Mitä somesta on lupa poimia?

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

Sosiaalinen media on hyvä ja monipuolinen alusta tutkimusaineiston keruuseen. Yleisimpiä tapoja on kaksi. Tutkittavia rekrytoidaan usein  julkaisemalla tiedote tai kutsu tutkimukseen yhdellä tai useammalla sosiaalisen median monista kanavista. Joskus taas tutkimusaineisto koostuu sosiaalisessa mediassa tuotetusta materiaalista, kuten esimerkiksi blogikirjoituksista sekä kommenteista tai keskustelupalstan sisällöistä.

Sosiaalisen median käyttö tutkimusaineiston keruussa on yleistynyt nopeasti. Tästä huolimatta siihen liittyvien tutkimuseettisten näkökohtien arviointi on osoittautunut haasteelliseksi osittain vähäisen kokemuksen, ympäristöjen nopean kehityksen sekä internet-tutkimukseen liittyvien eettisten kysymysten monitahoisuuden vuoksi. Aiheeseen liittyvä kirjallisuuden määrä on vähäinen, eikä se sisällä ns. valmiita ratkaisuja.

Eettisten näkökohtien lisäksi tutkijan on huomioitava sosiaalisen median alustoihin liittyvät tekijänoikeudelliset seikat. Vaikka tekijänoikeudet eivät yleensä rajoita aineistojen käyttöä, voi tallennusalustoihin liittyä tekijänoikeudellisia rajoituksia (ks. Terkamo-Moisio ym. 2016).

Association of Internet Researchers (AOiR) julkaisi vuonna 2012 Internetissä tehtävää tutkimusta koskevan eettisen suosituksen. Suositus ei anna yksityiskohtaisia ohjeita vaan nostaa esiin erilaisia seikkoja, joita tutkijan tulisi pohtia toteuttaessaan tutkimusta sosiaalisessa mediassa sekä Internetissä. Suositus korostaa ympäristöjen jatkuvaa muutosta Jokainen esiin nouseva  kysymys tulisi arvioida tapauskohtaisesti. Kyselyssä annettuihin tietoihin ja verkko-aineistoihin liittyvä suostumus sekä yksityisyyden suojelu ovat keskeisimpiä aineiston keruuseen liittyviä eettisiä kysymyksiä.

Tietoon perustuva suostumus

Tutkijan on pohdittava tietoon perustuvan suostumuksen toteutumista sosiaalisessa mediassa kerättävän aineiston yhteydessä. Suostumuksen saaminen ei usein ole ongelma. Päinvastoin käyttäjät ovat tottuneet siihen, että heiltä pyydetään suostumusta erilaisten tietojen tallentamiseen tai hyödyntämiseen. On esitetty, että sosiaalisen median käyttäjät ovat tietyllä tapaa ehdollistuneet ”hyväksy”-painikkeen painamiseen sisältöä lukematta (Kosinski ym. 2015). Tutkimusetiikan näkökulmasta tämä voi muodostaa riskin sekä tutkijalle että tutkittavalle.

Aineistoa kerätessä olisikin pyrittävä herättämään lukijan mielenkiinto itse tiedotteen sisältöön. Mahdollisuuksia on monia: keskeisen tiedon voi esittää tiiviisti esimerkiksi pop-up -ikkunassa tai tutkimustiedotteeseen voi lisätä linkin, jonka takaa saa tarvittavia lisätietoja.

Hyväksi koettu keino kyselyiden kohdalla on tietoisen suostumuksen pyytäminen juuri ennen vastausten lähettämistä. Tällöin osallistujan huomio voi kohdentua paremmin suostumuspyynnön sisältöön. Lisäksi vastaaja kyselyn täytettyään tietää, millaisten tietojen tallentamiseen ja käsittelyyn hän on suostumuksensa antamassa (Kosinski ym. 2015).

Suostumus verkkoaineistojen käytölle

Tulisiko tutkijan tiedottaa aineiston tuottajia tutkimuksestaan, mikäli aineisto koostuu jo aiemmin julkaistusta tai heidän tuottamasta materiaalistaan? Päätöstä tehdessä on arvioitava eri osapuolten oikeuksien sekä tutkimuksesta saatavan hyödyn tasapainoa. Tutkimuksesta tiedottaminen voi antaa materiaalin tuottajille mahdollisuuden kieltäytyä osallistumasta, tai vaikuttaa materiaaliin.

