Professorin etiikka ja avioliittolaki

52 kommenttia

Suomessa tutkimusetiikka harvemmin herättää intohimoja. Selvityksiä tutkimuseettisistä epäilyistä suoritetaan harvoin. Niissäkin helpoimmin esiin tulevat selvät plagiaatit, joissa toisen tekstiä, havaintoja tai johtopäätöksiä on kopioitu ilman asianmukaista viitettä.

Kokeneet tutkijat harvemmin sortuvat helposti osoitettaviin tutkimusetiikan rikkomuksiin.

Siksi onkin harvinaisen mielenkiintoista, kun huomattava tutkimuseettinen epäily nousee professoritasoisen tutkijan kohdalla.

Jyväskylän yliopiston kasvatuksen teorian ja tradition professori Tapio Puolimatka antoi Suomen Eduskunnalle tasa-arvoista avioliittolakia koskevan asiantuntijalausunnon (Puolimatka 2014). Lausunnossa Puolimatka väittää tutkimukseen vedoten kahden biologisen (ja eri sukupuolta olevan) vanhemman perheen olevan lapselle ihanteellinen kasvuympäristö.

Tiedeyhteisössä Puolimatka tunnetaan lähinnä tieteen kriitikkona ja kristillisen uskon puolustajana.

FM Joonas Mattsson on kirjelmöinyt Jyväskylän yliopiston rehtori Matti Manniselle esittäen epäilyn, ettei Puolimatkan tapa käyttää lähteitä lausunnossaan ole suomalaisissa yliopistoissa noudatettavan hyvän tieteellisen käytännön mukainen. Kantelussaan Mattson viittaa Lilja Tammisen blogikirjoitukseen Puolimatkan lausunnosta.

Rehtori on päättänyt aloittaa esiselvityksen, Puolimatka antanut vastineen ja viimeksi Mattsson vastineen vastineeseen.

Mattsonin vastine yksilöi tarkkaan Puolimatkan ongelmallista lähteidenkäyttöä ja esittää epäilyn, että lausunto sisältää tutkimustulosten vääristelyä sekä valikointia.  Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohjeiden mukaisesti kyseessä on epäily vilpistä tieteellisessä toiminnassa.

Siteeraukset puolitiessä?

Siis mistä? Otetaan esiin kaksi Mattsonin esimerkkiä Puolimatkan tavasta käyttää lähteitä.

Seuraavassa lainaus Puolimatkalta sisältäen siteerauksen Kristian Anderson Mooren ym. artikkelista (2002):

[L]apsen edut tulevat parhaiten huomioiduksi perhemallissa, jossa hän saa elää biologisen isänsä ja äitinsä kanssa. “Tutkimus osoittaa selvästi, että perheen rakenteella on merkitystä lapsen kannalta ja parhaiten häntä auttaa perherakenne, jota johtaa kaksi biologista vanhempaa avioliitossa, jonka konfliktitaso on alhainen. Lapsilla yksinhuoltajaperheissä, naimattomille äideille syntyneillä lapsilla, ja lapsilla kasvattiperheissä tai avoperheissä on suurempi riski kehittyä huonoon suuntaan − − Lasten kannalta on siksi arvokasta edistää vahvoja, vakaita biologisten vanhempien välisiä avioliittoja.” (Moore 2002)

Lainaus esittää kuitenkin vain puolitotuuden. Artikkelissa todetaan, ettei sen aineistossa voida erotella samasukupuolisia ja adoptiolasten vanhempia. Kirjoittajat siis nimenomaisesti huomauttavat, ettei aineiston perusteella voi tehdä johtopäätöksiä juuri samasukupuolisista vanhemmista ja lapsista:

Note: This Child Trends brief summarizes research conducted in 2002, when neither same-sex parents nor adoptive parents were identified in large national surveys. Therefore, no conclusions can be drawn from this research about the wellbeing of children raised by same-sex parents or adoptive parents. (Moore 2002)

Puolimatka siteeraa seuraavasti toista artikkelia, jonka kirjoittajat ovat Frank Furstenberg et al. (2003):

Tutkimusten mukaan biologisen isän ja äidin muodostama avioliitto on lapsen kannalta paras vaihtoehto, joten sen lainsäädännöllinen suosiminen on perusteltua lapsen oikeuksien näkökulmasta. Tutkija Frank Furstenberg (et al 2003: 48) kirjoittaa: “Lukuisat tutkimukset osoittavat, että yksilöt yleisesti ottaen voivat parhaiten sekä lapsuudessa että myöhemmin elämässä, kun he kasvavat molempien biologisten vanhempiensa kanssa. − − Yksinkertaisesti sanoen, lapset hyötyvät yhdessä jatkuvasti asuvien vanhempien taloudellisesta ja emotionaalisesta panoksesta, ja tämä panostus on yleisesti ottaen suurempaa biologisten vanhempien kuin korvaavien vanhempien kohdalla.” (Puolimatka 2014)

Käytännön mukaisesti katkoviivalla (− −) on merkitty kohta, jossa alkuperäisestä tekstistä on jätetty pois joitakin sanoja.

