Koronan alkuvaiheessa yli 70-vuotiaita ja muita riskiryhmäläisiä kehotettiin pysymään kotona. Epätäsmällisen viestinnän vuoksi iso osa heistä uskoi, että tämä oli määräys. Monen elämänlaatu laski merkittävästi. Pikaisesti rajoitettiin myös vierailuja sairaaloihin ja hoitokoteihin. Kaikki tämä tehtiin ”haavoittuvien suojelemiseksi”. Ajoittain mediassa näkyi lohduttomia tarinoita reilut puoli vuosisataa yhdessä olleista pariskunnista, jotka koronan suojatoimet erottivat elämän loppuhetkiksi. Eikä epäselväksi jäänyt se, että monen laitoshoidossa olleen vanhuksen kunto romahti heidän suojelemisekseen määrätyn eristyksen aikana. 

Nyt keskustellaan siitä, pitäisikö sote-henkilökunta velvoittaa ottamaan koronarokotukset. Selvää on, että rokotukset paitsi vähentävät sairastumisriskiä merkittävästi, ne myös auttavat alentamaan tartuntoja. Yllättävän moni kuitenkin vetoaa tässä keskustelussa pelkästään sote-henkilöstön valinnanvapauteen. Se ei ole tässä tilanteessa oikein tai kohtuullista. Missä oli – ja on – sote-palveluiden piirissä olevien tai heidän omaistensa valinnanvapaus?

Haavoittuvien suojelu on ollut suomalaisen koronastrategian kulmakiviä, ja se on toiminut kohtuullisen hyvin. Mutta se, että ensin heiltä vietiin perusvapaudet ja esimerkiksi oikeus tavata läheisiään heidän ”omaksi parhaakseen”, ja seuraavassa hetkessä heidät altistetaan mahdollisesti rokottamattomalle hoivahenkilökunnalle – koska hoivahenkilökunnan ”oikeuksia on kunnioitettava” – on anteeksiantamatonta. Monen elämä päättyi tarpeettoman onnettomasti ja ennen aikojaan, koska hänet eristettiin läheisistään. Monien kärsimys on lisääntynyt tai heidän elämänsä on päättynyt, koska rokottamaton henkilöstö on sairastuttanut hoidettaviaan.

Ellei lainsäädännöllisistä syistä sote-henkilöstöä pystytä velvoittamaan ottamaan rokotuksia, rokottamattomat sote-ihmiset täytyy välittömästi siirtää siivous- ja paperihommiin haavoittuvaisimpien suojelemiseksi.

Helsingin Sanomain haastattelussa 18.11. ETENEn pääsihteeri Maija Miettinen arveli, ettei sote-henkilöstön rokottaminen juurikaan lisää rokotuskattavuutta ja tuntui sanovan, että siksi vaatimukset heidän rokottamisekseen eivät ole oikeutettuja. Tässä menivät asiat aika pahasti sekaisin. Kansanterveydellisesti on toki merkityksellistä pohtia, miten kovasti eri syistä rokotuskielteiset ihmiset saataisiin piikille. Sote-henkilöstön rokottamisessa ei kuitenkaan ole ensisijaisesti kyse rokotuskattavuuden lisäämisestä vaan kaikkein haavoittuvimpien suojelemisesta. Ja tällä kertaa tavalla, joka ei edes loukkaisi haavoittuvaisten ihmisten perusoikeuksia.

Sote-palvelujen asiakkailla ja heidän läheisillään on oltava oikeus niin turvalliseen hoitoon kuin mahdollista. Henkilökunta, joka tieten tahtoen asettaa potilaansa hengenvaaraan tai vaihtoehtoisesti ei usko lääketieteeseen sen vertaa, että ymmärtäisi rokotusten välttämättömyyden, on väärässä työssä. 

FT Tuija Takala on käytännöllisen filosofian dosentti Helsingin yliopistossa ja tutkimuspäällikkö Aalto-yliopistossa