Eettisestä näkökulmasta tärkeintä on tutkimuksesta aiheutuvan mahdollisen haitan minimointi, riippumatta siitä miten ja missä aineisto kerätään. Tämä korostuu etenkin haavoittuvien ihmisryhmien sekä sensitiivisten tutkimusaiheiden kohdalla sekä kerättäessä aineistoa esimerkiksi suljetuista keskusteluryhmistä.

Yksityisyys ja sen suojelu

Kun sosiaalisessa mediassa julkaistuja sisältöjä käytetään tutkimusaineistona, tutkijan on pohdittava kysymystä materiaalien yksityisyydestä. Yksityisen ja julkisuuden raja on usein häilyvä ja sidoksissa sekä tutkimusaiheeseen että materiaalien arkaluontoisuuteen. Vaikka materiaali on tietoisesti tuotettu alustalle, jossa se on julkisesti toisten saatavilla, voi sen tuottaja pitää sitä yksityisenä sen sisällön perusteella.

Lisäksi sosiaalisessa mediassa kerätyn aineiston käytöllä tutkimuksessa voi olla myös negatiivisia seurauksia, kuten leimaantumista tai vihapuhetta. Myös Suomessa tutkijat ovat aineistojen keruun yhteydessä vastaanottaneet jopa uhkauksia.  Sekä tutkijan että tutkittavan yksityisyyden suojelu korostuu näin sosiaalista mediaa hyödyntävässä tutkimuksessa.

Suojeluun on käytössä useita keinoja. Yksi on rajata rekrytointi koskemaan vain tiettyjä ryhmiä, jolloin tieto ei näy ulkopuolisille. Toinen on rajata tallennettavan tiedon määrää. Kyselylomakkeiden kohdalla on pohdittava, onko esimerkiksi vastaajan IP-osoitteen tallentaminen välttämätöntä, mitkä taustatiedot ovat välttämättömiä tutkimuksen kannalta ja onko yksittäinen vastaaja tunnistettavissa nimimerkkinsä tai alkuperäislainauksen perusteella.

Päätöksiä tehdessään tutkija joutuu usein pohtimaan tulosten luotettavuuden sekä osallistujien anonymiteetin suojelun välistä suhdetta. Samalla tavoin tutkijan tulee varmistaa oman yksityisyytensä suojelu välttyäkseen haitalta, joka saattaa seurata sosiaalisen median hyödyntämisestä tutkimuksessa, etenkin sensitiivisten aiheiden kohdalla.

Yleisesti ottaen sosiaalinen media sisältää monia, aineiston keruun kannalta myönteisiä piirteitä, joiden johdosta sen hyödyntäminen tutkimuksessa on kannattavaa. Siihen liittyvien eettisten kysymysten kohdalla ratkaisut tulisi kuitenkin tehdä tapauskohtaisesti, tutkittavien suojan sekä tutkimuksen tavoitteiden välistä suhdetta punniten.

Anja Terkamo-Moisio, TtT, keskittyi väitöskirjatutkimuksessaan kansalaisten sekä sairaanhoitajien kuolemaan ja eutanasiaan kohdistuviin asenteisiin. Hänen tämänhetkinen tutkimuksensa tarkastelee elämän loppuvaiheen hoidon eettisiä kysymyksiä eri ryhmien näkökulmista. Anja bloggaa tutkimuksesta osoitteessa www.terkamo.com ja on Suomalaisen Kuolemantutkimuksen seuran puheenjohtaja.

Lähteet
Markham, A. & Buchanan, E. 2012. Ethical decision-making and internet research. Recommendations from the AoIR ethics working committee (versio 2.0).
Terkamo-Moisio, A., Halkoaho, A. & Pietilä, A. Sosiaalinen media tieteellisessä tutkimuksessa – tutkimuseettisiä näkökulmia. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. 2016 ;53:141-143.
Kosinski M., Matz, S.C., Gosling, S. D., Popov, V. & Stillwell, D. Facebook as a research tool for the social sciences: Opportunities, challenges, ethical considerations, and practical guidelines. Am Psychol. 2015; 70(6):543-556.
Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on Google+Share on LinkedInPin on PinterestShare on RedditEmail this to someone

31 kommenttia

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.