Muutama kuukausi GPT 3.5:n julkaisun jälkeen generatiivisen tekoälyn käytöstä on tullut hyvin suosittu aihe tutkimuksessa ja korkeakoulutuksessa. Ilmiö on saanut yliopisto-opettajat arvioimaan uudelleen myös opetuskäytäntöjään, erityisesti kurssien tehtäviä. Vaikka ChatGPT:n on kehittynyt nopeasti, sen integroimisesta korkeakoulujen opetuskäytäntöihin on toistaiseksi hyvin vähän tutkimusta. Tässä kirjoituksessa tarkastelemme joitain näkökulmia ChatGPT:n käytöstä yliopisto-opetuksessa ensimmäisen kirjoittajan maisterintutkielman pohjalta.
Tutkimuksen pohjaksi laadittiin taustakysely yliopisto-opiskelijoille. Vastausten perusteella monet opiskelijat ovat huolissaan tekoälyn eettisestä käytöstä. Opiskelijat pitävät oppimisen prosessia tärkeänä eivätkä useinkaan halua käyttää ChatGPT:ä tehtävien suorittamisessa, koska pelkäävät menettävänsä taidon käsitellä tietoa.
Varsinaisessa tutkimuksessa haastateltiin seitsemää yliopisto-opettajaa eri tieteenaloilta ja eri yliopistoista Suomessa. Haastattelukysymykset koskivat heidän käsityksiään ja käytäntöjään liittyen ChatGPT:n käyttöön opetuksessa.
Haastatellut opettajat näkivät ChatGPT:n pääasiassa työvälineenä. Neljä opettajista kuvasi kokevansa ChatGPT:n hyödyllisenä työkaluna, jos sitä käytetään harkiten ja kontrolloidusti. Yksi haastatelluista opettajista totesi, että generatiivista tekoälyä ei tulisi nähdä uhkana: “Koska [ChatGPT] tulee olemaan osa elämäämme tulevaisuudessa, meidän opettajien on perehdyttävä siihen ja sisällytettävä se opetukseen tai ainakin harkittava sen tarkoituksenmukaista käyttöä“.
Haastatellut opettajat toivoivat, että opiskelijat käyttäisivät generatiivista tekoälyä kriittisesti. Yksi heidän päähuolenaiheistaan tekoälyn eettisesti kestävässä käytössä oli, miten opiskelijoita voisi tukea tekoälyn käyttämisessä niin, ettei tehtävien tekemisessä syntyisi mahdollisuutta vilppiin.
“On ihan hyvä, jos sitä käytetään työkaluna tekstien ja asioiden opiskeluun, mutta usein käy niin, että kun opiskelija näkee ChatGPT:n tuottaman tekstin, hän ajattelee sen olevan ok ja sitten vain kopioi sen ja se on siinä käymättä läpi niitä periaatteita, joiden mukaan se on rakennettu, tai miettimättä, oliko se hyödyllinen oman oppimisen kannalta vai ei.“
Kyseinen opettaja oli sitä mieltä, että käyttäessään ChatGPT:ä opiskelijat eivät opi mitään – eivät edes hyviä tapoja käyttää ChatGPT:ä. Opettajan pettymykseksi jotkut opiskelijat olivat kopioineet ChatGPT:n tuotokset ja palauttaneet vastauksensa tehtäväsuorituksena. Opettaja totesi jättävänsä kurssisuorituksen hyväksymättä, jos näkee jonkun yrittävän “huijata” tällä tavoin.
Jotkut opettajat kertoivat räätälöineensä yliopiston laatimia tekoälyn käytön ohjeita omalle tieteenalalleen sopiviksi. Esimerkiksi digitaalisen markkinoinnin osaston opettajat ovat laatineet ohjeita, jotka ohjaavat läpinäkyvyyteen tekoälyn käytössä: opiskelijoiden on kerrottava, jos he ovat käyttäneet tehtävissään ja projekteissaan tekoälyä, ja kuvattava yksityiskohtaisesti, mikä tekoälyn rooli tehtävän suorittamisessa on ollut. Tällä tavoin opettajat pyrkivät kontrolloimaan tekoälypohjaisten työkalujen käyttöä kursseillaan. Läpinäkyvyys on opettajien mielestä keskeistä myös arvioitaessa opiskelijoiden ymmärrystä käsiteltävästä aiheesta.
Yksi haastatelluista opettajista oli suunnitellut kurssilleen opiskelijoille suunnatun kyselyn heidän valmiuksistaan käyttää generatiivisia tekoälytyökaluja, jotta opiskelijoiden valmiudet voidaan huomioida. Arvioidakseen opiskelijoiden valmiuksien kehittymistä opettaja teetti opiskelijoilla myös kurssin lopussa seurantakyselyn tekoälytyökalujen käytöstä.
