Lastensuojelulaitoksiin sijoitetuilta lapsilta haltuunotettuja esineitä kuvanneen Tuomas Linnan teos Huoli haastaa lastensuojelun toimijat pohtimaan omia käytäntöjään ja niiden perusteita.

Miksi 16-vuotiaalta on otettu haltuun huulirasva? Miksi 15-vuotias ei saanut pitää koristesydäntään?

Lastensuojelulaitoksiin tekemääni kyselyyn vastasi 26 laitosten vastuuhenkilöä. Vastaukset osoittavat, että laitosten käytännöt vaihtelevat laajasti hyvin arkipäiväistenkin esineiden kohdalla.

Hyvä esimerkki vaihtelusta on puhelin: yksissä laitoksissa puhelin otetaan laitoksen haltuun poikkeuksetta, toisissa ei koskaan.

Osa käytäntöjen vaihtelusta selittyy eri tavoin sijoitetuilla lapsilla. Laitokset, joissa ei ole kiireellisesti sijoitettuja lapsia, ottavat puhelimen haltuun harvoin tai ei koskaan.

Aineisto antaa viitteitä siitä, että kiireellisesti sijoitetuilta lapsilta otetaan haltuun enemmän esineitä ylipäätään. Taustalla lienevät erot laitosten työntekijöiden luottamuksessa lapsien suhteen: pidempään talossa olleiden kohdalla tiedetään, miten lapsi käyttää puhelinta tai veistä.

Useimpien esineiden kohdalla vastaavasta korrelaatiosta ei ole merkkejä. Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että on laitoksen oman suhtautumisen varassa, otetaanko lapselta haltuun henkilötodistus, käteinen raha ja maksuvälineet, tupakkatuotteet, eroottiset kuvat ja materiaalit, käsikaupan lääkkeet, deodorantti tai tabletti ja kannettava tietokone.

Yksittäinen esine voi olla lapselle erityisen merkityksellinen. Se voi olla viimeinen yhteys katkenneeseen perhe-elämään tai ainoa asia, johon lapsella itsellään on mitään kontrollia – asia, joka kuvastaa häntä yksilönä. Kynnyksen esineen haltuun ottamiseen pitäisi olla korkea.

Valta ja mielivalta

Lastensuojelun viranomainen tai lastensuojelulaitoksen työntekijä käyttää lapseen nähden poikkeuksellisen suurta valtaa. Lapsen ei voi edellyttää tuntevan oikeuksiaan tai kykenevänsä vetoamaan niihin.

Laitoksen valta ottaa haltuun esineitä ja aineita, tarkastaa omaisuus ja tehdä henkilöön kohdistuvia tarkastuksia perustuu lastensuojelulakiin. Lain kirjain ei kuitenkaan aina toteudu lastensuojelulaitosten käytännöissä.

Lastensuojelulain mukaan laitoksen johtajan tai vastaavan työntekijän on tehtävä esineen haltuunotosta kirjallinen päätös. 26 vastaajasta yhdeksän kuitenkin kertoi, että haltuunottoja tehdään myös ilman johtajan päätöstä – joissakin tapauksissa jopa yli puolet haltuunotoista.

Laitoksen johtaja tekee päätöksen myös lapsen käytössä olevien tilojen tai omaisuuden tarkastamisesta. Tarkastus suoritetaan lapsen ollessa paikalla, ellei ole erityistä syytä toimia toisin.

Yhdeksän vastaajaa ilmoitti, että tarkastus tehdään ainakin joskus ilman johtajan päätöstä. Kymmenen vastaajaa kertoi, että tarkastuksia tehdään myös niin, ettei lapsi ole paikalla.

Lastensuojelulaitoksessa työskentelevä näyttäisi usein olevan vaikean valinnan edessä.

Laitokset suojelevat lapsia myös toisiltaan ja itseltään. Tämä tarkoitus ei toteudu, jos työntekijät eivät voi käyttää tapauskohtaista harkintaa ja toimia nopeasti. Päätösten ja selvitysten laatiminen on pois lasten hoitoon käytettävästä ajasta.

Toimiiko lainsäädäntö, jos lapsen etu joskus vaatii jopa rikkomaan sitä? Joudutaanko lastensuojelussa aika ajoin väistämättä turvautumaan mielivaltaan?

Toisaalta mielivaltaan voidaan turvautua myös silloin, kun lapsen etu ei sitä vaadi. Toiminnan taustalla voivat joskus olla ainoastaan laitoksen vakiintuneet käytännöt. Tällöin peruste ei ole yksittäisen lapsen etu vaan laitoksen omat, sinänsä mielivaltaiset rutiinit.

Lastensuojelun hyvät käytännöt

Laissa ei voi olla tarkkoja listoja esineistä ja aineista, jotka voidaan ottaa laitoksen haltuun. Miltei mikä tahansa esine voi aiheuttaa vaaraa tai haitata vakavasti laitoksen järjestystä.

Lasten kanssa työskenteleville on laissa taattava riittävästi omaa harkintavaltaa.

Yhtä aikaa lastensuojelulaitoksissa on edistettävä yhdenmukaisia hyviä käytäntöjä, joiden tarkoitus on taata lasten turvallisuus ja järjestys puuttumatta liiaksi lasten oikeuksiin ja yksilöön.

Haltuunotolle riittävä peruste ei voi olla näkemys, että sinänsä vaarattomat esineet eivät ole lapselle tai lastensuojelulaitoksen ympäristöön sopivia tai että esineistä voi mahdollisesti aiheutua vähäistä häiriötä. Haltuunottoa ei voi käyttää pelkästään kurinpidollisena toimenpiteenä.

Laitoksen omien, yksilölle sokeiden käytäntöjen sijasta lasten oikeuksien ja edun toteutuminen vaatii lasten kohtaamista yksilö- ja tilannekohtaisesti. Lastensuojelun toimijoilla tulee olla lupa ja käytännön mahdollisuus tehdä yksilöllisiä ratkaisuja.

Hyvät käytännöt edistävät samalla luottamusta siihen, että sijoitettujen ja huostaan otettujen lasten kanssa työskentelevät käyttävät harkintavaltaansa oikein.

Huoli -teos on kokonaisuudessaan esillä Valokuvakeskus Perissä Turussa sekä Pohjoisessa valokuvakeskuksessa Oulussa syksyllä 2016. Teos ja siihen liittyvät tekstit on toteutettu Suomen Kulttuurirahaston tuella.

Kuvat: Tuomas Linna