Mitä sanoja? Alkuperäinen Furstenbergin ym. muotoilu kuuluu näin (pois jätetty osuus lihavoituna):

Numerous studies have shown that individuals generally fare best both in childhood and in later life when they grow up with both of their biological parents (Amato and Booth 1997; Cherlin 1999; Cherlin, Chase-Lansdale, and McRae 1998; Furstenberg and Kiernan 2001; Jonsson and Gähler 1997; Kiernan and Cherlin 1999; McLanahan and Sandefur 1994). The reasons for this are largely related to the economic disadvantages faced by single and divorced mothers (Burkhauser et al. 1991; Duncan and Hoffman 1985; Garfinkel and McLanahan 1986; Jarvis and Jenkins 1999; Smock, Manning, and Gupta 1999) and the consequences of childhood poverty (Duncan et al. 1998; Guo and Harris 2000). Put simply, children benefit from the economic and emotional investment of parents who reside together continuously, and these investments are generally higher among biological than among surrogate parents.

Molempien biologisten vanhempiensa kanssa kasvaneet lapset pärjäävät tutkijoiden mukaan paremmin siksi, että yksinhuoltajien ja eronneiden äitien lapset ovat taloudellisesti heikommassa asemassa.

Kyse on yhden ja kahden vanhemman perheiden välisestä erosta, ei eri- tai samasukupuolisten vanhempien ja lasten muodostamien perheiden välisestä erosta. Tämä tulisi tekstistä ilmi, ellei Puolimatka olisi puolivälistä poistanut virkettä.

Toiseksi viimeinen sana

Kyse on vasta tutkintansa puolitiehen johtaneesta epäilystä, jota seurataan jatkossakin tällä sivustolla.

Annetaan siis viimeinen epistola professori Puolimatkalle, joka tutkimukseen vedoten selittää heteroparien lasten erinomaisuutta verrattuna samaa sukupuolta olevien vanhempien lapsiin:

Äidin puhetapa mukautuu enemmän lapsen käsityskyvyn rajoihin ja viestii näin lapselle ymmärrystä. Isän puhetapa mukautuu vähemmän lapsen käsitysmaailmaan ja saa lapsen ponnistelemaan omien kielellisten ymmärtämis- ja ilmaisumahdollisuuksien laajentamiseksi. Äiti keskittyy enemmän lapsen hoitamiseen ja huoltamiseen ja takaa näin lapsen perustarpeiden tyydyttämisen. Äiti ajattelee keskimäärin enemmän lapsen turvallisuutta. Isän toimintapa asettaa lapselle enemmän haasteita ja rohkaisee lasta kokeilemaan uusia asioita jossain määrin jopa turvallisuuden kustannuksella ja laajentaa näin lapsen toiminnan rajoja. Isän kautta tytär oppii suhtautumaan luontevasti miehen maailmaan ja saa käsityksen naista kunnioittavan miehen tavasta suhtautua naiseen. Tämä varjelee tyttöä miehiltä, jotka pyrkivät käyttämään häntä seksuaalisesti hyväkseen. Isän läsnäolo perheessä antaa pojalle käsityksen miehisyydestä, joka on ohjattu naisen kunnioittamiseen ja väkivallattomaan voiman ja rohkeuden osoittamiseen. (Puolimatka 2014)

Lisäys: lue rehtorin päätös tapauksessa.

52 kommenttia

  11. Oula Lintula

    “Lausunnossaan Puolimatka väittää tutkimukseen vedoten kahden biologisen (ja eri sukupuolta olevan) vanhemman perheen olevan lapselle ihanteellinen kasvuympäristö.”

    Entä sitten jos tämä on totta? On kai itsestäänselvää, että jos lapsi kasvaa kahden biologisen vanhemman kanssa, nämä ovat keskenään eri sukupuolta. Mutta mitä merkitystä tällä on avioliittolain muutoksen kanssa?

    Ei lakimuutos saa homopareja lisääntymään keskenään biologisesti. On siis selvää, että jos homopareilla on lapsia, nämä ovat adoptoituja vähintään jommankumman osalta. Jos pitääkin paikkansa että biologiset vanhemmat ovat parempi kasvuympäristö kuin adoptiovanhemmat, tämä ei ole argumentti homojen avioliittoa vastaan vaan adoptioita vastaan yleisesti. Tässä taas tietysti on se ajatusvirhe, että eihän adoptio kohdistu mihinkään keskiarvoiseen lapseen, vaan sellaiseen, joka on jo (syystä tai muusta) jo menettänyt biologiset vanhempansa.

    Vai mitä Puolimatka oikein kuvittelee? Että jossain on olemassa isä ja äiti, jotka oikein odottavat tätä lakimuutosta: “viimeinkin voimme antaa lapsemme homojen adoptoitavaksi”? Olen kysynyt tätä häneltä itseltäänkin mutta huonolla menestyksellä.

    Vastaa ↓
  52. Henrik Rydenfelt Artikkelin kirjoittaja

    Tällä (nimettömällä?) kirjoittajalla on jäänyt huomaamatta, että blogitekstissä esitellään kaksi Mattssonin esiin tuomaa esimerkkiä asiantuntijalausunnon viittauksista ja että siteeraukset (kirjoittajan huomaamine “virheineen”) ovat suoraan aiheena olevasta asiantuntijalausunnosta. Ilmeisesti tässä on taustalla se, että nimettömän kirjoittajan ensin löytämässä versiossa artikkelista ei ole ollut Mattssonin esiin nostamaa huomiota. Kun käsillä on monta toisiinsa viittaavaa tekstiä, lukeminen vaatii tarkkuutta.

    Vastaa ↓

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *