista huomiota herätti Kalevan päätoimittaja Markku Mantilan lehtensä pääkirjoitussivulla esittämä ajatus:

Tietovuotaja Bradley Manning haluaa muuttua naiseksi. Se ei ole ihme. Laverteluhan on aina ollut ämmämäistä. (Kaleva 25.8.2013)

Mantilan kirjoituksesta kanneltiin Julkisen sanan neuvostolle. Päätoimittajan vastaus kanteluun kuuluu kokonaisuudessaan näin:

En ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Kyse on kolumnipalstastani, jossa käsittelen valitsemiani aiheita neljässä erilaisessa ja erimittaisessa osassa. Jokaisessa niissä olen käyttänyt myös päätoimittajalle kuuluvaa sananvapauden oikeutta, myös Valitut-osassa, johon kantelija viittaa.

Päätoimittajan mukaan hänen kirjoituksessaan ei ole mitään väärää siksi, että hän on siinä vain käyttänyt sananvapauttaan. Samaa mieltä oli JSN, jonka vapauttavan ratkaisun teki puheenjohtaja Risto Uimonen:

[Päätoimittajalla] kuten muillakin kirjoittajilla on sananvapauden nimissä oikeus esittää myös provosoivia mielipiteitä.

Neuvosto ymmärtää, että julkaisuympäristöstään irrotettuna Mantilan sitaatti voi tuntua loukkaavalta. Viittaus “ämmämäiseen laverteluun” osoittautuikin huonosti harkituksi. Kommentti ei neuvoston mielestä kuitenkaan ollut niin rankka, että se olisi halventanut minkään ryhmän ihmisarvoa. Neuvosto ei liioin voi Journalistin ohjeiden pohjalta ottaa kantaa siihen, millaiset sanavalinnat osoittavat hyvää tai huonoa makua. (JSN 5252/SL/13)

Sananvapaus ei ole vapautta sanoa mitä vain

En puutu muihin perusteluihin. Puutun ainoastaan sananvapauden käyttöön perusteluna.

Sananvapaus ei ole perustelu sille, että jonkin sanominen on oikein. Se ei oikeuta sanomaan.

Vertaus auttaa ajatuksen selventämisessä. Meillä on sananvapauden lisäksi myös teonvapaus: saamme tehdä mitä haluamme kenenkään ennalta estämättä. Tästä ei seuraa, että jokainen teko – vaikkapa murha – on oikein.

Vapaus on nimenomaan vastuun edellytys. Olemme vastuussa sanoistamme ja teoistamme siksi, että toimimme vapaasti.

Toiset vastaa, toiset ei

Eikä tässä vielä kaikki. Kritisoimalla “lavertelua” Mantila samalla kritisoi itseään, edustamaansa media-alaa ja sananvapautta.

Eikö hyvässä journalismissa usein ole kyse juuri lavertelusta: asioiden paljastamisesta, niistä kertomisesta niiden oikeilla nimillä? Eivätkö maailmaa eniten muuttaneet uutiset ja jutut ole perustuneet vuodettuihin tietoihin?

Nykyisin Chelsea Bradleyn nimellä tunnettu entinen sotilas käytti omaa sananvapauttaan vuotamalla tietoja. Hän tunnusti tekonsa ja kantaa vastuunsa suorittamalla parhaillaan 35 vuoden vankilatuomiota.

Jos tämä on ämmämäistä, toivottavasti ämmiä riittää.