Lähdesuojan raoista

Toimittajalla on oikeus olla paljastamatta lähdettään. Lähdesuoja mahdollistaa tietojen saamisen sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät asemansa puolesta voi tulla tietojensa kanssa julkisuuteen.

Lähdesuojalla on myös laillinen asema: esitutkinnassa se voidaan murtaa ainoastaan törkeän rikoksen ollessa kyseessä. Rangaistuksen rikoksesta täytyy olla vähintään kuusi vuotta vankeutta.

Lähdesuojan käyttö ei aina kuitenkaan ole ongelmatonta.

Näkymätön kertomus

Nimettömiä lähteitä ei käytetä ilman harkintaa. Usein ajatellaan, että tieto tulee varmistaa ainakin kahdesta riippumattomasta lähteestä.

Lähteen uskottavuudesta keskustellaan toimituksessa. Tiedon paikkansapitävyyttä sekä lähteen taustoja ja motiiveja tarkastellaan kaikin puolin.

Nimettömien lähteiden käyttö on kuitenkin yleisölle täysin läpinäkymätöntä. Erityisesti näin on silloin, kun lähteen tiedot eivät ole valmiiksi asiakirjojen muodossa tai todistusaineiston tukemia – kun kyse on pelkästään lähteen kertomasta.

Yleisöllä tällöin ole mitään tapaa varmistua lähteiden olemassaolosta, tiedoista tai uskottavuudesta. Journalisti voi jopa piiloutua kokonaan lähdesuojan taakse.

Usein lähteiden käytöstä annetaan vieläpä perusteltua uskottavampi kuva, kun puhutaan julkaisun ”saamista tiedoista” – juuri kun kyse ei ole tiedosta, siis perustellusta todesta väitteestä. Pahimmillaan kyse voi olla kuulopuheesta ja väärinymmärryksestä.

Tapaus lautakasa

Viime vuosien selvästi ongelmallisin nimettömän lähteen käyttö oli ns. lautakasa-jupakka. Ylen Silminnäkijä-ohjelma esitti nimettömän lähteen kertomuksen perusteella, että pääministeri Matti Vanhanen olisi saanut eräältä rakennusliikkeeltä ilmaista materiaalia oman talonsa rakennukseen. Vanhanen kiisti väitteet jyrkästi.

Julkisen sanan neuvosto antoi tapauksessa vapauttavan päätöksen.:

Julkisen sanan neuvosto ei voi käytettävissä olevin keinoin arvioida lähteen kertomuksen luotettavuutta. Tällainen arviointi voi tapahtua vain suullisessa ja välittömässä kuulemisessa, eikä tähän ole mahdollisuutta. Siten Julkisen sanan neuvosto ei voi ottaa kantaa väitteen totuudenmukaisuuteen. […]

Yle ei ole luvannut lähteelle täydellistä lähdesuojaa, vaan häneltä on pyydetty kirjallinen suostumus lähdesuojan murtamiseen mahdollisessa kunnianloukkausoikeudenkäynnissä. […]

Lähdesuojan merkityksen huomioon ottaen Julkisen sanan neuvosto pitää hyväksyttävänä sitä, että lähteelle on luvattu suoja aina oikeudenkäyntiin asti. Lähdesuoja menettäisi merkityksensä kokonaan, jos sen pystyisi murtamaan tekemällä kantelun neuvostolle. (JSN 4193, 4199/Yle/09)

Päätöksessä merkityksellisenä pidettiin lähteen antamaa suostumusta todistaa mahdollisessa kunnianloukkausoikeudenkäynnissä. JSN kuitenkin toteaa, ettei se voinut lähdesuojaa rikkomatta arvioida lähteen kertomuksen luotettavuutta.

Vapauttava päätös tehtiin lopulta luottamalla Ylen omaan arvioon lähteestä.

Vain vuotta aiemmin JSN oli antanut langettavan päätöksen Helsingin Sanomien uutisesta, joka koski seksuaalista häirintää Eduskunnassa. Tämäkin uutinen perustui nimettömien lähteiden syytöksiin, joita JSN:n mukaan ei yksilöity riittävästi.

Langettavaa päätöstä lautakasajutussa esittänyt JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyvärinen erosi tehtävästään. Myös esitutkinta- ja pakkokeinolakien uudistuksen valmistelussa nostettiin esiin lähdesuojan rajoittaminen, mutta esitystä ei lopulta viety eduskuntakäsittelyyn.

Mitä ratkaisuksi?

On selvää, että toimittajien on käytettävä oikeuttaan salata lähteensä.

Kun lähteen kertoman ulkopuolista aineistoa ei ole, lähdesuojan käyttöä pitäisi voida arvioida ulkopuolelta väärinkäytösten estämiseksi.

Yksi mahdollisuus on, että lähteen käyttöä koskevassa asiassa lähdesuoja kattaisi myös JSN:n jäsenet, jotka toimisivat journalistin asemassa.

Merkittävässä tai hankalassa tapauksessa toimittaja pyytäisi lähteen suostumusta siihen, että hänen henkilöllisyytensä ja hänen antamansa tiedot tulevat tarvittaessa myös JSN:n tietoon. Lainsäädännössä lähdesuoja ulotettaisiin sellaisiin arviointi- ja asiantuntijaelimiin, joiden sääntöihin tai periaatteisiin julkaisu on sitoutunut.

Lähteen kertomusta voitaisiin näin tarkastella lähdesuoja säilyttäen tai sitä vain erittäin varovasti raottaen. Lähdesuojan käyttö tulisi kyseenalaisissa tapauksissa arvioitavaksi myös toimituksen ulkopuolella.

Lisää aiheesta:

Tuomo Mörä (toim.), 2011. Lähdesuoja – Normit, ideaalit, käytännöt.

6 kommenttia

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.