Generatiivisen tekoälyn tuottaman tiedon omistajuus oli toinen haastatteluissa usein mainittu eettinen huolenaihe. Opettajat puhuivat paljon siitä, että ChatGPT ei tarjoa luotettavia lähdeviitteitä sen vastausten yksityiskohtiin. Tietojenkäsittelytieteen opettaja sanoi välttävänsä työkalun käyttöä niin paljon kuin mahdollista, koska ei ole takeita, että sen antamat vastaukset ovat paikkansapitäviä – ChatGPT tuottamaa väärää vastausta on hankalaa korjata. Toinen opettaja kertoi työpajasta, jossa hän testasi ja validoi ChatGPT:n tuottamia vastauksia. Kokemus osoitti selkeästi, ettei järjestelmän vastauksiin voi luottaa eikä niitä voi hyväksyä sellaisenaan.
Kaksi opettajaa mainitsi haastatteluissa lisähuolenaiheen, joka liittyy omien tekstien ja aineistojen jakamiseen tekoälylle. Toinen opettajista sanoi: “Sinun täytyy olla varovainen syöttäessäsi mitään materiaalia sinne, koska jokainen teksti, päivämäärä ja ohje jonka annat, tallennetaan järjestelmään“. Nämä opettajat kertoivat suosittelevansa opiskelijoille harkintaa tekoälylle antamansa sisällön ja tietojen suhteen.
Lähes kaikki haastatellut opettajat käyttivät ChatGPT:ä myös omassa työssään, erityisesti ideoiden kehittelyssä. Yksi opettaja pohti mahdollisuuksia käyttää ChatGPT:ä apuna laatiessaan opiskelijoille sääntöjä ja ohjeita siitä, miten hänen kurssillaan käytetään tekoälyä. Samalla hän totesi, ettei halua ladata kurssin luonnosta järjestelmään.
Yksi kielten opettaja käytti ChatGPT:ä harjoitustehtävien parantamiseen ja pohti, miten ideointiprosessista voisi tehdä vuorovaikutteisemman:
“Nämä työkalut ovat erittäin hyviä ideoiden luomiseen, ajattelun laajentamiseen, jonkin roolin ottamiseen ja palautteen saamiseen. Jos minulla on joitakin ideoita, voin kirjoittaa alustaviakin ajatuksia ja järjestelmä antaa palautetta ja näkökulmia siihen, miten edetä ensimmäisen tietokoneen tuottaman prosessin jälkeen.“
Opettajien näkökulmasta sekä opiskelijoiden että opettajien on suhtauduttava ChatGPT:hen kriittisesti niin, että sitä käytetään oppimista tukevana työkaluna, ei oppimisprosessin korvaajana. Vaikka tekoälysovellukset tarjoavat mahdollisuuksia oppimiskokemusten parantamiseen, niiden integroimiseen opetukseen liittyy monenlaisia huolenaiheita, kuten vilppi, informaation luotettavuus, tietojen hallinta ja omistusoikeudet sekä tietojen ja aineistojen jakaminen tekoälyn kanssa.
Nämä tutkimuksessa esiin tulleet huolenaiheet ja eettiset pohdinnat tuskin rajautuvat vain opiskelijoiden tapoihin käyttää tekoälytyökaluja tai edes tekoälyn opetuskäyttöön laajemmin. Ne voivat myös kieliä perustavanlaatuisesta luottamuksen puutteesta nykyisiin tekoälytyösovelluksiin ja -työkaluihin.
Ayu Magfurroh on maisteriopiskelija kansainvälisessä Changing Education -ohjelmassa Helsingin yliopistossa ja hän suorittaa sivuaineita Aalto-yliopiston Information and Technology -ohjelmassa. Nykyiset keskustelut ja pohdinnat tekoälystä motivoivat häntä ottamaan selvää opettajien näkemyksistä ChatGPT:n integroinnista yliopisto-opetuksen käytäntöihin. Tarkoituksena oli saada tietoa parhaista tekoälyä hyödyntävistä käytännöistä.
Sami Paavola on professori (alana digitaalisuus työssä) Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa ja Digital Learning and Work (DigIT) -tutkimusryhmän vetäjä.
Minna Lakkala on kasvatuspsykologian dosentti Helsingin yliopistossa ja työskentelee pedagogisena asiantuntijana Heuristica Oy:ssä. Hän on tutkinut pääasiassa tiedonluomisen pedagogiikkaa, metataitojen oppimista ja opettajien asiantuntemusta teknologiapohjaisessa opetuksessa. Hänellä on pitkä kokemus tutkimusprojekteista, konsultoinnista ja opettajankoulutuksesta liittyen digiteknologian opetuskäyttöön.