Natsimarssin hyvät puolet

Vastenmielistä. Iljettävää. Paluu 1930-luvulle. Näin kuvattiin natsien marssia Suomen itsenäisyyspäivänä – ja aiheesta.

Uusnatsismi on ideologia, joka ei kunnioita demokratiaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia. Uusnatsit edustavat vieläpä ajatusta, jonka mukaan Suomen tulisi luopua itsenäisyydestään etnisesti ”puhtaan” pohjoismaisen valtion hyväksi.

Vastaavien marssien jatko on kuitenkin taattu jo sen saaman mediahuomion vuoksi. Parin sadan, useista maasta kootun uusnatsin marssi näyttää saavan mediassa enemmän huomiota kuin tuhansien ihmisten ilmastomarssin tai marssit tieteen puolesta.

Natsismissa ei ole mitään hyvää. Mutta onko natsien saama näkyvyys pelkästään huono asia?

Liberaaliin demokratiaan kuuluu vapaus iljettävien ja vastenmielistenkin poliittisten näkemysten esittämiseen. Poliittisissa näkemyksissä sananvapauden katon on oltava mahdollisimman korkealla. Natsimarssin sietäminen – niin vastenmielinen kuin sen ideologia onkin – osoittaa, että suomalainen yhteiskunta on yhä riittävän vahva kestääkseen demokratian ja itsenäisyyden vastaistenkin mielipiteiden esittämisen.

Samalla marssi muistuttaa siitä, etteivät demokratia ja itsenäisyys ole itsestäänselvyyksiä vaan ne vaativat vaalimista. Juuri natseilla on pitkät perinteet demokratian tarjoamien vapauksien käyttämisestä demokratiaa itseään vastaan.

Natsi-Saksan juristieliitin ydinhahmo Carl Schmitt toi 1920- ja 30-luvun teoksissaan kärkevästi esiin liberalismin ja demokratian jännitteisen suhteen. Jos demokraattisen valtion kansalla ei ole yhtenäistä poliittista näkemystä ja kuvaa maailmasta, osa kansasta ei identifioidu enemmistöön ja sen demokraattisesti valitsemien edustajien tekemiin päätöksiin. Koko kansan tahto ei näin toteudu (Schmitt 1923).

Schmittin ajatusta on luettu ennustuksena, jonka mukaan liberaali demokratia sisältää oman tuhonsa siemenet: sanan- ja mielipiteenvapautta pääsevät harjoittamaan sellaisetkin ryhmät, jotka enemmän tai vähemmän avoimesti vastustavat demokratiaa ja näin murentavat sitä ikään kuin sisältä päin (Misak 2000).

Demokratian murentuminen ei ole vääjäämättömyys. Useimmat eurooppalaiset demokratiat ovat jo vuosikymmenten ajan kestäneet ääriaatteiden, -ryhmien ja populististen liikkeiden nousun – jopa ylikansallisella tasolla kuten Euroopan unionin päätöksenteossa.

Mutta vastakkaisiakin esimerkkejä on. Ulkoisiin, kuviteltuihin vihollisiin vedoten Unkarin ja Puolan vallanpitäjät ovat ottaneet haltuunsa parlamentin lisäksi oikeuslaitoksen ja median. Suomessa natsimarssin jälkeisiin kulkueisiin osallistuvat myös valtakunnantason poliitikot.

Avoin natsilippujen ja -tervehdysten esittely julkisella paikalla viestii kirkkaasti, ettei liikkeessä ole kyse reippaasta isänmaallisuudesta vaan demokratian ja Suomen itsenäisyyden vastaisesta ideologiasta. 

Natsimarssi tuo näkyväksi senkin, kuinka joidenkin kokemus osallisuudesta yhteiskuntaan on niin vähäistä, että yhteenkuuluvuuden tunnetta ja oman toiminnan merkitystä haetaan epätoivoisin ja karmein keinoin. Vaikka ilmiö on hyväksymisen tuolla puolen, parempi ymmärrys osallisuuden puutteesta ja sen syntymisestä on tarpeen.

Viitteet
Misak, Cheryl (2000). Truth, Politics, Morality: Pragmatism and Deliberation. London: Routledge.
Schmitt, Carl (1923). The Crisis of Parliamentary Democracy. Cambridge, MA: MIT Press, 1985.

17 kommenttia

  1. Feisal Thomas

    Tutkijahan voisi seuraavaan natsimarssiin rantautua paikan päälle kuuntelemaan venäjän kielen soljuvaa papatusta omin korvin, ja pohtia sen jälkeen onko todella kyse vain yhteiskunnasta syrjäytyneistä nuorista. Vai tekeekö se venäläismielisten natsien marssimisesta kaupunkiemme kaduilla jotenkin helpommin käsiteltävän akateemiselle eliitille toistamalla tuota ikivanhaa myyttiä syrjäytyneistä? Oliko Hitlerkin vain väärin ymmärretty, päähän potkittu nuori mies, jonka eheyttämisessä yhteiskuntakelpoiseksi valtio laman jälkeen epäonnistui?

  2. Pekka Koivumäki

    Kun natsit marssii, voisivat valtaa pitävät poliitikot, valtamediat, muut yhteiskunnalliset vaikuttajat ja rahajärjestelmän haltijat mennä itseensä siinä, mikä on mennyt pieleen yhteiskunnan säätelyssä ja sen sallimisessa eli onko kaikenlainen korruptiivinen vedätys saanut sellaiset mittasuhteet, ettei niitä voi kansalaiset mitenkään sietää närästämättä, aivan kuten Saksassa aikanaan.
    Terveet, riskit, nuoret miehet ja naiset, Suomen kansalaiset, kävelevät kädet taskuissa katsellen voimattomina kun maahan rahdataan halpatyövoimaa omimaan työt heidän edestään, äänestivät he sitten miten tahansa. Näillä nuorilla ihmisillä ei ole mitään näköaloja saavuttaa missään elämänsä vaiheessa perheen edellyttämää vakautta. Heillä ei ole mitään menetettävää tässä yhteiskunnan tilassa, jossa he näkevät vain kansakunnan tuhon enteet jos mitään ei tehdä.
    Nämä nuoret ihmiset eivät ole niitä hermoheikkoja jotka turvautuvat kaikenlaisiin lääkärin määräämiin pillereihin jotka tekevät kansalaisista sairauden asteisia yltiösuvaitsevaisia, vaan terveitä yksilöitä, jotka toimivat kovemmissakin olosuhteissa periksi antamattomasti vaikka henki menisi. Vaikka punaisinkin antifakommunisti-rikollinen olisi vastassa sirppeineen, vasaroineen ja pyöränlukkoineen.
    Kun kansakunta on terve, ei natseille ole tilausta. Natsit ovat se peräseinä joka tulee vastaan ja pakottaa korjaamaan järjestelmän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.